Taitorullaluistelukausi korkattu!

Wohoo! Taitorullaluistelukausi on korkattu! Joka vuosi tilanne on sama: tekninen osaaminen tipahtaa alkupisteeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että homma lähtee liikkee perusluistelusta. Olen tuota lajia treenannut useampana kesänä. Harjoittelupaikan löytäminen on aina oma haasteensa. Tänä vuonna treenipaikka löytyi sopivasti jäähallin vierestä, mistä löytyy sekä parkkipaikka että skeittipuisto. Ensimmäisellä kerrala Juniori oli mukana (nukkumassa), joten harjoittelu oli pienimuotoisempaa. Toisella kerralla pääsin itsekseni harjoittelemaan.

Alku aina hankalaa..

Kuten todettua tuli, ensimmäisella kerralla on totuteltava erilaiseen tuntumaan. Meno ei ole yhtä sulavaa kuin jäällä, ja riippuen asfaltin laadusta meno voi olla hyvinkin tutisevaa. Lisäksi taitorullaluistimissa ”terä” on lyhyempi kuin tavallisissa luistimissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei painopisteen parane siirtyä liikaa kantapäälle. Fysiikan lait nostavat tässä nimittäin päätään, ja lopputuloksena on muksahdus peffalleen. -Ei muuten tunnu hyvältä asfalttia vasten.

Tekniikassa ei muuten ole eroa verrattuna jäällä luistelemiseen. Kaikkeen on vain käytettävä enemmän voimaa. Tästä syystä esimerkiksi itsestään sujuvat käännökset ja kaaret on ”opeteltava” erikseen, samoin hypyt ja piruetit. Kun tuntuma löytyy, meno muuttuu sulavammaksi. -Siis lähtötasoon verrattuna.

Harjoittelukerran osat

En laske harjoittelukerran kestoa ajallisesti, sillä haluan suhtautua harjoitteluun rennosti. Jo ensimmäisellä kerralla ihan vain toimintaani selkeyttääkseni jaan harjoittelukerran osiin: lämmittely, askeleet, hypyt, piruetit ja lopuksi fiilistelyä. Lämmittely tarkoittaa perusluistelua, eli sirklausta etu- ja takaperin sekä erilaisia potkuja.

Askeleissa teen kaaria, käännöksiä ja kolmosia oman tasoni ja kehitykseni mukaan. Pitkiin askelsarjoihin harjoittelualue harvoin soveltuu. Hyppyjä teen yleensä maksimissaan kolmea eri per harjoittelukerta. Harvemmin olen päässyt kaksoishyppyihin asti. Piruetit ovat taitorullaluistimilla ehkä vaikein. Asennon löytäminen vaatii todella paljon keskivartalon lihasten hallintaa ja ylipäänsä rohkeutta. Loppufiilistely sisältää.. fiilistelyä?

Suojavarusteet

Kypärä on listan kärjessä ja tärkein. Hävettää myöntää, mutta monina vuosina kypärän käyttö on ollut heikkoa. Nyt kuin tuo vajaan metrin mittainen konttaava tyyppi on minusta riippuvainen, pääkopan suojaaminen on ensisijaisen tärkeää. Luonnollisesti polvi- ja kyynärsuojat ovat tärkeä olla, tosin jostain syystä en kyynärsuojia käytä. Syy: en ole päätynyt kyynärpäiden varaan sen enempää jäällä kuin asfaltillakaan. Ja kyllä, mietin itsekin kannattaisiko kuitenkin käyttää niitä suojia..

Ostoslistalla vaativampaa harjoittelua varten ovat ns. hyppyhousut. Kyseinen varuste on jääharjoittelussa enemmän tai vähemmän yleinen. Enemmän kilpatason luistelijoilla. Kyse on siis shortseista, joissa on pehmusteita suojaamassa lonkkia, kankkuja ja häntäluuta. Myönnän että itselläni näiden pöksyjen käyttöönoton kynnyskysymys on jossain määrin ollut niiden koomisuus. Mutta koska en tästä nuorene eikä kroppani ehkä kestä tärskyjä samalla tavallan kuin.. joskus kauan sitten, valitsen kolminkertaisen kokoluokan hanurilleni mutta pienemmän määrän pelkoa harjoitteluun.

Mitä kaikkea taitorullaluistimilla voi tehdä

Periaatteessa mitä vain mitä jäälläkin, mutta hankalammin. Taitorullaluistimen ”teriä” on mallia inline sekä quad. Jälkimmäinen tarkoittaa niitä klassisia nelipyöräisiä joissa pyörät ovat vierekkäin. Inline-mallissa pyörät ovat peräkkäin. En ole kokeillut luistelua ensimmäin mainitulla, mutta olen ymmärtänyt että tekniikka ei vastaa ns. jäällä käytettäviä luistimia. Näillä inline -mallisilla luistimilla olen tehnyt periaatteessa kaikkea mihin taidot ja rohkeus ovat riittäneet. Mitä enemmän kesällä tulee treenattua taitorullaluistimilla, sitä helpommalta luistelu jäällä tuntuu.

Taitorullaluistimet vaativat jonkin verran harjoittelua ja rohkeutta. ”Terä” on korkeampi ja painavampi, joten hypyissä tarvitaan enemmän voimaa. Lisäksi jään aikaansaamaa liukua ei sattuneesta syystä ole. Vauhdin sääteleminen sekä jarruttaminen vaatii myös hieman harjoittelua. Mihin taitorullaluistimet eivät sovellu, on perinteinen rullaluistelu. Mahdotonta se ei toki ole, mutta taitorullaluistimia ei ole suunniteltu tähän tarkoitukseen. Somessa pyörii ajoittain videoita joissa (yleensä vähäpukeinen) luistelija kiitää asfalttitiellä ja taustalla soi hempeä musiikki. Omalla vastuulla..

Taitorullaluistimet ja harjoittelu

Aivan halvasta ostoksesta ei ole kyse, mutta hintaan voi vaikuttaa itse. Jos ostaa valmiina paketin jossa on sekä uusi kenkä että rullaluistin, hinta voi olla useita satasia. Käytettynä hinta laskee, mutta koko paketin saaminen voi olla vaikeaa, sillä koon on oltava oikea. Itse olen ostanut kengät käytetynä, ja ”terät” uutena. Taitoluistinkenkiä saa erilaisilta nettikirppareilta ja joistain taitoluistelu -liikkeistä. Samoin rullaluismia.

Valmennusta tähän lajiin ei tahdo saada, sillä laji ei ole rantautunut Suomeen riittävästi. Tai ainakaan en ole pongannut yhtään seuraa tai valmentajaa. Olen itse aikoinaan kirjoittanut ohjetekstejä blogiin, mutta parhaiten oppiminen tapahtuisi jos joku riittävän osaava näyttäisi mallia, neuvoisi ja korjaisi. Uskon silti, että kuka tahansa voi tämän lajin aloittaa mikäli fyysisiä esteitä ei ole. Verkostoitumalla harjoittelijat voivat tehdä ”vertaisvalmennusta” esimerkiksi videoita analysoiden. Eli pohtia miksei videoitu liike onnistu ja millä muutoksilla sitä voi parantaa.

Määrämme on kuitenkin lisääntynyt pikku hiljaa, eli joka vuosi jokunen lisää. Yritän itse olla somessa sen verran aktiivinen, että heitän harjoituskerroilta aina jotain julkaisua Instan puolelle nimimerkillä aliisa_85

Mukavaa pian alkavaa viikonloppua kaikille!