Hapankaali voi olla ainoastaan pahanmakuista. Kellarissa kummittelee. Isot pojat ovat ilkeitä ja siksi pelottavia. Kirjat joissa on liian vähän kuvia liian tylsiä luettavaksi. En ikinä selviä isotooppifysiikan kurssista sillä se on liian vaikeaa. Länsimetro ei tule valmistumaan. Tässä pieni, hieman kronologialla sävytetty lista ennakkoluuloista- ja oletuksesta joita olen elämäni aikana kanniskellut mukanani varsin aktiivisesti. Nyt olen pitänyt hapankaalista sitten teini-iän kunnes suostuin sitä maistamaan. Kellarissa ei ole kummitellut, ainakaan häiritsevästi. Isot pojat ovat hieman kutistuneet. Kaikki heistä eivät ilkeitä eivätkä pelottavia. Nyt he ovat lähinnä poikia, sillä itse olen lähes keski-ikäinen. Luen pääasiassa kirjoja joissa ei ole kuvia, ja olen pitänyt niistä. Selvisin aikoinaan siitä yhdestä pakollisesta isotooppifysiikan kurssista. Lopulta valmistui länsimetronkin valmistuminen nytkähti eteenpäin.

Jokaisella meistä on ennakkoluuloja. Tavallaan ne ovat hyväkin asia. Ennakkoluulot toimivat eräänlaisena suojamekanismina. Näin emme esimerkiksi hyppää pää edellä mihin tahansa. -Etenkään veteen jonka syvyydestä ei ole tarkkaa tietoa. Ennakkoluulo ihmisiin taas varmistaa että lähestyvä yksilö on turvallinen. Samaan ilmiöön perustuu pienen lapsen vierastaminen. Ongelmaksi ilmiö muuttuu sitten, kun ennakkoluulot johtavat jatkuviin ja ennen kaikkea paheneviin konflikteihin. Kyseessä ei tarvitse olla mikään laajan mittakaavan kohtaaminen, vaan päivittäiset hetket joina olemme tekemisissä erilaisten ihmisten ja asioiden parissa.

Avoin ilmapiiri

Oli kyse arkisesta tai suuremman mittakaavan kohtaamisesta, avoin ja turvallinen ilmapiiri on ensimmäinen tärkeä tekijä. Mitä tämä tarkoittaisi käytännössä? Jos itse olisin ennakkoluulojen kohteena, toivoisin että ne unohdetaan. Saapuessani olisin ihminen heidän joukossaan. Jokaisella olisi molemminpuoleinen mahdollisuus esittää ja vastata mahdollisiin kysymyksiin. Lisäksi mukana olisi myös rentoa keskustelua asioista jotka koskettavat jokaista paikallaolijaa: Sää, ruoka, TV-ohjelmat, artistien ja yhtyeiden uudet tuotannot, perhe ja kenties arki. Nämä asiat olivat vain pieni otos mahdollisista puheenaiheista.

Mahdollisia kysymyksiä esittäessä toiselta osapuolelta voi varmistaa onko aihepiiri loukkaava, privaatti tai muulla tapaa arkaluontoinen. Näin vastaava osapuoli saa mahdollisuuden itse toivoa kuinka asiasta puhutaan. Samalla molemmat osapuolet voivat myös kertoa millainen huumori on soveliasta, mutta toisaalta myös kuka sitä saa laukoa. Joskus sama huumori väärän ihmisen heittämänä voi olla aidosti epäasiallista. Näin epileptikkona myönnän heittäväni välillä todella typeriä vitsejä. Myönnän silti, että jos joku muu naureskelisi esimerkiksi sille miten joskus olen ”sätkinyt” kesken reissun S-Marketissa ja halpishedelmät ovat levinneet ympäri lattiaa, en tiedä osaisinko nauraa. Saattaisin jopa ottaa itseeni. Mikä logiikka tässä on? -En tiedä. Luulen että tässä kontekstissa musta huumori aiheesta omalla kohdalla on tapa hyväksyä asia. Jonkun muun sanomana se tuntuisi ilkkumiselta.

Dialogi

Mitä dialogi oikeastaan on? Yksinkertainen määritelmä lienee vuoropuhelu, mutta käytännön tasolla dialogin toteuttaminen ei aina ole niin yksinkertaista kuin olettaisi. Onnistunut dialogi vaatii avointa kuuntelua, mutta samalla kykyä asialliseen kommunikointiin. Osapuolten välisellä molemminpuoleisella kunnioituksella on merkittävä rooli, samoin sovittujen rajojen noudattamisella. Jälkimmäisellä viittaan tapaan puhua sekä ennalta sovittuihin aiheisiin. Turvallinen ilmapiiri, ennalta sovitut toimintaperiaatteet helpottavat molempien osapuolten mahdollisuutta tutustua toiseen osapuoleen, mutta myös kertomista itsestään ja omista näkemyksistään.

Mitä tämä tarkoittaa käyttännön tasolla? Esimerkiksi kysymysten esittämisen tulee olla asiallista, objektiivista, ennakkoluulotonta ja sävyltää ei tivaavaa. Tavoitteena on kysyä, ei kuulustella tai kaivaa toisesta osapuolesta esiin ennakko-oletusten mukaista tietoa. Sama odotus koskee molempia osapuolia. Omat kokemukseni onnistuneesta dialogista ovat tarjonneet kaikille osapuolille uutta informaatio, ymmärrystä ja samalla mahdollisuuden tarjota samaa muille osapuolille. Parhaat kokemukseni liittyvät yksittäisiin mahdollisuuksiin keskustella eri uskontojen edustajien kanssa.

Asiallisen ja epäasiallisen lähestymisen raja

Käytän esimerkkinä omaa kokemusta. Minuun oli kohdistunut vahva ja negatiivinen ennakko-oletus. -Ja täysin virheellinen. Koko nk. dialogi meni täysin pieleen, sillä toinen osapuoli yritti kuulustelemalla saada minusta irtia haluaansa informaatiota. Toisin sanoen: hän halusi vahvistuksen ennakko-oletukselleen. Tosin taustalla oli runsaasti myös saatujen tietojen vääristämistä. Asetelma saattoi siis alkujaankin olla tuhoon tuomittu. Tämä oli siis esimerkki dialogista mikä ei aivan täyttänyt dialogin kriteereitä. Lopputulos oli… heikko.

Asiallinen lähestyminen ja kommunikointi pitävät mielestäni sisällään jo lapsuudessa opitut perusasiat: puheenvuorojen kunnioittaminen (tosin allekirjoittaneella on innostuessaan taipumus puhua toisen päälle), maltillisuus, asiallinen kielenkäyttö, yhteisiä ”pelisääntöjä” noudattavat kysymykset sekä kuuntelu jonka aikana kuulija aidosti ja objektiivisesti prosessoi kuulemaansa. Toki jos osapuolet edustavat asioissaan toisilleen täysin vierasta asiaa tai ilmiötä, täydellinen objektiivisesuus voi olla mahdotonta. Silti uskallan itse uskoa, että hallitsemalla kontekstikeskeisen tavan käsitellä asioita, on todella suuret mahdollisuudet oppia uutta ja ymmärtää asioita eri perspektiiveistä.

Käytännössä viimeksi mainittu tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että joskus keskustelun osapuolet edustavat merkittävästi eri ikäluokkaa, molemmat käsittäisivät miten eletty aikakausi vaikuttaa näkemyksiin. Toki tämä vaatii molemmilta osapuolilta ymmärrystä ja toisaalta tietoa aikakausien sisällöstä ja vaikutuksesta. Toisaalta.. kukaan ei kiellä kysymystä? -Etenkään jos kysymys muotoillaan asialliseksi.

Onko sinulla kokemusta onnistuneesta dialogista? Opitko jotain uutta?

Hei hei, mitä kuuluu? Tähän vastauksia olisi mukava saada teiltä lukijoilta myös. Sen enempää miettimättä itsekeskeisyyttä ja muita diagnooseja jotka omien kuulumisten kertomiseen voi liittää, kerron hieman mitä hurjaa Aliisan ja Juniorin arkeen on mahtunut. Kuten arvata saattaa, tällainen taaperoarki kaksistaan on niin jännittävää ettei siitä parane lukea ainakaan ennen nukkumaanmenoa. -Sarkasmi? Miten niin.. Ei meillä tylsää ole ollut, siitä ei ole kyse. Elämme sellaista ”pientä” elämää kuten moni samassa tilanteessa oleva ja samoilla intresseillä varustettu ihminen. Pääpaino on arjessa, ja toiveena on tehdä siitä mukavaa. Jokainen päivä sisältää jotain pientä, ulkopuoliselle huomaamatonta mutta meille suurta.

Lakkoilun vaikutukset

Päiväkoti on satunnaisen säännöllisesti ollut suljettuna lakkojen vuoksi. Onneksi meidän arkeamme tämä ei suoranaisesti kaada. Ainoa haaste on, että arjen rutiinit muuttuvat. Tämä taas vaikuttaa erityisesti Junioriin joka on viimein alkanut viihtymään päiväkodissa. Toki aamuisin voi tulla itku, mutta ei enää aina. Kun olen saapunut päiväkotiin iltapäivällä, Juniori saattaa olla täysin keskittynyt johonkin omaan projektiinsa. Kun hän huomaa äidin saapuneen, nousee kasvoille leveä hymy ja sitten kova kipitys syliin. Kotona onkin kiire tarkastaa ovatko tietyt tavarat oikeilla paikoilla. Sitten onkin aika pitää syli- ja maitohetki kuulumisia vaihtaessa. Meidän kohdallamme tämä tarkoittaa tuttujen laulujen hyräilemistä yhdessä tai vuorotellen.

Lakkoilua en kritisoi. Se, että itse en täysin saa kiinni mikä lakon perimmäinen ajatus on, ei tarkoita etteikö lakko olisi tarpeellinen. Enemmän kritisoin sellaisia lakkoja ja mielenosoituksia jotka ovat enemmänkin aikuisten ”uhmakohtauksia”, rellestämistä, juopottelua, huutelua ja aiheuttavat mittavia haittoja. Toki jokainen lakko saa aikaan sellaisia enemmän tai vähemmän. Mittavilla haitoilla viittaan ihmisten saattamisella hengavaaraan tai vaikkapa täysin viattomien ihmisten omaisuuden merkittävään tuhoutumiseen.

Hyviä ulkoilusäitä

Sää on viimein alkanut suosia ulkoilua. Toivon kieltämättä että tuo kunnon talvi mistä jokaisen pitää nauttia, kääntyisi kevään puolelle. Onneksi juuri nyt näyttää siltä. Odotan erityisesti parempi leikkipuistokelejä, sillä viime päivien järkyttävä jäisyys on hieman rajoittanut kaikkea mitä ulkona voi tehdä. Onneksi Juniori on päiväkotipäivän jälkeen tykännyt myös istuskella rattaissa. Vastoin kaikkia periaatteitani olen kotona panostanut sisätiloissa liikkumiseen: Yhteistä jumppaa, tanssimista yms. Ja tietenkin naurukohtauksia.

Lisääntynyt valo piristää kummasti. On myös mukavaa voida taas panostaa pukeutumiseen muullakin tapaa kuin miettimällä kuinka estää kylmettyminen.  Kunhan lumet lähtevät, yritän perehdyttää Juniorin hänen ikätasonsa mukaisiin liikuntaleikkeihin. Jos ei muuten, niin ainakin pelaamme jalkapalloa. Onneksi minunlaiseni, ei pallojen kanssa toimeentuleva antijoukkuepelaaja voin huoletta ”pelata” Juniorin kanssa ilman suorituspaineita. LIsäksi kiipeily näyttää kiinnostavan kovasti. Siispä harjoittelemaan sitä myös!

Muutamia riippakiviä..

Ihan kevyitä aikoja ei ole ollut. Pitkittynyt flunssa yskä alkavat viimein helpottaa, mikä kieltämättä nostaa mielialaa. Nyt toivon että pysyisimme terveinä edes jonkin aikaa. Selkä ehti kenkkuilla kuukauden verran, mikä myös hieman nosti v-käyrää. Onneksi selkäni päätti viimein alkaa yhteistyökykyiseksi. Mistään äärimmäisen rajoittavasta ei ollut kyse, lähinnä sopivan ärsyttävästä jumituksesta mikä ei tahdonut reagoida oikein mihinkään liikkeeseen. Mikä eniten on rasittanut, on ulkopuolelta tuleva häiriköinti mihin olen yrittänyt saada apua. Toistaiseksi tilanteeseen ei ole luvassa ainakaan varmaa helpotusta.

Onneksi on paljon hyvää kompensoimassa. Kevät ja sen tuomat muutokset tuovat muuta ajateltavaa. On ollut ihanaa päästä tapaamaan ihmisiä aiempaa useammin. Kenties luvassa on myös yksi muukin uusi mukava muutos. On myös ollut ihanaa seurata miten Juniori oppii uutta ja keskinäinen kommunikointi kehittyy jatkuvasti.

Viimein kiinnostusta myös pukeutumiseen

Onko kyseessä ikäkriisi vai jokin muu kriisi? -Jokainen muutos suuntaan tai toiseen luonnollisesti viittaa kriisiin? Kriisiä tai ei, mahdollisuus hankkia vaatteita muualtakin kuin Prismasta on yllättäen herättänyt pienoisen kiinnostuksen päivittää vaatevarastoa. Päivittäminen on ollut varsin varovaista ja hallittua. Taloudellisesti rasite ei ole ollut kummoinen, sillä alennusmyynnit antoivat mukavasti valinnanvaraa. Minulla ei ole mitään yhtä ja ainoaa tyyliä mitä seuraan. Pukeudun tilanteen ja olotilan mukaan. Toki ulkoillessa käytännöllisyys menee kaiken edelle.

Kevät on taas saanut kiinnostumaan väreistä. Olen yrittänyt hieman siirtyä musta-valkoinen-harmaa -valikoiman ulkopuolelle, mutta mainitut ovat sallittuja. Parissa kuvassa onkin vilahtanut mm. limenvihreä (vai vähän keltaiseen menevä) bleiseri. Lisäksi kaappiin on ilmestynyt pari kauluspaitaa ja uudet housut. Mainitut kuuluvat kategoriaan ”muualle kuin lenkille tai kotivaatteiksi”. Kotivaatteet saavat edelleen olla niin kamalia, ja siksi ihania ja mukavia väljiä paitoja ja kollarihousuja.

Mistä vaatteeni hankin? Vaihtoehdot riippuvat kokotarjonnasta. 158-senttiselle vaatteita ei löydy aivan joka liikkeestä. Haasteena on myös kehon malli: V-mallinen ylävartalo, hoikka vyötärö ja pyöreä ahteri. Housujen kannalta tämä yhdistelmä on haasteellinen, sillä takaa repsottava vyötärö tahtoo vilauttaa sellaista mitä ei olisi tarpeen vilauttaa. Paidat taas saattavat kiristää hartioista. Minkä kun en ole mikään siro hartioiden alueelta. Liikkeet joissa on sekä vaatteita mistä pidän että kokoja, ovat mm. Newyorker, Cropp, Cubus sekä BikBok. Näiden lisäksi tarkastelen second hand -tarjontaa aktiivisesti.

100%:sesti kirppislöytöjä

Lopuksi

Lakkoilusta ja riippakivistä huolimatta meillä on mennyt varsin mukavasti. Olen onnistunut siirtämään huomion haasteista positiviisiin asioihin riittävän usein, mutta toisaalta hakenut ulkopuolista tukea jotta näistä haasteista tavalla tai toisella selvittäisiin. Pidemmän päälle olo on toiveikas. Odotan tulevaa kevättä innolla, samoin kaikkea mitä taas voi tehdä.

Miten sinun viikkosi on alkanut?