Huh, olipas hulinaa! Nyt takana on siis Juniorin ensimmäinen joulu. Joulun vietimme perheen kanssa. Juniori pääsi tapaamaan niin serkkujaan kuin isäänsä. -Ja tietenkin joulupukkia! Vaikka Juniori on helppo vauva (tai lähempänä taaperoa), on hänen kanssaan osattava taktikoida. Juniori näyttää stressaantuvan liiasta virikemäärästä, erityisesti ”oman rauhan” puutteesta. Tämä ilmenee mm. ärtyisyytenä ja uniongelmina. Mitä klassinen versio jouluaatosta pitää sisällään? Esimerkiksi sosiaalista kanssakäymistä ja virikkeitä.Miten siis selvisimme?

Mahdollisimman tutut rutiinit ja kellonajat

Joulutaattona Juniori ”pääsi” päiväunikävelylle hyvissä ajoin. Onneksi unta riitti sen verran ettei yliväsyneisyys (tuossa vaiheessa) vaivannut. Jouluaaton ulkoilusääkin oli mitä mainioin ja pieni pakkanen kaunisti maisemia. Ennen lähtöä siirtymistä Juniorin isovanhemmille Juniori söi lounaan ja maitoa. Autossa jostain syystä tuli paha mieli, mikä onneksi laantui perille päästyämme.

Paikalla olivatkin jo Juniorin serkut tonttuasut päällä! Melkein tuli tippa silmään, kun Juniorin serkku -tyttö oli pukenut ylleen äitinsä eli sisareni vanhan ”tonttuessun”. Oli kuin äitinsä lapsena <3 Meillä oli sisareni kanssa jouluna samanlaiset, joskin eri kokoa olevat tonttuessut, joita tuli käytettyä niin jouluna kuin esimerkiksi koulun joulujuhlissa. Juniorilla puolestaan oli jouluasu: punainen paita, vihreät ”farkut” ja tonttulakki. Valitettavasti paita välillä nousi napaa näyttämään, mutta se ei Junioria haitannut.

Joulukuusta Juniori tarkasteli turhankin uteliaasti. Kuten arvata saattaa, oksasta piti yrittää vetää ja lattialla piti kontata jatkuvasti nimenomaan joulukuusen suuntaan..

Ensimmäine nuha

Jouluperinteeseemme kuuluu ehdottomasti se, että vähintään yksi ihminen sairastuu. Kun jokainen alkoi vaikuttaa terveeltä huolestuttavan pitkään, Juniori otti tämän tehtävän vastaan. Paria päivää ennen joulua ihmettelin yöllä miksi Juniori hengittää vain suun kautta ja on levoton. Itkuinen hän ei ollut, mutta vastoin ”yösääntöjä” nostin pojan sängystä maitoajan ulkopuolella. Niinpä tietysti. Nokka vuotaa ja kunnolla! Kuumeiselta poika ei vaikuttanut, mutta laitoin nenään keittosuolatippoja. Ja vastoin muita sääntöjä Juniori sai maitoa. Maito kelpasi hyvin, nenäkin aukesi ja rinnalla uni tuli.

Juniorin tauti on onneksi ollut lähinnä nuhaa ilman suurempaa kipuilua ja helpottamaan päin. Luulen että nokka vuotaa vielä viikon verran, mutta eiköhän tästä selvitä. Sen verran olen jälleen tunnollinen äitinä, että nuha tarttui myös minuun. No, enpä ole ollut kipeänä sitten viime kesän koronan.

Viltin alle lämpimään!

Joulupukin kohtaaminen

Minä pelkään joulupukkia jonkin verran vieläkin. Jostain syystä pelkään kaikkia, liian naamioituneita ihmisiä. Kuten olen maininnut, vaatii lukuisia hengitysharjoituksia ja valmistautumista että uskallan jonain päivänä mennä Juniorin kanssa esimerkiksi Muumimaailmaan. Joulupukkia odotettiin kovalla jännityksellä. Kun koputus viimein kuului, rohkea serkut ottivat joulupukin vastaan.

Juniori sai tutustua joulupukkiin äidin sylistä. Totta puhuen Juniori selvisi varmaan äitiään paremmin. Yhteislaulu ei pelottanut lainkaan, ja ensimmäistä omaa lahjaa tarkasteltiin oikein tarkkaan! Myös joulupukin kävelykeppi kiinnosti kovasti! Ennen pukin lähtöä Juniori pääsi/joutui joulupukin syliin. Juniori otti asian oikein rennosti, tosin joulupukille tuli hieman tiukat paikat sillä Juniorista kiinnostui parrasta..

Tulihan se yliväsymys..

Koska kotiinpaluu ajoittui turhan myöhäiseksi, yliväsymyskiukku iski. Tähän toki oltiin varauduttu. Autossa kaikki oli huonosti, myös iltapuuroa Juniori oletti ilmeisesti pilaantuneeksi tai myrkytetyksi. Hieman jännitti miten yö menee, mutta iltamaidon aikana Juniori nukahti tyytyväisenä. Itse asiassa hän oli niin väsynyt, että joi maitoa toisesta rinnassa puoliunessa. Annoin hänen varmuuden vuoksi nukkua sylissä hieman pidempään. Unta riitti oikein mukavasti ja maito maistui taas kukonlaulun aikaan.

Vaikka jouluaaton illan yliväsymys oli odotettavissa, sen ilmeneminen oli parin mutkan kautta helpotus. Olen ilmeisesti toiminut oikein pitäessäni kiinni aikatauluista ja ajoitettua Juniorin syömiset ja nukkumiset niin, ettei yliväsymys pääse yllättämään. Muuten Juniori on todella rauhallinen ja hyväntuulinen. Sen olotilan saavuttaminen ja ylläpitäminen vaatii vain taktikointia ja Juniorin tarpeiden tuntemista.

Kokonaisuudessaan joulusta jäi oikein hyvä mieli! Nyt palaamme taas miniatyyriseen arkeemme askel kerrallaan. Uusi vuosi on vielä vailla suunnitelmia. Ainoa mistä olen melko varma, on etten tule valvomaan puoleenyöhön tai sen yli, ellei Juniori toisin päätä. Mutta mukavilla fiiliksillä siirrytään kohti vuoden 2022 päätöstä!

Ensimmäinen iltalenkki pitkään aikaan!

Aatonaatto! Eli yksi yö jouluun. Tänä jouluna en varmaankaan ehdi katsoa katsoa tai kuunnella kun joulurauha julistetaan, mutta ajattelin kokeilla vaihtoehtoista tapaa. Kääntäkäämme katse historiaan. Ensimmäisen maailmansodan aikaan tapahtui jotain uutta. Tämä tapahtui länsirintamalla, joten jotain uutta vaikka toisin väitetään. Jouluna 1914 solmittiin yhden päivän mittainen aselepo. Rivimiehet olivat juoksuhaudoissaan niin lähellä vastapuolta, että he kykenivät huutamaan toisilleen. Solvausten sijaan osapuolet saivat sovittua aselevon. Tuona aikana he saivat myös hakea rauhassa kaatuneet sotilaansa haudattaviksi.

Mitä muuta tapahtui? Eräällä alueella britit ja saksalaiset sotilaat ryhtyivät jopa jalkapallo-otteluun. Kun sovittu joulurauhan aselepo oli ohi, käytiin taas töihin. -Siis sotaan. Eli joulurauha onnistui jossain niinkin toivottamassa tapahtumassa kuin ensimmäinen maailmansota. Tätä tapahtumaa miettien ajattelin julistaa joulurauhan itselleni. Kuinka se tapahtuisi?

Olen riittävän hyvä äiti

Juniori on suurimmaksi osaksi tyytyväinen, hyväntuulinen, terve ja oppinut paljon uutta. En ehkä ole panostanut lainkaan vauvakerhoihin tai muihinkaan vauva-aktiviteetteihin vaunulenkkejä lukuunottamatta. Hoidan Junioria riittävän hyvin perushoidon tasolla ja muutenkin. Juniori saa äidinmaitoa vähintään viidesti päivässä. Olen myös onnistunut pääsemään jyvälle Juniorin tarpeesta omaan rauhaan ja siten järjestänyt hänelle ”tutkimusalueita”. Ts. erilaisia leluja paikkaan missä on milloinkin oleskelee.

Puhun lapselle ja lapsille ylipäänsä normaalisti, tosin äänensävyt mukautuvat lapsen ikään. Annan Juniorille mahdolllisuuden kiireettömyyteen aina kun se vain kyseisessä tilanteessa on mahdollista. Saatan kaivata jäälle pari kertaa viikossa, mutta muuten olen vähintäänkin läsnä. ”Äittä” saapuu paikalle vaikka joskus esimerkiksi käynti vessassa tai kriittisessä vaiheessa oleva ruuanlaitto hieman viivästyttäisi. Vaikka joskus ”äittä” on Juniorin mielestä liian hidas tai tekee jotain mistä Juniori itse ei pidä (esim. pyyhkii naaman ruuan jälkeen), Juniori voi luottaa siihen että ”äittä” saapuu paikalle tarpeen laadusta riippumatta. Täten julistan itseni riittävän hyväksi äidiksi.

En ole epäonnistunut päätöksissäni

Välillä eksyn jossittelemaan. Entä jos olisin valinnut toisin? Olen vuosien varrella joutunut tekemään suuria ja raskaita päätöksiä, joissa kumpikaan vaihtoehto ei ollut ongelmaton ja vailla seurauksia. Poden ajoittain syyllisyyttä päätöksistäni ja siksi mietin, olisiko pitänyt valita toisin. Unohdan samalla ne seuraukset, jotka toisenlainen päätös olisi voinut tuoda tullessaan.

Täten juhlistan itselleni joulurauhan tehtyjen päätösten suhteen: Olen tehnyt riittävän hyviä päätöksiä, joita minun ei tarvitse katua. Aina kun olen rikkomassa tätä osiota joulurauhasta, käännän katseeni tuohon eli 70-senttiseen, nyt konttaamaan ja tukea vasten seisomaan oppineeseen hymynaamaan: Hänen olemassaolonsa niin oikea päätös, että se saa kompensoida kaikki vähemmän oikeat päätökset.

Kieltäytyminen ei tee minusta huonoa ihmistä

Kieltäytyminen on minulle aina ollut vaikeaa. Olen viime vuosina joutunut sanomaan ”ei” siitäkin huolimatta, että seurauksena on ollut syyllistämistä yms. mukavaa. Nyt kun mukana on lapsi, olen kantapään kautta saanut harjoitella kieltäytymisen taitoa. Jos en osaa tehdä sitä itseni vuoksi, teen sen Juniorin vuoksi. Saatan myös kieltäytyä joistain asioista siksi, että suostuminen vaikuttaisi minun kauttani Junioriin negatiivisesti.

Täten julistan joulurauhan uskallukselle kieltäytyä. Kieltäytyminen ei tee minusta huonoa ihmistä. Joka minua sellaiseksi väittää, sellaiset kommentit jääköön toisarvoisiksi. Julistan myös itselleni täydellisen oikeuden kieltäytyä, sillä kuluneet vuoden ja äitinä oleminen ovat kehittäneet arviointikykyäni sekä seurausten hahmottamista.

Olen pärjännyt (riittävän) hyvin

Lähtökohtana reilu 10 vuotta sitten oli laitostunut syömishäiriö- ja mielenterveyspotilas. Tuon kymmenen vuoden aikana kouluttauduin teologian maisteriksi, toivuin syömishäiriöstä, opin elämään epilepsian kanssa, siirryin työelämään, löysin vahvuuteni, tulin äidiksi ja aloin hahmottaa unelmia jotka kaiken tehdyn työn jälkeen alkavat olla mahdollisia. Olen siis pärjännyt ainakin riittävän hyvin.

Täten julistan joulurauhan arviointitavalle itseäni kohtaan. Suhteessa lähtökohtaan olen pärjännyt riittävän hyvin, ehkä jopa erittäin hyvin. Tämän joulurauhan myötä luotan itseeni, kykyihin, osaamiseeni sekä kykyyn oppia uutta. Lisäksi tämä joulurauha velvoittaa uskomaan ja uskaltamaan toteuttaa omia unelmia sekä kokeilemaan myös työelämän puolella keinoja hyödyntää omia vahvuuksia sekä mielenkiinnon kohteita

Toivon myös voivani kannustaa lukijoitani julistamaan joulurauhan itsensä kanssa. Uskokaa itseenne, kykyihinne ja arvokkuuteenne ihmisenä. Hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille!