Ehdimmepäs käydä ennakkoäänestyksessä! Siis minä ja Juniori. Juniori tosin seurasi vierestä. Olen jo useampana vuotena valinnut mieluummin ennakkoäänestyksen, sillä vaihtoehtoisia päiviä on useampi, samoin äänestyspaikkoja. Olen valinnut ennakkoäänestyksen usein myös siksi, että väkeä on vähemmän. Tänä vuonna tässä oli poikkeus: paikalla oli peräti jono. Onneksi itse toimenpide on niin nopea, että pitkään ei tarvitse jonottaa.

Saavutettuani täysi-ikäisyyden suhtauduin äänestämiseen kevyesti. Käytin äänioikeuttani jos muistin ja valitsin ehdokkaan enemmänkin ”muodin” ja tuttavapiirin näkemysten, kuin omien näkemysteni kautta. Kuluneiden vuosien aikana äänioikeuden käyttäminen on muuttunut yhä tärkeämmäksi. En ole millekään puolueelle vakaa kannattaja. Itse asiassa pidän ihanteena tilannetta, jossa päättäjien keskuudessa vallitsisi onnistunut dialogi. Valitettavasti tällainen skenaario taitaa pysyä utopiana. Silti haluaisin kannustaa jokaista äänioikeutettua hyödyntämään tätä oikeutta. Tämä teksti ei sisällä poliittista propagandaa, enkä halua tuoda esille yhdenkään puolueen suosimista.

Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus

Tässä asiassa Suomi oli merkittävä edelläkäviä. Ennen yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta äänioikeus oli riippuvainen iän lisäksi sukupuolesta ja säädystä. Samoin vaaliehdokkuus. Vaikka vallakumous aiheutti myös paljon ongelmia, sen avulla suomalaiset saivat lopulta yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden. Vaikka vuodesta 1906 on aikaa, Suomi oli ensimmäisten joukossa. Tänäkin päivänä on valtioita, joissa äänioikeus ei kosketa jokaista täysi-ikäistä.

Ainoa politiikkaan viittaava julkinen toteamukseni on, että moni asia vaatii korjaamista, tai edes parantamista. En liene ainoa näin ajatteleva. On harvoja, jotka jäävät täydellisesti ongelmakohtien ulkopuolelle. Äänioikeuden käyttäminen on mahdollisuus vaikuttaa asioihin, jotka äänestäjää itseään tai hänen läheisiään koskevat. Äänestämällä on myös mahdollisuus vaikuttaa tapaan hoitaa kyseisiä asioita.

”Ei kannata äänestää”

”Ei yksi ääni mitään vaikuta”. Itse asiassa vaikuttaa, ainakin epäsuorasti. Mitä enemmän tuota lausetta saadaan leviämään, sitä harvempi äänestää. Äänestäminen on ilmiönä mielenkiintoinen. Se on sekä yksityinen että kollektiivinen ja yhteisöllinen. Politiikka kerää ihmsiä yhteen ja nostattaa esille tunteita laidasta laitaan. Joskus ehkä liikaakin? Itse kannatan vaalisalaisuus -ajatusta, mutta olen valmis ilmoittamaan julkisesti käyneeni äänestämässä. Tällä lauseella on ainakin itselleni ollut kannustava vaikutus. Itse asiassa äänestäminen lienee niitä harvoja ”massailmiöitä” joihin mielelläni menen mukaan.

Mikä sen yhden äänen vaikutus sitten on? Se on voitto ehdokkaalle ja puolueelle jota asianomainen ei kannattaisi. Jättämällä äänestämättä ja pitäytymällä kyynisyydessään, hän niin ikään antaa äänensä sille jota ei kannata. Kannustamalla lähipiiriään samaan, he kasvattavat jonkun muun kannatusta. Eli mutkan kautta yksikin ääni ja sitä kautta useampi ääni on ratkaiseva.

Käykää äänestämässä!

Te, joilla äänioikeus on ja jotka ette ole äänestäneet ennakkoon, suosittelen lämpimästi käyttämään äänioikeuttanne. Jos ”se oikea” on vielä kadoksissa, esimerkiksi erilaiset vaalikoneet ovat hyvä antamaan suuntaa ehdokkaista, joiden ajamat asiat vastaavat omia ajatuksianne. Itse olen hyödyntänyt vaalikoneita useamman vuoden, ja tarkastellut listaa sitten tarkemmin.

Ensi sunnuntaina 2.4 eli virallisena vaalipäivänä itse en varmaankaan tule kuulemaan tulosta reaaliajassa, sillä olen nukkumassa, mutta eipä tulos siitä muutu vaikka näkisin sen vasta aamulla. Toistaiseksi on ollut ilahduttavaa kuulla, miten suuri osa on jo äänestänyt ennakkoon. Täytyy toivoa, että mahdollisimman moni, ei vielä äänestänyt hyödyntäisi virallista vaalipäivää.

Onko äänestäminen sinulle tärkeää?

On yksi yleinen esine/ tai mikä lie hyötyesine mitä en omista. Se on televisio. Kyse ei ole säästämisestä tai ideologiasta. En ole omistanut televisiota valehtelematta muutamaan vuoteen, eikä televisio ole edelleenkään ainakaan ostoslistan kärjessä. Asunnossani ei käy vieraita kovin laaja-alaisesti, mutta siellä käyneet ovat huomanneet asian. Ehkä joskus olen saanut varovaisia kysymyksiä miten saan ajan kulumaan ja enkö kaipaa televisiota. Ilmeisesti hyvin?

Aika ei riitä

Vaikka yritän pitää päivittäisen ruutuajan kurissa, en vastusta digilaitteita, en siis myöskään televisiota. Muutettuani yksiöön samoihin aikoihin kun Juniori ilmoitti tulostaan, tarkoitukseni oli hankkia televisio. Mutta se vain jäi kun tarvetta ei ollut. Töiden ohessa suoritin silloinkin opintoja, ja työhöni liittyi myös koneella työskentelyä. Muuten luin, liikuin kunnon ja jaksamisen mukaan, harjoittelin soittoa ja sitten olivat kotityöt. Saatoin toki roikkua puhelimella suositeltua enemmän.

Juniorin synnyttyä vietin jonkin aikaa Juniorin isovanhempien luona. Imetyksen aikana tuli katsottua televisiota. Suosikkini taisi olla milloin minkäkin kanavan uutiset. -Niin, ja taitoluistelun em -ja mm-kisat. Jälkimmäisen ohjelmat ovat vieläkin tarkastamatta. Kun Juniorin hoitaminen alkoi olla muutakin kuin imettämistä, hygienian hoitamista, sylissäoloa ja nukuttamista, televisiolle aikaa jäi yhä vähemmän.

Kuluneen parin kuukauden aikana en ole edes ehtinyt miettiä televisiota. Kun Juniori ollalla nukahtaa, on itselläni kiire mennä ajoissa nukkumaan jotta jaksan seuraavana päivänä. Päivällä Juniorin nukkuessa perehdyn opintoihin. Muu aika menee Juniorin osalta ns. perushoitoon, yhdessäoloon, kotitöihin ja pieni vapaa siihen lyhyeen treenihetkeen. Aikaa televisiolle ei yksinkertaisesti tahdo löytyä.

Hankinko joskus television?

Never say never. Jossain vaiheessa varmaankin kyllä, todennäköisemmin Junioria varten. Toki toivon että äiti saa katsoa edes yhdet uutiset päivän aikana. Ns. kymmenen uutiset tulevat liian myöhään, itse asiassa myös puoli yhdeksän. Edelleen pidän kiinni ruutuajasta, mutta en varmaankaan voi sulkea lastani pois Pikku Kakkosen tarjonnasta. Pidän kuitenkin todennäköisenä, että minun ei edes kannata tarkastella kiinnostuisinko jostain tv-sarjasta tai elokuvista.

Eli todennäköisesti kyllä, hankin television jossain vaiheessa. Luulen että siihen menee vielä vuosi pari, tai miten minkäkin ikäinen omalle ikäluokalleen suunnatuista ohjelmista kiinnostuu. Luulen kuitenkin, että eri kanavien tarjoamat uutislähetykset eivät välttämättä kuulu siihen kategoriaan.

Kiinnostus ja TV-tarjonnan kohtaaminen

Toinen syy miksi tv:n katselu jopa aikana television ollessa käytössä väheni, oli tv-tarjonta. Oma kiinnostukseni ja tarjonta eivät kohdanneet. Seurasin lapsena mm. Kotikatua, Marienhofia, Teininoita Sabrinaa sekä amerikkalaisia sairaalasarjoja. Jossain vaiheessa tosi-tv -ohjelmat alkoivat lisääntyä liiankin kanssa, ja tv-sarjat jäivät vähemmälle. Seurasin aluksi mm. Idolsia sekä Huippumalli haussa -ohjelmia, mutta jossain vaiheessa ohjelmat tuntuivat tekemällä tehdyiltä.

Myös elokuvatarjonta tuntuu suppealta, tai sitten makuni on jotenkin vääränlainen. En ole osannut innostua uusista elokuvista vuosiin. Tosin Jurasic World ja uusin versio elokuvasta Tuntematon sotilas olivat poikkeuksia. Tosin Eve Hietamiehen teoksiin perustuvalle Yösyöttö ja Tarhapäivä olisin kaivannut jatko-osia! -Mutta turhaan, niitä ei tullut. On myös muutamia muita kirjoja joista yritin epätoivoisesti etsiä ja toivoa elokuvaa. Ilmeisesti makuni on todellakin vääränlainen?

Hyvät puolet televisiottomuudessa

Aikaa jää yllättävän moneen asiaan. Lisäksi mahdollisuuteni katsoa televisiota ajoittuisi iltaan, jolloin oma nukkumaanmenoni viivästyisi. Unimäärän väheneminen taas vaikuttaisi negatiivisesti seuraavan päivän jaksamiseen. Näin keväällä valon lisääntyessä univaikudet ovat jokavuotinen vieras muutenkin. Ihan hyvä siis ettei lähettyvillä ole tilanteen pahentajia.

Sitten fysiologinen hyöty: päivästä lähtee osa istumisesta. Kroppani on rajoittunut istumisen suhteen, tai tarkemmin ottaen selkäni. Mitä vähemmän istumista päivään kuuluu, sen parempi. Jo gradua tehdessäni tykästyin työskentelemään niin, että osan ajasta seison (korkea työtaso) ja osan istun. Tai sitten pidän jumppapalloa työtuolina.

Mihin olen tyytyväinen, on panostaminen lukemiseen. Vaikka lukeminen painottuu pääasiassa iltaan ja osaan imetyshetkistä, luulen että television läsnäolo vähentäisi entisestään sitäkin vähää (aiempaan verrattuna) mitä saan nykyään luettua. Toki äänikirjoja tulee edelleen kuunneltua, mutta nautin myös ns. oikeiden kirjojen lukemisesta. Sanomalehdet puolestaan pitävät jonkin verran kartalla siitä, mitä ympärillä tapahtuu, samoin radion uutiset kun muistan avata radion oikeaan aikaan.

Huonot puolet

Olen aivan pihalla ns. viihdekulttuurista! Kun sosiaalisissa tilanteissa mainitaan tv-ohjelmien, näyttelijöiden ja muiden tv:stä tuttujen julkkisten nimiä, minulla on harvoin aavistustakaan kuka kukin on. Äkkiseltään voisi ajatella ettei tämä tieto ole erityisen oleellista, mutta jossain määrin sillä on merkitystä. Olen se, jota täytyy valaista alusta pitäen mistä ja kenestä on kyse, mitä henkilö on tehnut ja miksi hän on tunnettu. Asiaa ei helpota sekään, että myös mahdollinen tv-ohjelma on esiteltävä.

Toki esimerkiksi sosiaalisen median seuraaminen antaa hieman suuntaan pinnalla olevista nimistä, mutta aika huonosti olen perillä. Onneksi perhepiirissäni minua sivistettiin sen verran, että olen tietoinen millainen kappale Suomelta menee UMK-kisoihin. Pyh, minulle ne ovat Euroviisut! Todennäköisesti itse kilpailu jää katsomatta, sillä pelkkä alkamisaika taitaa mennä lähelle nukkumaanmenoaikaa. Tosin Euroviisut/UMK on sen tason maraton, että katsominen loppuun käy urheilusuorituksesta.

Jos/kun televisio tulee taloon..

Ensimmäisenä mietin, kuinka television saisi seinälle, sillä yhdistelmä TV-taso, televisio ja Juniori ei kuulosta lupaavalta. Kenties asentaminen seinälle on ihan mahdollista. -Ainakin jos minunlaiseni ”osaaja” ei ole asiaa pohtimassa vaan joku joka oikeasti on hieman enemmän perillä tällaisista projekteista. Lisäksi seinällä televisio voisi elävöittää valkoista pintaa. Kas, sisustuksellinen efekti!

Mahdolliset ruutuajat yms. riippuvat paljolti siitä, miten suuri hinku Juniorilla on päästä ruudun ääreen. Voi olla että Pikku Kakkonen tai muu lastenohjelma jää ainoaksi mikä kiinnostaa, tai sitten ruutuaiakaa joutuu oikeasti säätelemään. Saako äiti katsoa päivän aikana uutiset? -Se jää nähtäväksi..

Löytyykö muita, joilta televisio puuttuu?