Opiskelukuulumisia: se loppuvaiheen motivaatiovaje

Oli kyse millaisesta opiskelusta tahansa, niin ”vuosirytmi” näyttää olevan osa sitä. Siihen kuuluvat energiatasojen ja motivaation huippulukema-ajat, ja toisaalta myös ajat joina tilanne alkaa olla päinvastainen. Joskus rytmi noudattaa opintokokonaisuuksia, tai esimerkiksi yksittäisiä kursseja. Kas kummaa, näin kurssin loppumetreillä alkaa olla haasteellista.

Se pirhanan essee..

Niin. Projekti alkaa olla voiton puolela, mutta perinteen mukaan kyseisen tekstin kirjoittaminen alkaa tässä vaiheessa tökkiä. Voisin deadlinen kannalta pitää taukoa, mutta mieluummin rutistan mokoman tehtävän alta pois. Vaikka joinain päivinä tulee takapakkia, tavoitteeni on aihealue päivässä. Laatuun panostaminen sitten.. menee kieltämättä hieman pakottamalla.

Vaikka tehtävissä on annettu sivu- tai sanamääpä, panostan niihin vastan saatuani sisällön valmiiksi. Ehkä osalle tavoitteellinen sivumäärä sopii kirjoitustehtävissä. Itse totesin vimeistään gradua tehdessä, että 1-2 sivuun päivässä saattoi mennä useita tunteja. -Kiitos materiaalien tutkimisen. Tässä tehtävässä on onneksi toisena painopisteena materiaalin sisällön pohdinta, mikä tuo hieman enemmän liikkumatilaa. Valitettavasti se ei tässä vaiheessa saa aikaan merkittävää flow -tilaa.

Vielä yksi kurssi jäljellä

Kunhan tämän kurssin saan rutistettua loppuun, jäljellä on viimeinen mutta laajin kurssi. Hieman hirvittää miten selviän 6 opintopisteen kurssista. Toisaalta tämä on ilmeisesti hieman lukemispainotteisempi verkkotentteineen. Huh, deodorantti pettää kun ajattelenkin! Tämä lienee lähinnä ”ramppikuumeta” ennen kurssin aloittamista. Kun työskentely alkaa luonnistua, kurssi saattaa edetä ilman suurempaa draamaa. ”Saattaa”. -Sitä draamaakin on koettu.

Jos/kun tästä ja seuraavasta kurssista selviydyn, saan kokoon kyseisen aineen perusopinnot. -Jotka toivottavasti auttavat töiden saamisessa ja ennen kaikkea osaamisessa. Jos olosuhteet sallivat, yritän suorittaa loppuun viime vuonna hyvin edenneet aineopinnot. Älkää kysykö miksi minulla on tällaisia keskeneräisiä kokonaisuuksia..tai oikeastaan vastaus on yksinkertainen: perusopinnot joita suoritan loppuun, on aloitettu 10 vuotta sitten HEO:ssa. Nyt on siis viimeinen mahdollisuus. Tästä syystä jätin viime vuonna aloitetut aineopinnot tauolle. Mikäli pystyn ja jaksan, kenties palaan niihin jo kesäopintojen pariin. Mutta nyt keskityn vain tämänhetkiseen projektiin.

Näistä saan energiaa

Vaikka pidän opiskelusta ja ylipäänsä eritlaisista projekteista joihin perehtyä, opiskelu vie energiaa ja vaatii rinnalleen keinoa palautua. Vauva-arjessa etenkään vauvan kanssa kaksin ei palautumiskeinojen valikoima ole rajaton. Vaikka opiskelu kuulostaa asialta mikä päässäni pyörii eniten luistelun rinnalla, olen priorisoinut lapsen ja äitinä olemisen. Opiskelu ja treeni sujahtavat hetkiin joina niihin keskittyminen on mahdollista.

Kuten arvata saattaa, liikunta on kuitenkin yksi keino ”vaihtaa vapaalle”. Tällä hetkellä vaunulenkit ovat tärkeä osa päivää. Juniori nukkuu ja minä saan sekä liikuntaa että raitista ilmaa. Erityisesti vaunulenkillä Bookbeat on kovassa käytössä. Myös luistelu on tärkeää, mutta mahdollista vain silloin jos saan Juniorille hoitajan. Jää on oikeastaan ainoa paikka missä keskityn vain siihen, mitä jäällä teen. Kotona erityisesti ennen nukkumaanmenoa hyödynnän päivän laatuajan kirjaa lukien.

Ja kaksi tärkeintä: riittävästi unta ja ravintoa. Panostan yöuniin oikeastaan aamusta alkaen. Herätyskello soi tiettyyn aikaan, jolloin päivärytmi pysyy samana. Päivällä menemme Juniorin kanssa ulkoilemaan vähintään tunniksi, hieman pidemmäksikin aikaa jos mukana on kauppa-tai kirjastoreissu. Sekä minulla että Juniorilla on selkeät ruoka- ja nukkumaanmenoajat. Jälkimmäistä yritän molempien kohdalla edelleen aikaistaa. Riittävät yöunet omalla kohdallani merkitsevät myös luopumista ns. omasta ajasta, mutta jaksaminen päivällä on arvokas asias.

Ajanhallinta ja suunnitelmallisuus

Olen äärimmäisen saamaton ilman selkeää suunnitelmaa. Jos haluan oikeasti saada jotain tehdyksi, minun on kirjoitettava asia lapulle. Tästä syystä illan päätteeksi kirjoitan aina listan, mitä päivään kuuluu. Tällainen saattaa kuulostaa suorittamiselta, mutta se on ollut ainoa toimiva keino. Toisaalta asioiden kirjoittaminen ylös on mahdollistanut sekä niiden hoitamisen ajoissa, että tehtävien kasautumisen ennaltaehkäisemisen.

Suunnitelmallisuus kuuluu tyyliini myös treenin ulkopuolella. Kun pääsen kurssitehtävän ohjeistuksen aiheuttamasta paniikista, arvioin miten tehtävän tekeminen kannattaa jakaa eri päiville jotta saisin sen valmiiksi ajoissa. Yleensä yritän ottaa hieman etumatkaa, jolloin myös vapaapäiviin on varaa. Usein kirjoitankin kalenteriin deadlinen paria päivää aikaisemmaksi. -Paitsi verkkotenttien kohdalla. Suunnitelmallisuus missä tahansa auttaa minua myös hahmottamaan päivän sisältöä, mikä helpottaa ihan perusarjessakin. Nim. Olen eksynyt jos en hahmota mitä seuraavana päivänä on luvassa. Ai miten niin en kykene spontaaniuteen..

Näillä keinoilla opiskelu on onnistunut vauva-arjessakin. Opiskeluun käytettävät hetket ovat lyhyitä, mutta sen verran arvokkaita että keskittymiskyky siirtyy off-tilasta vahvasti on-tilaan. Kenties mieleni on omaksunut sen, ettei sen varttitunnin aikana parane miettiä mitään muuta kuin itse tehtävää. Mutta tästäkin huolimatta: onneksi perusopinnot ovat voiton puolella..