Hae
Aliisa ihmemaassa

Treenipäivivitys: Nyt jumittaa

Treeniaiheiset kirjoitukset ovat viime aikoina jääneet vähälle, samoin päivitykset Instagramin puolella. Tosin tähän on vaikuttanut sekin, etten ole ainoa ulkoliikuntapaikoilla, enkä mielelläni ota kuvia ja videoita jos väkeä on paljon. Kyse on puhtaasti muiden ihmisten huomioisesta. Totta puhuen treenissä ja kehityksessä ei ole tapahtunut mitään merkittävää. En ole turhautunut, mutta en myöskään alkuinnostuksen huumassa. Myös kuormituksen vaihtaminen viikoittain on vähentynyt. Toisin sanoen: olen lipsunut. Ja selitykset ovat..

Jäävuorojen väheneminen ja tuleva kesätauko

Kieltämättä tämä hieman harmittaa vaikka olikin odotettavissa. Mistään pitkästä tauosta ei loppupeleissä ole kyse, parista kuukaudesta. Mutta silti.. jää on jää. Onneksi saimme toukokuulle vielä vuoroja, joihin itse pääsen osallistumaan kerran viikossa. Harveneminen tekee vain sen, että jokainen kerta menee enemmänkin kertaamiseen kuin tutun taidon kehittämiseen.

Vaikka kesätauko oli ennalta-arvattavissa ja todella harvoissa paikoissa on nk. kesäjäitä, kieltämättä jääharjoittelun jääminen pois hieman syö harjoittelun mielekkyyttä. Jääharjoittelu tuo mukavaa ja kaivattua vaihtelua, vaikkei ulkoilussa todellakaan mitään pahaa ole. Päinvastoin, kesää kohden se on aina vain mukavampaa. Siteeraan yhden aikuisluistelijan toteamusta jokunen vuosi sitten: Olemme poispilattuja. Allekirjoitan!

Taitorullaluistelu epäsäännöllistä

Ehdin käydä harjoittelemassa pari kertaaa, mutta sitten tuli taukoa. Osaltaan tähän vaikuttivat toukuulle saadut jäävuorot. En mielelläni harjoittele samaan aikaan molemmilla, sillä tuntuma on erilainen. Mieluummin aikaväli X vain jäällä tai vain asfaltilla. Kyllä tämäkin vauhtiin pääsee kunhan vain totun taitorullaluistimiin. Teknisesti eroa ei pahemmin ole, voimaa vain tarvitaan enemmän.

Taitorullaluistimilla alku on aina hankalaa, ja vaatii miltei pakottautumista harjoittelemaan. Muutaman säännöllisen harjoituskerran jälkeen homma alkaa sujua ja ns. oikea harjoittelu pääsee alkamaan. Joskus mietin, onko esimerkiksi tanssin harrastajilla sama haaste, jos esimerkiksi lattian materiaali muuttuu, tai kenkien tai vaikkapa balettitossujen merkki vaihtuu. Mikäli asiasta enemmän tietäviä on, kertokaa toki! Myönnän olevani utelias.

Sorrun toistamaan samoja kaavoja

En tiedä minne se suunnitelmallisuus viikkotasolla katosi, mutta nyt harjoittelun teemat tuntuvat menevän arpomalla. Esimerkiksi ketteryys- ja koordinaatioharjoittelu on jäänyt todella vähälle. Lähinnä lenkkeilen ja toistan kaavaa: rotaatiohypyt, päivän notkeusharjoittelu sekä mahdollinen lihastreeni. Jälkimmäistä sentään olen tajunnut vaihdella. Jos jotain positiivista: leuanveto onnistuu taas. -Älkää kysykö toistojen määristä. Lisäpainoa en todellakaan käytä.

Eli samaa päivästä toiseen, kevennettyjä päiviä sentään olen muistan heittää väliin. Muuten vaihtelu tulee todellakin arvottuna ja vähän sen mukaan mikä huvittaa. Jälkimmäisessä ei kieltämättä ole mitään pahaa, ihan hyvää vaihtelua. Mutta pidemmän päälle liiallinen saman toistaminen ei ole hyvä vaihtoehto sen enempää taitojen kehityksen tai edes ylläpitämisen, eikä myöskään fyysisen kunnon kannalta. Kantapään kautta olen oppinut, että jonkinlaiseen lihastasapainoon on hyvä pyrkiä.

Ja korjausliike olisi..?

Kenties suunnitelmallisuuden palauttaminen olisi ihan hyvä aloitus. Jos haluaisin leikkiä (en liian vakavasti) kilpaluistelijaa, nyt olisi nk. peruskuntokausi, missä nimensä mukaisesti kuntoa kohotetaan. Asia selvä. Mutta koska ikää on mittarissa jonkin verran, pelkkä kuntoa kohottava harjoittelu kuulostaa palautumisen kannalta huonolta vaihtoehdolta. Tai sitten palautumispäiviä on oltava useampia.

Siispä ehkä tämän lähemmäs keski-ikäisen tätsykän kannattaa valita monipuolisempi setti, jossa kuormittavampaa lihaskuntoharjoittelua on säännöllisesti muttei liikaa. Pieniä korjausliikkeitä on sentään tehty: vaunulenkillä kuntoilupaikalla on ollut mahdollisuus treenata ylävartalon lihaksia. Lisäksi samassa paikassa on kuntoportaat, joita olen testannut pari kertaa. Tuntui! Ja viimein tajusin että notkeusharjoitteluakin voisi tehdä monipuolisemmin.

Eli takaisin edelliseen tyyliin ja rohkeasti rulliksille kerran pari viikossa jos suinkin rohkeus riittää. Tosin sateiset säät ovat aika ehdoton este, sillä märkä asfaltti on liukas ja siksi vaarallinen. Muuhun harjoitteluun puolestaan rohkeasti vaihtelua, tosin sen mukaan mitä (nukkuva) lapsi mukana voi tehdä. Palautumisessa olisi kieltämättä hyvä panostaa enemmän palautumista tukevaan venyttelyyn, ei siis vain notkeutta lisäävään. Edelleen kokonaisuus vaikuttaa turhan sekavalta, mutta ehkä viikkosuunnitelmien kirjaaminen ylös auttaa.

Miten sinun treenisi ovat sujuneet?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *