Takana 8 kuukautta imetystä: Mitä seuraavaksi?

Olen monen asian onnistumisesta kiitollinen. Yksi niistä on imetys. Juniori täyttää pian kahdeksan kuukautta, ja imetän häntä edelleen. Asenteeni imetykseen oli jo raskauden aikana luokkaa ”tilanteen mukaan”. -Eli jos imetys onnistuu, imetän niin lähellä täysimetystä kuin mahdollista. Kiinteiden antamisessa en odottanut puolivuotiaaksi, mutta ennen sitä soseita lähinnä maisteltiin. Vasta puolen vuoden jälkeen alkoivat muodostua selkeät ruoka-ajat. Millaisia ajatuksia ja suunnitelmia imetyksen suhteen onkaan tällä hetkellä?

Päivän imetyskerrat

Juniorin ruokavalio koostuu puoliksi maidosta ja puoliksi soseista, ainakin näin karkeast arvioiden. Imetän Junioria viidesti päivässä. Ensimmäinen kerta on varhain aamulla, noin 6-8 tuntia nukahtamisesta yöunille. Tuolloin lypsän maitoa myös talteen. Toisen kerran imetän hieman aamupuuron jälkeen, kolmas ja neljäs kerta ovat ”jälkiruoka” päivällisen ja lounaan jälkeen ja viides kerta on iltamaito osana nukuttamista. Tätä edeltää iltapuuro- tai sose. Talteen otettu maito menee aamu- ja iltapuuroon. 

Alkuperäinen tarkoitukseni oli kokeilla imetyskertojen vähentämistä, mutta sekä Juniorin vatsa että ”maitokoneistoni” osoittivat mieltään. Toinen alkoi jumittaa, toinen alkoi tehdä orastavaa tulehdusta. Päätelköön itse kukin kumpi tapahtui kumpaan kohteeseen. Maito toimii siis sekä ruokajuomana että välipalana. Toisaalta imetys on tärkeä hetki, sillä sen kautta saamme molemmat täytettyä läheisyyssaldomme. Muuten Juniori ei harrasta sylissä rennosti istumista. Sylissäpitäjä on ”leikkialusta” jossa möngitään ja möyritään.

Lisäksi iltaimetys nukuttaessa on pitkään ollut melko varma keino nukuttaa. Unipussi ja imetys raukaisevat hetkessä ja nukkuminen on muutenkin mennyt koko ajan parempaan suuntaan suhteessa Juniorin ikään. Toki takapakkejakin voi tulla, mutta parempi olla murehtimatta niitä. 

Missä vaiheessa vähennän imetyskertoja?

Koska ensimmäinen yritys ei mennyt ihan nappiin, luovuin aikatauluista. Reilu parin kuukauden kuluttua Juniori saa aloittaa hapatetut maitotuotteet, joten ainakin kalsiumia alkaa tulla muualta. Vuoden iässä mukaan astuvat muut maitotuotteet. Kun varsinaiset maitotuotteet astuvat kuvioihin, imetystä voi ravitsemukselliseen tekijöihin nojaten vähentää.

Riippuen miten pitkään Juniori rinnalla viihtyy ja miten maitoa tulee eivätkä käytännön syyt jarruta, en näe syytä vähentää imetyskertoja ellei Juniori itse osoita merkkejä vähentämiseen. Lapsentahtisuus lienee jälleen avainsana. Toistaiseksi en koe imetystä riesaksi, päinvastoin. Se on mukavaa meille molemmille, ja minulle päivän ainoa hetki kun oikeasti saan joudun rauhoittumaan. Lisäksi äidinmaito on siinä määrin ”terveystuote”, että mitään pakkoa imetyskertojen vähentämiseen ei ole.

Missä vaiheessa alkaa vieroitus rinnasta?

Vastaus on samankaltainen. Toivon ettei Junioria tarvitse vieroittaa rinnasta, vaan että asia etenesi omaan tahtiinsa ”luonto hoitaa” -ajatuksella. Ajatus taaperoimetyksestä ei tunnu lainkaan ongelmalta mikäli maitoa riitää. Toki palaamnen työelämään muuttaa myös imetyskuvioita, mutta jos maitoa vielä tulee, imetys esimerkiksi aamulla, iltapäivällä ja ennen nukkumaanmenoa onnistuvat varmasti. -Korostan jälleen: Mikäli maitoa tulee.

Imetyksen onnistuminen ja siitä pitäminen ovat niin suuri onni lapsen lisäksi, että en näe mitään syytä jättää imetystä pois niin kauan kuin imetys onnistuu ja Juniorille itsellee maistuu äidinmaito.

Ajatuksia imetyksestä yleensä

Vaikka itse päädyin siihen onnekkaaseen joukkoon jonka kohdalla imetys onnistui, mielestäni imetyksestä ei tulisi ottaa liikaa stressiä. Jos imetys ei onnistu, lapsi ei tuhoon tuomittu. Hänestä voi tulla ihan perusterve fyysisesti ja henkisesti. Tärkeintä on, että lapsi saa ruokaa, unta ja turvaa. Tulee ruoka sitten rinnasta tai tuttipullosta, ruuan antaa turvallinen aikuinen jolla on myös turvallinen syli. Pidän oleellisempana pysyvyyttä, tuttuutta ja vähitellen kehittyviä rutiineja jotka lapsi oppii ajan kanssa tunnistamaan.

Luulen että hyvän tuurin lisäksi imetyksen onnistumiseen omalla kohdallani vaikutti nk. imetyssuunnitelmien puuttuminen. Totta puhuen en edes selvittänyt mitä käsitteet täysimetys, imetystyyny, rintakumi ja tiheän imun kausi tarkoittivat. Itse asiassa jälkimmäinen toi mieleen jotain aivan muuta. Jo ennen Juniorin syntymää ostin kaappiin muutaman purkin äidinmaitovastiketta jos imetys ei onnistukaan.

Aluksi imetys olikin vaikeaa, itse asiassa aika hirveää. Se oli kivuliasta eikä sopivaa imetysasentoa meinannut löytyä, kiitos ”taistelussa haavoittumisen”. Kun maito nousi, mietin hetken onko minulle synnytyksen ohessa laitettu salaa implantit. Muutaman kuukauden ajan maitoa tuli useamman lapsen tarpeiden verran, eivätkä yhdet suojat liiveissä todellakaan riittäneet. Voi miten hauskaa oli tulla vaunulenkiltä kotiin kun kesätoppia koristikin kunnon läiskä! Joo, pitää olla iloinen että maitoa riittää, mutta.. Muutaman kuukauden jälkeen ”tuotanto” tasaantui.

Jos imetysasiasta voisin jotai todeta tuleville äideille: älkää stressatko. Kyllä, helpommin sanottu kuin tehty.Vaikka ympärillä miten kohistaan imetyksen tärkeydestä, kiintymyssuhteesta, immuniteetista yms., tärkeintä edelleen on että lapsi saa ravintoa. Jos menisitte vaikkapa päiväkotiin tai peruskoulun luokkaan, on erittäin epätodennäköistä että täysimetetyt ja vastiketta saaneet lapset olisivat jotenkin erotettavissa toisistaan. Jos on, niin itse en ole törmännyt aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. -Siis selkeitä tuloksia antaviin.