Takana kaksi vuotta ilman alkoholia: edelleen ”sober curious”

En ole absolutisti tai raitis. En vain käytä alkoholia ainakaan toistaiseksi. Tämä tuntuu ajatuksena paljon toimivammalta kuin vankka lupaus. 10 vuotta sitten en olisi uskonut että tällainen elämäntyyli onnistuisi. En jostain syystä osaa pitää tätä saavutuksena, tähän vain tuli ajauduttua. Kieltämättä hyötyjä on enemmän kuin haittoja aina terveydellisestä tekijöistä taloudelliseen puoleen. Toisaalta muistellessa aikaa juurikin 10 vuotta sitten, ero tuntuu melkein pelottavalta.

Hurjat opiskeluajat

Kyllä, minä myös. Tosin yliopistossa ikää alkoi olla sen verran, että osallistuminen yhteisrientoihin ei innostanut. Osa ikäisistäni ja vanhemmistakin niihin osallistui, itse en vain tuntenut oloani kotoisaksi luentojen ulkopuolella. Mutta amk-aikoina tilanne oli toinen. Tosin opiskeluporukoiden kanssa ei tullut juhlittua koska olin viimeisen päälle ns. vastarannan kiiski. Tästä huolimatta illanviettoja tuli harrastettua, joskaan ei joka viikonloppu. Ehkä kerran pari kuukaudessa.

Voin myöntää rehellisesti että juominen oli pääasiassa humalahakuista. Toki makukin ratkaisi, mutta humalatila oli olennainen tavoite. Krapulaltakaan ei aina säästytty. Välimuotoa ei jostain syystä ollut. Joko ei juotu lainkaan ja tapaaminen kavereiden kanssa oli päivällä, tai sitten todella rellestettiin ja kaduttiin seuraavana päivänä. Vähitellen kun ikää tuli enemmän, innostus tällaiseen kuitenkin laski. Jossain vaiheessa illanvietot muttuivat ”mennään parille” -tyyppisiksi.

”Lauantaisiideri”

Kun baarit eivät kiinnostaneet enää lainkaan, tavakseni tuli nk. lauantaisiideri. Tuolloin harrastin liikuntaa erittäin tavoitteellisesti ja opiskelin täyttä vauhtia. Lauantaisiideri oli jonkinlainen irtiotto ja pakollinen. Perustelin sitä sillä, että juoma irrottaisi minut arjesta ja jatkuvasta puurtamisesta. Tämä ajatus oli päässäni pitkään. Noloa myöntää, mutta vasta kokemus alkoholistin kanssa asumisesta kyseenalaisti alkoholin ”tarpeellisuuden” täysin.

Toki joskus työpäivä osui sunnuntaille, jolloin lauantaina oli parempi olla nauttimatta alkoholia lainkaan. Vaikka sitä ajattelisi ettei 1-2 annosta haittaa, omalla kohdalla se kuitenkin huononsi unenlaatua. Sinänsä ristiriitaista. Nukkuminen vaikeutui mutta lauantaisiiderin tavoitteena oli rentoutuminen. Kyseessä oli pienimuotoisuudestaan huolimatta pinttynyt tapa ja ajatusmalli. Viikonloppu ei ollut viikonloppu edes pientä määrää alkoholia. Näin jälkikäteen pidän nimenomaan ajatusmallia haitallisena.

Alkoholi ja epilepsia

Virallinen diagnoosi taisi tulla loppusyksistä 2010 jos oikein muistan. Näin 13 vuoden aikana on tapahtunut sen verran, ettei epilapsiadiagnoosin vuosipäivät ole erityisen olennaisia ja näin ollen jäävät arvioinnin varaan. En ole aivan varma olisiko ollut vuosi 2016 kun sain jättää lääkityksen pois, sillä takana oli kolme kohtauksetonta vuotta. Keväällä 2019 tuli jälleen uusi grand mal, minkä seurauksena lääkitys muuttui pysyväksi.

Diagnoosista muutaman seuraavan vuoden aikana kohtauksia tuli useammin, välillä pari kertaa kuukaudessa. Pisin tauko taisi olla puoli vuotta. Lääkityksen vaihtaminen useaan kertaan toki saattoi vaikuttaa, mutta voin myöntää etteivät elämäntapani liioin tukeneet epilepsian hoitoa. Kosteita iltoja oli säännöllisesti. Syöminen oli mitä sattuu ja vuorokausirytmi.. se oli varsin mielenkiintoinen. Kun alkoholin käyttö alkoi viimein vähentyä saadessani elämääni sisältöä, väheni myös epilepsian oireilu. Jotenkin luulen ettei kyse ole vain sattumasta..

Suurimmat edut alkoholittomuudesta

Etuja on ollut siinä määrin, että en ole nähnyt tarpeelliseksi edes maistaa edes pientä määrää. Toki edelleen jatkuva imetys on tärkein syy olla käyttämättä alkoholia. On myös mukavaa, kun seuraavana päivänä on aika varmasti skarpissa kunnossa. Toki yöunet vaikuttavat tähän, mutta ainakaan minulla alkoholi ei ole vaikuttanut nukkumiseen suotuisasti. Sitten on taloudellinen hyöty. Alkoholijuomien hinta on noussut siinä määrin, että käytän saman rahan mieluummin ruokaan ja muihin hyötytarvikkeisiin.

Jos ulkoisten tekijöiden vaikutusta tai esimerkiksi muutamia vaiheita raskaudesta ei lasketa, mielialat ovat pysyneet tasaisena ja ylipäänsä sellainen synkkyys tai suuret pudotukset ovat pysyneet harvinaisen vähällä suhteessa kaikkeen mitä parin kuluneen vuoden aikana on tapahtunut. En halua yleistää, mutta osalla alkoholi järjistää koettuja tunteita, myös negatiivisia. Taidan kuulua heihin. Toki kaikilla on parempia ja huonompia päiviä, mutta suuremmat tunteenpurkaukset ovat pysyneet poissa.

Tällä hetkellä lauantain kohokohta on edelleen jäävuoro. Se on hetki jona osaan keskittyä ihan vain itseeni ja siihen mitä teen. Taitoluistelun vaativuus on siksi hyvä asia, koska harjoitteluun on keskityttävä täysillä jos haluaa onnistua edes jotenkin. Viime aikoina olen onnistunut myös viimein panostamaan sosiaaliseen elämään, mikä on ollut todella mukavaa vaihtelua. Toinen mukava asia on tehdä asioita päiväsaikaan, jolloin erilaiset irtiotot eivät ole pois yöunista. Lisäksi todella monet aktiviteetit luistelua lukuunottamat ovat olleet sellaisia, joihin Juniori on ongelmitta sopinut mukaan.

Sama linja jatkukoon. Tosin alkoholitonta siideriä ja ehkä tilaisuuden tullen valkoviiniä tai kuohuviiniä voisin kesän aikana siemailla. Ovat muuten yllättävän hyviä! Edelleenkään en halua kategoroida itseäni mihinkään sellaiseen muottiin johon kuuluu ehdottomuus. Se paljon puhutu sober curious on sopinut minulle hienosti. Vaikka muuta asiat eivät menisi aivan suunnitelmien mukaan, tässä sentään taidetaan mennä varsin selvillä vesillä.