Äitimyytistä äitimyyttiin

”Äitimyytti” näyttäisi olevan säännöllisesti puheenaiheena. Mikäli olen käsittänyt oikein, äitimyytin mukainen äiti on kotona ja omistaa elämänsä vain ja ainoastaan äitiydelle. Oletan että tähän kuuluu jakamaton kiinnostus lapseen, tämän hoitamiseen, kasvun ja kehityksen tukemiseen yms.

Tällainen äitimyytin mukainen äiti kokeilee myös erilaisia lapsille suunnattuja kasvua ja kehitystä tukevia aktiviteetteja jotka ovat uusinta uutta. Äitimyytin mukainen äiti tuntee myös käsitteet värikylpy, unipussi, unipesä, vessahätäviestintä, rintaraivari, tiheän imun kausi ja sormiruokailu ilman googlettamista ja kiusallisia väärinkäsityksiä. Äitimyytin mukainen äiti ei valita, ja vapaa-ajallaan hän omistautuu kotitöille.

Rikottu äitimyytti äitimyyttinä

Kuvailemaani äitimyyttiä on pyritty rikkomaan julkisesti jo pitkään. Moderni äiti omistautuu myös itselleen, sillä siten hän voi olla hyvä äiti. Kieltämättä allekirjoitan tämän ajatuksen, siis jokaisen ihmisen kohdalla. Kyse on terveestä itsekkyydestä, mikä antaa energiaa olla jotain toisille. Oli kyse sitten vanhemmuudesta, opiskelusta, työstä tai mistä tahansa, harva meistä ei selviä ilman edes pientä vastapainoa. Osa tarvitsee sitä enemmän ja osa vähemmän.

Voin myöntää, että ihana lapseni mahdollistaa minulle myös oman ajan. Hän nukkuu hyvin ja olen oppinut yhdistämään asioita niin, että Juniori kulkee mukana jäämättä toiselle sijalle. -Ja hän kyllä tekee selväksi milloin äidin huomion ei pidä olla missään muussa kuin hänessä. Mutta erityisesti Juniorin nukkuminen ja ennalta-arvattavuus on ollut olennainen tekijä siinä, että pystyin opiskelemaan vauvavuoden aikana.

Jos minulta kysytään, erityisesti sosiaalisessa mediassa korostuvat äidit, jotka äitinä olemisen ohessa harrastavat, käyvät kahvilla ja ravintoloissa, tapaavat ystäviään, yhdistävät työn ja vauva-arjen ja mitä kaikkea voikaan samanaikaisesti tehdä. En kritisoi, sillä olenhan itsekin päätynyt monitoimiäidin rooliin. Mutta kyseinen joukko alkaa olla niin suuri, että en menisi enää puhumaan äitimyytistä.

Yhteiskunnan vaikutus äitimyyttiin

En usko että klassisen äitimyytin rikkoutumiseen ovat vaikuttaneet ainoastaan asenteen, vaan myös yhteiskunta. Tänä päivänä omistautuminen täysin äitiyteen sillä klassisella tavalla alkaa olla haasteellista. Kiitos parin kuluneen vuoden muutosten, ihan jo elintason kustannusten noustua moni äiti joutuu palaamaan työelämään hyvissä ajoin. Toisaalta myös töiden saamisen mahdollisuus tahtoo monilla aloilla heikentyä, mikäli työelämästä on liian pitkään poissa. Tämä on yksi syy siihen, miksi olen ilmoittaunut tekemään keikkatyötä tulevana vuonna.

Ruuhkavuodet edessä siis. Pidän edelleen kiinni kunnianhimoisesta suunnitelmasta tehdä keikkatyötä ja opiskella sekä mahdollisuuksien mukaan itsekin harrastaa jos jaksan. -Eli käydä kerran viikossa jäällä, muuten liikkuminen taitaa tapahtua entiseen tyyliin. Panostan siis itseeni ja mahdollisuuksiini työmarkkinoilla, mutta haluan silti olla Juniorille mahdollisimman hyvä äiti. Mielestäni kyse on todellakin äitimyytistä jossa äiti panostaa sekä äitiyteen että muuhun elämään.

Näin taas yhden yh-äidin näkökulmasta tuo alunperin äitimyytti ei ole enää myytti, vaan valtavirtaa. Monille töihin palaaminen voi taloudellisen pakon ohessa olla myös sitä toista elämää, mitä vauva-arjessa on kaivannut. Tulevien kuukausien aikana selvinnee, miten uusi hallitus aikoo saada Suomen talouden vakaampaan tilaan. En ole asiantuntija, mutta hieman vaikuttaisi siltä, että pitkäaikaisempi kotiäitiys ei enää ole mahdollista jokaiselle. Pari vuotta sitten ajattelin että lapsen olisi hyvä saada olla kotona parivuotiaaksi asti. Nyt olen kiitollinen siitä, että ole saanut olla kotiäitinä päälle vuoden. Toisaalta minua ei lainkaan haittaa ajatus palata työelämään. 

Ääripäästä toiseen

Kantani on edelleen se, että jokainen toimikoon miten parhaaksi näkee ja mitä voi tehdä. Myönnän että ilmoittauduin keikkatöihin ensisijaisesti vapaasta tahdostani, mutta toisaalta siksi etten olisi liian pitkään työelämästä ulkopuolella. Ilmeisesti haluan kunnon kansalaisen statuksen osoittamalla aktiivisuutta. Tai sitten alitajuisesti yritän olla äiti joka pystyy mm. kaikkeen.

Mutta tarkemmin ajateltuna juuri sellainen monitoimiäiti vaikuttaa enemmän äitimyytiltä kuin vain ja ainoastaan äitiyteen omistautunut äiti. Kannatan ajatusta oman itsensä muistamisesta, mutta ajoittain tämäkin tuntuu menneen yli. Pahoin pelkään, että osalla äideistä tuo oman itsensä muistaminen tarkoittaa lähinnä ”hyväksyttyjä” asioita. Hyvä äiti ei ainoastaan omistaudu lapsilleen, vaan pitää itsensä ulkoisesti hyvässä kunnossa (yleistä mallia noudattaen), pärjää mainiosti työelämässä, sosiaalisessa elämässä kotia unohtamatta.

Jossain vapautuvassa nanosekunnissa ihanneäiti loihtii itselleen moitteettoman meikin, kampauksen ja hänen vaatteensa ovat aina siistit. Lapset kulkevat mukana trendikkäissä kahviloissa, eikä yhdelläkään käynnillä tapahdu minkäänlaisia kommelluksia. Jostain syystä koti on siisti, ja sisustus jatkuvasti.. täydellinen ja aikaansa seuraava. Lasten syntymäpäivät järjestetään itse, eikä äidiltä puutu leipomis- eikä koristelutaitoja. Kutsujen päätteeksi äiti on seesteinen ja levollinen, ei kuin maanjäristyksestä selvinnyt, juuri ja juuri hengissä.

Äitimyytin mukainen äiti on yli-ihminen, joka kykenee olemaan useassa paikassa samanaikaisestiä. Hän voi vapautuneesti kertoa panostavansa itseensä. Suuri mysteeri on, miten moneen asiaan hän onnistuu panostamaan ja vieläpä onnistumaan mm. kaikessa. Jos minulta kysytään, tähän äitimyyttiin yltäminen vaatii kykyä ilmaista asiat (esim. päivän tekemiset) mahdollisimman edustavasti sekä tehokkaita filttereitä. Milloin tätä äitimyyttiä pyritään rikkomaan ja millainen seuraava äitimyytti on? -Odotan sekä innolla että kauhulla..