Ihan ”vain” kuulumisia: riippakiviä, ulkoilua ja vaatteita

Hei hei, mitä kuuluu? Tähän vastauksia olisi mukava saada teiltä lukijoilta myös. Sen enempää miettimättä itsekeskeisyyttä ja muita diagnooseja jotka omien kuulumisten kertomiseen voi liittää, kerron hieman mitä hurjaa Aliisan ja Juniorin arkeen on mahtunut. Kuten arvata saattaa, tällainen taaperoarki kaksistaan on niin jännittävää ettei siitä parane lukea ainakaan ennen nukkumaanmenoa. -Sarkasmi? Miten niin.. Ei meillä tylsää ole ollut, siitä ei ole kyse. Elämme sellaista ”pientä” elämää kuten moni samassa tilanteessa oleva ja samoilla intresseillä varustettu ihminen. Pääpaino on arjessa, ja toiveena on tehdä siitä mukavaa. Jokainen päivä sisältää jotain pientä, ulkopuoliselle huomaamatonta mutta meille suurta.

Lakkoilun vaikutukset

Päiväkoti on satunnaisen säännöllisesti ollut suljettuna lakkojen vuoksi. Onneksi meidän arkeamme tämä ei suoranaisesti kaada. Ainoa haaste on, että arjen rutiinit muuttuvat. Tämä taas vaikuttaa erityisesti Junioriin joka on viimein alkanut viihtymään päiväkodissa. Toki aamuisin voi tulla itku, mutta ei enää aina. Kun olen saapunut päiväkotiin iltapäivällä, Juniori saattaa olla täysin keskittynyt johonkin omaan projektiinsa. Kun hän huomaa äidin saapuneen, nousee kasvoille leveä hymy ja sitten kova kipitys syliin. Kotona onkin kiire tarkastaa ovatko tietyt tavarat oikeilla paikoilla. Sitten onkin aika pitää syli- ja maitohetki kuulumisia vaihtaessa. Meidän kohdallamme tämä tarkoittaa tuttujen laulujen hyräilemistä yhdessä tai vuorotellen.

Lakkoilua en kritisoi. Se, että itse en täysin saa kiinni mikä lakon perimmäinen ajatus on, ei tarkoita etteikö lakko olisi tarpeellinen. Enemmän kritisoin sellaisia lakkoja ja mielenosoituksia jotka ovat enemmänkin aikuisten ”uhmakohtauksia”, rellestämistä, juopottelua, huutelua ja aiheuttavat mittavia haittoja. Toki jokainen lakko saa aikaan sellaisia enemmän tai vähemmän. Mittavilla haitoilla viittaan ihmisten saattamisella hengavaaraan tai vaikkapa täysin viattomien ihmisten omaisuuden merkittävään tuhoutumiseen.

Hyviä ulkoilusäitä

Sää on viimein alkanut suosia ulkoilua. Toivon kieltämättä että tuo kunnon talvi mistä jokaisen pitää nauttia, kääntyisi kevään puolelle. Onneksi juuri nyt näyttää siltä. Odotan erityisesti parempi leikkipuistokelejä, sillä viime päivien järkyttävä jäisyys on hieman rajoittanut kaikkea mitä ulkona voi tehdä. Onneksi Juniori on päiväkotipäivän jälkeen tykännyt myös istuskella rattaissa. Vastoin kaikkia periaatteitani olen kotona panostanut sisätiloissa liikkumiseen: Yhteistä jumppaa, tanssimista yms. Ja tietenkin naurukohtauksia.

Lisääntynyt valo piristää kummasti. On myös mukavaa voida taas panostaa pukeutumiseen muullakin tapaa kuin miettimällä kuinka estää kylmettyminen.  Kunhan lumet lähtevät, yritän perehdyttää Juniorin hänen ikätasonsa mukaisiin liikuntaleikkeihin. Jos ei muuten, niin ainakin pelaamme jalkapalloa. Onneksi minunlaiseni, ei pallojen kanssa toimeentuleva antijoukkuepelaaja voin huoletta ”pelata” Juniorin kanssa ilman suorituspaineita. LIsäksi kiipeily näyttää kiinnostavan kovasti. Siispä harjoittelemaan sitä myös!

Muutamia riippakiviä..

Ihan kevyitä aikoja ei ole ollut. Pitkittynyt flunssa yskä alkavat viimein helpottaa, mikä kieltämättä nostaa mielialaa. Nyt toivon että pysyisimme terveinä edes jonkin aikaa. Selkä ehti kenkkuilla kuukauden verran, mikä myös hieman nosti v-käyrää. Onneksi selkäni päätti viimein alkaa yhteistyökykyiseksi. Mistään äärimmäisen rajoittavasta ei ollut kyse, lähinnä sopivan ärsyttävästä jumituksesta mikä ei tahdonut reagoida oikein mihinkään liikkeeseen. Mikä eniten on rasittanut, on ulkopuolelta tuleva häiriköinti mihin olen yrittänyt saada apua. Toistaiseksi tilanteeseen ei ole luvassa ainakaan varmaa helpotusta.

Onneksi on paljon hyvää kompensoimassa. Kevät ja sen tuomat muutokset tuovat muuta ajateltavaa. On ollut ihanaa päästä tapaamaan ihmisiä aiempaa useammin. Kenties luvassa on myös yksi muukin uusi mukava muutos. On myös ollut ihanaa seurata miten Juniori oppii uutta ja keskinäinen kommunikointi kehittyy jatkuvasti.

Viimein kiinnostusta myös pukeutumiseen

Onko kyseessä ikäkriisi vai jokin muu kriisi? -Jokainen muutos suuntaan tai toiseen luonnollisesti viittaa kriisiin? Kriisiä tai ei, mahdollisuus hankkia vaatteita muualtakin kuin Prismasta on yllättäen herättänyt pienoisen kiinnostuksen päivittää vaatevarastoa. Päivittäminen on ollut varsin varovaista ja hallittua. Taloudellisesti rasite ei ole ollut kummoinen, sillä alennusmyynnit antoivat mukavasti valinnanvaraa. Minulla ei ole mitään yhtä ja ainoaa tyyliä mitä seuraan. Pukeudun tilanteen ja olotilan mukaan. Toki ulkoillessa käytännöllisyys menee kaiken edelle.

Kevät on taas saanut kiinnostumaan väreistä. Olen yrittänyt hieman siirtyä musta-valkoinen-harmaa -valikoiman ulkopuolelle, mutta mainitut ovat sallittuja. Parissa kuvassa onkin vilahtanut mm. limenvihreä (vai vähän keltaiseen menevä) bleiseri. Lisäksi kaappiin on ilmestynyt pari kauluspaitaa ja uudet housut. Mainitut kuuluvat kategoriaan ”muualle kuin lenkille tai kotivaatteiksi”. Kotivaatteet saavat edelleen olla niin kamalia, ja siksi ihania ja mukavia väljiä paitoja ja kollarihousuja.

Mistä vaatteeni hankin? Vaihtoehdot riippuvat kokotarjonnasta. 158-senttiselle vaatteita ei löydy aivan joka liikkeestä. Haasteena on myös kehon malli: V-mallinen ylävartalo, hoikka vyötärö ja pyöreä ahteri. Housujen kannalta tämä yhdistelmä on haasteellinen, sillä takaa repsottava vyötärö tahtoo vilauttaa sellaista mitä ei olisi tarpeen vilauttaa. Paidat taas saattavat kiristää hartioista. Minkä kun en ole mikään siro hartioiden alueelta. Liikkeet joissa on sekä vaatteita mistä pidän että kokoja, ovat mm. Newyorker, Cropp, Cubus sekä BikBok. Näiden lisäksi tarkastelen second hand -tarjontaa aktiivisesti.

100%:sesti kirppislöytöjä

Lopuksi

Lakkoilusta ja riippakivistä huolimatta meillä on mennyt varsin mukavasti. Olen onnistunut siirtämään huomion haasteista positiviisiin asioihin riittävän usein, mutta toisaalta hakenut ulkopuolista tukea jotta näistä haasteista tavalla tai toisella selvittäisiin. Pidemmän päälle olo on toiveikas. Odotan tulevaa kevättä innolla, samoin kaikkea mitä taas voi tehdä.

Miten sinun viikkosi on alkanut?