Sarjarakastuja vai laastareiden harrastaja?

Mikä onkaan hauskempaa ihmissuhteissa passiiviselle henkilölle kuin aiheen pohtiminen? Aitiossa on mukavaa miettiä, koska itse ei tarvitse olla pelissä mukana. Toisaalta nyt jos koska on mahdollista pohtia myös omia virheliikkeitä, niiden syitä ja seurauksia ja toivottavasti ottaa niistä opikseen. Jostain syystä olen miettiänyt ilmiötä nimeltä sarjarakastuminen.

Rakastuvatko jotkut ihmiset vain herkästi?

Luin joskus Matti Larjavaaran kirjoittaman kirjan Ketunmorsian. Näin kirjan toisen päähenkilön, Kimmo Yövaaran lähes stereotyyppisenä sarjarakastujana. Muuten kiltti ja pidetty, yliopiston suosikkiopettajiin kuuluva Kimmo oli toista kertaa onnellisesti naimisissa ja kahden pienen lapsen isä. Edellisestä avioliitosta Kimmolla oli tytär. Onnesta huolimatta Kimmo rakastui itseään puolta nuorempaan opiskelijaan Anna Himaseen, joka kaikesta taistelusta oikean ja väärän välillä lopulta rakastui Kimmoon sekä henkisesti että fyysisesti.

Kimmon avioliitto päättyi, Annassa kasvoi uutta elämää kaksinkertaisesti ja onnellinen pariskunta sai itselleen kodin. Siinä ohessa Kimmo päätyi sänkyyn vielä kahden ex-vaimonsa kanssa, ei tosin samanaikaisesti. Kimmo oli hahmona mielenkiintoinen. Hänelle tällainen toiminta oli täysin normaalia, vaikka Annan pettäminen alkoikin kolkuttaa omaatuntoa.

Kyseessä oli fiktiivinen hahmo, joka ei suoranaisesti kyllästynyt parisuhteeseen jossa eli. Hän vain oli herkkä rakastumaan. Onko tällaisia ihmisiä tosielämässä? Mitä itse olen kysellyt, niin vastaus on kyllä. Näin ei kyseiseen kategoriaan kuuluvan näkökulmasta herää toki kyseenalaistavia ajatuksia. Kuinka pienestä tai suuresta vähemmistöstä tai enemmistöstä on kyse? Olin itsekin joskus herkkä ihastumaan, mutta en rakastumaan. Siinä olen todella hitaasti lämpenevää tyyppiä. En tarkoita etteikö rakkautta ensisilmäyksellä voisi olla, itse en vain ole sellaista kokenut.

Laastari vai rakastuminen?

Jos parisuhteessa on syystä tai toisesta ongelmia, olen hyvin skeptinen onko esimerkiksi toistuvissa kumppanin vaihtamisessa rakastumisen perusteella kyse rakastumisesta vai jostain muusta. Mikäli taustalla on toimimaton parisuhde tai juuri tapahtunut ero, väkisinkin lennosta löytynyt uusi rakkaus kuulostaa ensiavulta aiemman tilanteen aiheuttamaan ahdistukseen ja ehkä tyhjyyden tunteeseen. En väitä etteikö laastarisuhde voisi kehittyä oikeaksi rakkaudeksi tai ehkä ollakin sitä. Usein vain edellisen tai edellisten suhteiden käsittelemättömät asiat tahtovat kummitella taustalla liikaa.

Jos minulta, ei-asiantuntijalta kysytään, pidän laastarisuhteita enemmänkin käyttäytymismallina ja jonkinlaisena defenssimekanismina. Ne suojaavat karulta tuntuvalta todellisuudelta ja ehkä pehmentävät pudotusta. Mutta kuten totesin, pitkällä tähtäimellä sen julman todellisuuden ja ennen kaikkea omien tunteiden kohtaaminen voi olla parempi vaihtoehto.

Entä nuo todellisen elämän Kimmo Yövaarat sekä heidän naispuoliset sekä muuta sukupuolta edustavat vastineet? Taas kerran aiheesta tietämätön pohtii: Ehkä sarjarakastuja rakastuu vähemmän ennalta-arvattavasti ja taustatekijöistä riippumatta. Vaikka asiat parisuhteessa olisivat hyvin ja rakkauttakin riittäisi, jokin vain saa kipinän aikaan. Muistuttaisin vielä että etteivät nämä ajatukset ole yhtä kuin ultimaattinen totuus, sillä kyseessä on vain oma näkemykseni.

Sarjarakastuja parisuhteessa

Anteeksi polyamoristit jos pahoitan mielenne, mutta jollain tapaa kategorioisin sarjarakastujat hieman samaan joukkoon. Erona tosin on, että sarjarakastuja on nopea liikkeissään, polyamoristin sydämessä taas tilaa on useammalle. Jos oikein pakkaa sekoitetaan, ei liene mahdotonta olla sekä polyamoristi että sarjarakastuja. Ainakaan tällaisen ihmisen rakkauselämä ei kaiken järjen mukaan koe ilmiötä nimeltä ”rakkauselämä polkee paikoillaan”.

Anteeksi, nyt astun rajoittuneiden ihmisten puolelle. Olen skeptinen sen suhteen, että ns. perinteistä parisuhdemallia eli ”kaksi ihmistä ja kunnes kuolema heidät erottaa” -tyyppisen henkilön ja sarjarakastujan suhte toimisi ainakaan ilman joustavuutta. Toki eri asia on, onko kyseessä sarjarakastuja joka ryhtyy tunteista tekoihin, vaan antaa rakastumisen tulla ja mennä. Jos nyt hieman osoitan empatiaa, kyseen ollessa ns. oikeasta rakastumisesta unohtaminen ei ehkä käy noin vain verrattuna ihastumiseen.

Entä jos kaksi, taipumuksensa tiedostavaa sarjarakastujaa löytävät toisensa? Kai tilanne on selvä, tosin täytyy toivoa että henkilöiden ajoitukset uuden rakkauden löytämisessä menevät yksiin. Näin perinteisen tyylin harrastajalle tämä lähinnä herättää absurdeja pohtintoja. En taaskaan kiistä etteikö suhde voisi toimia ainakin väliaikaisesti. Täytyy vain toivoa, että sarjarakastujien aikataulut tosiaan sopivat yhteen. Mielensäpahoittajat: Huomatkaa rivien välistä huumori.

”Matchaako” jos samanlaiset löytävät toisensa…

Vaatiiko ”eheytymistä”?

Myönnän itse syyllistyneeni laastarisuhteeseen. Teinivuosina taisin myös ihastua usein. Se mitä saatoin kutsua rakastamiseksi löytyi vasta aikuisiällä. Minulla on kokemusta nk. sarjarakastujasta, tosin jäi hieman epäselväksi oliko kyse enemmänkin lukuisista laastareista laastareiden päälle. Nim. olen itsekin ollut laastarina ja tajunnut sitten olevani yksi useammasta samanaikaisesta laastarista. Me laastarit olisimme hyvin voineet vaikka viettää yhteisiä kahvihetkiä jos olisimme tajunneet. Jälkiviisaus..

Yhä useammat rakkauden muodot paria poikkeusta lukuunottamatta ovat päässeet irti diagnoosien leimasta. Vaatiiko sarjarakastuja eheyttämistä? En haluaisi määritellä epäterveeksi mitään muuta kuin sellaiset asiat, joihin liittyy laiton toiminta, epätasa-arvo, hyväksikäyttö, alistaminen vastoin tahtoa yms. Sarjarakastuminen on vähän haasteellinen kysymys. Jos toinen osa puoli kannattaa pysyvyyttä ja ns. kahden kauppaa, sarjarakastuja on aika varma reitti särkyneeseen sydämeen.

Jos tasapuolisuuden nimissä asetun sarjarakastujan puolelle, kokeeko hän pysyvän ja yksiavioisen parisuhteen pitkällä aikavälillä kahlitsevaksi? Pahoittelen vähäistä ymmärrystäni, mutta jos näin on ja henkilö itse tiedostaa taipumuksensa, ehkä avoimuus sekä taipumuksesta keskustelu ovat paikoillaan ennen kuin asian antaa mennä pidemmälle. Toisaalta jos rakkaus todella roihahtaa molemminpuoleisesti, kaiketi jarrujen iskeminen pohjaan on vaikeaa. -Molemminpuoleisesti.

Onko sarjarakastuminen siis ongelma vai ominaisuus, vai riippuuko vastaus tähän tilanteesta? Muuta en osaa todeta, kuin että ainakin sarjarakastujan sydän ei elintomintoijen takaajan ohessa ehdi olla pitkään joutilaana.