Hae
Aliisa ihmemaassa

Kesä taaperon kanssa ei pakota miettimään budjettia

Kun ihmiset pohtivat kesäsuunnitelmia ja tuskailevat kuinka rahaa menee, häpeäkseni myönnän etten joudu moista miettimään. Monille kesä tarkoittaa matkoja, huvipuistoja, vesipuistoja yms. Käydään ulkona syömässä, terassilla, vuokrataan mökki jne. Kyllähän moni noista houkuttelisi, mutta taaperon kanssa monia noista ei tarvitse ajatella. Tosin joskus mietin, miksi ihmeessä kesällä on pakko tehdä pääasiassa hintavia asioita.

Lasten kannalta ymmärrän esimerkiksi huvipuistot ja vesipuistot, sillä niillä taitaa olla myös sosiaalinen merkitys. Ylipäänsä monelle on varmasti tärkeää jakaa syksyllä kavereiden kanssa kesäkokemuksia. Ja harvempi lapsi ei muutenkin kävisi huvipuistoissa. -Aikuisista puhumattakaan. Myönnän että itsekin välillä kaipaan näitä reissuja. Vesipuistojen suhteen olen jostain syystä arempi, tai oikeastaan tylsempi. Jos pääsen veteen, suoraviivaiset aivoni näkevät mahdollisuutena vain uimisen. Muu aktiviteetti sekoittaa. Mutta kesä entä taaperon kanssa..

Ulkoilua

On ollut ihanaa kun lämpötila on käväissyt 20 asteen paremmalla puolella. Myös Juniori on tykännyt päästä vähän kevyemmissä vaatteissa tutustumaan keinumisen lisäksi mm. hiekkaan ja ruohoon. Vaikka tarkka on oltava, onneksi Juniori ei vaikuta kovin innokkaalta laittamaan mitään suuhunsa. Tosin sitä kompensoi tapa esimerkiksi kontatessa nostaa suulla milloin mitäkin leluista roskiin ja kuljettaa saalista paikasta toiseen. Hieman koiramaisia tapoja?

Kun Juniori nukkuu rattaissa, olen itse taas nauttinut kauniista päivistä sekä mahdollisuudesta treenata asuinalueeni liikuntapaikoilla. Vettä täällä on harmillisen vähän, siis ns, luonnonvesiä. Kieltämättä kaipaan hieman tätä pk-seudun ominaisuutta kun meri oli lähellä ja leikkikentillä oli ns. betonialtaita pikkulapsia varten. Mutta kokonaisuudessaan kesä on mukavaa aikaa sekä minulla että Juniorille joka on yhä enemmän alkanut kiinnostua maailmasta rattaiden ulkopuolella. Kävely ei vielä onnistu ilma tukea, mutta (kirjaimellisesti) kädestä pitäen kyllä.

Kohtuullisen mittaisia reissuja junalla

Edellinen reissu junapysäkin päässä olevaan suurempaan kaupunkiin sujui sen verran hyvin, että aika varmasti teemme reissun pk-seudun suunnille. Linnanmäki jää laskuista pois, mutta käyn läpi sellaiset kauppakeskukset joista varmasti löytyy taaperollekin mukavia paikkoja. Onneksi monet kauppakeskukset ovat panostaneet leikkipaikkoihin niin, että näitä pienempiäkin uskaltaa viedä niihin seikkailemaan.

Tällä hetkellä maksimiaika matkustukseen on tunti, ja se on hyvä ajoittaa Juniorin nukkumishetkiin. Mikä hieman jännittää, on Juniorin arkuus kovia ääniä kohtaan. Toisaalta voi olla, että vieraassa paikassa on niin paljon katseltavaa ettei hän muista pelätä. Mikä kohde ikinä onkaan, siellä olisi hyvä olla joitain rauhallisempia paikkoja mikäli ”maitonälkä” kasvaa suunnattomaksi. Kyllä, jatkamme edelleen.

Kannattaako haikailla sellaista mitä ei voi tehdä?

Olen parin vuoden sisällä vieraantunut monesta asiasta aina television katselemisesta matkustamiseen. Toki kaipaan ainakin pientä vaihtelua arkeen, mutta en koe ongelmaksi esimerkiksi sitä että en voi esimerkiksi matkustaa ulkomaille tai vaikkapa kilpailla jäällä. Ja kyllä, Linnanmäellä olisi kiva käydä, mutta sen aika tulee joskus. Olen psyykannut itseni nauttimaan niistä asioista mitä voin tehdä.

Helppoa se ei ole ollut, mutta pakko on ollut hyvä motivaatio. En kirjoita tätä syyllistääkseni, mutta mieluummin vietän päivän leppoisalla aikataululla, liikun itse ja anna Juniorille päivän keinumiset sekä riittävän hetken pikkukivien tutkimiselle kuin raahaan hänet väkisin jonnekin mistä vuoden vanha taapero ei saa mitään irti. Toki lapset sopeutuvat, mutta tässä pikkukaupungissa en ole saanut kasvatettua Juniorista city-lasta. -Joskaan en myöskään maaseudun lasta. Ehdimme vielä kokea huvipuistot ja ehkä jopa matkat etelän aurinkoon. Mutta nyt juuri en katso järkeväksi harmitella sellaiste perään. Kaikki aikanaan.

Mitä sitten saan kesästä irti?

Tämä kesä on monella tapaa merkityksellinen, ja ennen kaikkea viimeinen yhteinen kesämme ennen siirtymistä uudenlaiseen arkeen. Olemme yli vuoden saaneet olla kotona. Juniorilla on ollut rauhallinen kasvuympäristö ja äiti paikalla lähes 24/7 lukuunottamatta parin tunnin poikkeuksia. Tänä kesänä nautimme viimeisen päälle yhdessäolosta ja väljistä aikatauluista ennen nk. ruuhkavuosia. -Joihin onneksi saamme pehmeän laskun.

Kieltämättä on suuri etu, ettei taapero saisi mitään irti ns. hintavista huvituksista. Kunhan kävely alka sujua, voimme alkaa kokeilla säännöllisesti esimerkiksi sisäleikkipuistoja. Sen sijaan on erittäin varmaa että Juniori saa kesän aikana päästä intensiivisemmin testaamaan vesileikkejä. Katson myös olisiko seurakunnalla kävelymatkan päässä jotain kesätapahtumia myös perheen pienimmille.

Luvassa on siis iloista ja mukavaa yhdessäoloa, uusia elämyksiä, hauskanpitoa ja hyvällä onnella uusia kavereita. Tämän kesän selviämme siis ilman suurempia kuluja, mutta hauskanpidosta tinkimättä. Ja pari omaa itsekästä kesäsuunnitelmaa: pitkästä aikaa uimaan, ja erittäin pitkästä aikaa onkimaan. Juniori ihailkoon kun äiti kiskoo järjestä ylös maksimissaan 10 cm pitkiä sinttejä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *