Hae
Aliisa ihmemaassa

Onko harrastamisen pakko olla kallista?

En voi harrastaa mitään koska ei ole rahaa”. Tämä toteamus lisääntyy yhä useammilla iästä riippumatta. Joskus mietin, että minua voidaan harrastusten perusteella luulla varsin varakkaaksi. Itse asiassa joku voisi pitää minua sanan negatiivisessa merkityksessä elitistinä: 37-vuotias nainen, kaksi korkeakoulututkintoa, yhden lapsen äiti. Harrastaa mm. taitoluistelua, muuta liikuntaa, pianon- ja viulunsoittoa. Mitähän tästä vielä puuttuisi?

Onkos äidillä salaisia säästöjä tai tuloja?

Erityisesti taitoluistelu on ollu puheenaiheena lajin hintavuuden vuoksi. Miten yh-äidillä voi olla varaa sellaiseen ja vielä musiikkiharrastus päälle? Taitoluistelun kausimaksut ovat harrastelijatasolla (aikuisetkin) nousseet reilusti. Lisäksi kausi on lyhyt. Se alkaa yleensä elo-syyskuussa, mutta päättyy jo huhtikuussa. Harjoituskertoja harrastelijoille on tarjolla yleensä 1-2 seurasta riippuen. Arvioisin että kerta viikossa on keskimäärin 200 euron molemmilla puolilla ja kaksi kertaa viikossa enemmän. Välineetkään eivät ole aivan ilmaisia. Omat luistimeni maksoivat n. 400 euroa, siis pelkät kengät.

Harrastelijatasolla välineitä ei onneksi tarvitse uusia kovin usein. Seitsemän luisteluvuoden aikana olen uusinut kengät ja terät kerran. Edelliset luistimeni pääsivät kesäkäyttöön taitorullaluistimiksi. Harjoittelen suurimmaksi osaksi itsenäisesti. Alkuun ajattelin skipata ohjatun harjoittelun kokonaan, mutta päätin investoida valmennukseen paristakin syystä. Meillä on paikallisessa seurassa aivan mahtavat ja osaavat valmentajat, jotka kiinnittävät huomiota asioihin mitä itse en huomaisi. Toisaalta kerta viikossa on minulle merkittävä osa sosiaalista elämää. Koska en voi sitoutua säännölliseen osallistumiseen, hankin 10 kerran kortin. Muina kertoina hyödynnän ilmaisia yleisöluisteluita.

Pianon- ja viulunsoitto ovat olleen vuosia täysin itseopiskelun puolella hyödyntämällä lapsena ja teininä saatua opetusta. Ehkä ammatti-ihmiset löytävät tekniikastani paljon parantamisen varaa, ainakin vaikeampien kappaleiden kohdalla. Pidän taitoja yllä ja harjoittelen sen verran tavoitteellisesti kuin vauva-arjessa pystyn. Vuosien aikana olen myös pystynyt opettaa pianonsoittoa.

Näin yh-äitinä (nyt käytän tuota sanaa) minulla ei todellakaan olisi varaa harrastaa tuota kaikkea täysin ohjatusti ja ”oikeissa” ympäristöissä. Hyödynnän ohjausta yksittäisinä kertoina ja yritän saada siitä mahdollisimman paljon irti. Suurimmaksi osaksi harjoittelen itsenäisesti. Myös kehittyminen on mahdollista. Miinuksena on virheellisen tekniikan omaksuminen, mistä taas on äärimmäisen vaikeaa päästä eroon.

Mitä haluaisit harrastaa ja miten voit harrastaa?

Tekstissäni liikkumisen ilosta ja oman lajin löytämisestä otin esille myös sen karun tosiasian, että aivan kaikkea ei välttämättä voi harrastaa. Osa liikuntalajeista vaatii tietynlaisen harjoitusympäristön ja välineensä. Jos vaikka kiinnostuisin lumilautailusta, siinä olisi laji mikä listastani olisi viivattava yli. Asuinalueellani ei ole yhtäkään paikkaa, jossa voisin lumilautailla vaunulenkin ohella. -Ja tiedä häntä onnistuisiko lautailu tuolla tavalla. Myös uimahallissa piipahtaminen 20 minuutiksi voisi olla haasteellista.

Itseään ei voi pakottaa pitämään mistä tahansa. Omalla asuinalueellani kannattaisi pitää mm. lenkkeilystä, pyöräilystä, geokätköilystä ja jalkapallosta. Lenkkeily menee, mutta sellaisenaan se alkaa olla puuduttavaa. Mahdollisuus olisi myös liikkua luonnossa ja harrastaa vaikkapa geokätköilyä, mutta en ole (vielä) löytänyt näiden aktiviteettien hohtoa. Arvostan molempia. Jalkapallo taas.. asuinpaikkani on ns. jalkapalloalue. Minulta vain puuttuu jokin pallo -geeni. En vain tule pallojen kanssa toimeen. Jumppapallo on rajatapaus. Mitä olen voinut tehdä? Olen voinut vaunulenkkien ohessa pitää jumppatuokioita, treenata notkeutta kotona, tehdä sykettä nostavaa treeniä yms. Jäällä käyn silloin kuin pääsen, satunnaisen säännöllisesti.

Liikunta: Hyödynnä mahdollisuuksien mukaan asuinpaikkasi ilmaista tarjontaa

Kannattaa siis kartoittaa oman asuinalueen ilmaiset liikuntamahdollisuudet, ja tarkastella sitten menisivätkö ne yksiin omien liikuntamieltymysten kanssa. Yllättävän monet asuinalueet ovat panostaneet ilmaisiin liikuntapaikkoihin. Valitettavasti on eri asia, ovat ne kävelymatkan päässä. Off ice -harjoittelun ja kuntoilun kannalta olen tykännyt eniten mm. urheilukentistä. Nurmikkoalueet ovat myös kesän aikana ihan parasta!

Ehkä kaikkein parhaat kokemani liikunta-alueet löytyvät Espoon Matinkylästä, missä aikoinaan asuin. Samalla alueella oli mm. jäähallit, jalkapallokenttä, urheilukenttä, kuntoilupiste sekä parkour -alue. Eli aika monipuolisesti kattoi ihmisten liikuntatarpeet! Itselläni oli ”kotikenttäetu”, sillä asuin melko lähellä urheilupuistoa. Näissä keskitetyissä alueissa on puolensa ja puolensa. Keskittämisen seurauksena tarjonta on laaja. He taas jotka asuvat pidemmän matkan päässä tällaisista urheilukeskuksista, eivät pääse hyödyntämään liikuntamahdollisuuksia yhtä helposti.

Tarvitaanko liikkumiseen erillinen liikuntapaikka? Esimerkiksi kehonpainoharjoitteluun lumettomaan aikaan riittää hyvin nurmikko- tai hiekkapinta. Jälkimmäisessä voi tosin olla vaikeampaa tehdä liikkeitä, joihin liittyy makaamista, käsiten laittamista maahan jne. Toki se oma ja itselleen mielekäs tapa liikkua ratkaisee paljon. Itse suhtaudun tiloihin kuin puhtaaseen paperiin ja kynään: ”Mitähän tässä voisi tehdä..”

Ohjaus: alan opiskelijat, työväenopistot, verkkomateriaalit

Kun laajennetaan harrastuksia liikunnasta eteenpäin vaikkapa musiikkiin, opetuksesta mielestäni on apua ainakin alkuun päästessä. Nuotit voi oppia itsenäisesti, samoin monien instrumenttien soittamisen. Viulu sen sijaan on sen verran haastava, että itse en olisi pärjännyt Youtuben tarjonnan perusteella. Monissa aktiviteeteissa on saatavilla opetusta edullisemminkin. Esimerkiksi musiikin opiskelijat saattavat mielellään antaa yksityistunteja edullisempaan hintaan saadakseen hieman lisätuloja.

Kansalais- ja työnväenopistoissa on myös runsaasti kursseja, joiden tarjontaan kannattaa tutustua. Osa-alueita on runsaasti, ja kurssitarjonta on usein todella laaja. Ainoa ”miinuspiste” ainakin musiikissa on, että henkilökohtainen opetustuokio on lyhyt. Toisaalta lyhyt kesto voi olla hyväkin osalle. Soittotunnilla vaaditaan melko intensiivistä keskittymistä, ja halutessaan siinä 15 minuutissakin oppii paljon. Minulla oli aikoinaan niin pätevä ja kannustava opettaja, että sain tuostakin ajasta todella paljon irti.

Ja sitten on vanha kunnon Youtube! Ihan kaikkea en lähtisi Youtuben ohjeilla harjoittelemaan, mutta olen saanut inspiraatiota niin soitossa kuin liikunnassa. Tässäkin maalais- tai kaupunkilaisjärki omasta asuinalueesta riippuen auttaa. -Ja taajamajärki? Jos harjoittelet vaikkapa macaranan Youtuben tarjonnan ohjeistamana, riskit saattavat olla hieman pienemmän verrattuna siihen, jos lähdet olohuoneessa opettelemaan volttia.

Kaiken ei tarvitse olla kallista

Riippuen mitä haluaa oppia ja ehkä kehittyä, kyseiseen aktiviteettiin ei välttämättä ole pakko käyttää paljoa rahaa, tai rahaa ollenkaan. Luistelen yleisövuoroilla aivan ilmaiseksi ja eikä treenaaminen ulkoliikuntapaikoilla maksa sen enempää. No, loppukesästä yksi treen tuli tyyriimmäksi koska venäytin nilkkani. Kyseinen palvelu ei kylläkään ollut ennalta tilattu.

Taloudellisen statusten ja harrastusten välinen yhteys on mielestäni surullinen ilmiö iästä riippumatta. En väitä että ennen kaikki olisi ollut paremmin, mutta jotenkin tuntuu siltä että jokainen ikäluokka osasi harrastaa itsenäisesti. Olen melko pieneltä paikkakunnalta kotoisin, eikä harrastaminen ollut todellakaan monen lapsen etu. Silti saimme kavereiden kanssa ajan kulumaan. No, satunnaisesti muistan mankuneeni ettei ole mitään tekemistä, mitä kylläkin löytyi aika pian.

Ketä varten ihmiset harrastuksensa valitsevat, tai ylipäänsä harrastavat? Joskus vaikuttaa siltä, että harrastukset ovat kuin filtteri kuvia käsitellessä: Ihminen ei harrasta itseään varteen, vaan päästäkseen osaksi jotain ”parempaa”. Minua taas lievästi nolostuttaa se kuva, minkä harrastukseni antavat. Olen elämäntapaköyhäilijä ja jonkin tason minimalisti. Jos olen hankkinut tai investoinut johonkin hintavampaan, taustalla on pitkäkestoinen ja systemaattinen säästäminen.

Yllättävän monia ja vieläpä kalliiksi miellettyjä aktiviteetteja voi harrastaa pienellä rahalla tai jopa ilmaiseksi. Tosin myönnän että hintavammilla paikoilla erityisesti liikunnassa on oma mukavuutensa. Kyllä minäkin välillä kaipailen ns. oikeaa punttisalia sekä peilillisiä liikuntasaleja. Myönnän myös tykkääväni luistella mieluummin jäähallin keinotekoisella jäällä, kuin luonnonjäällä. Mutta onneksi itse tekemisen ilo ja rakkaus lajiin on löytynyt myös vaihtoehtoisista harjoittelupaikoista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *