Miten selvänä lomaa kestää?

Kesä alkaa olla ohi, tai ainakin loppusuoralla. Toki säätilassa voi tapahtua muutoksia jotka ovat jotain ”vuodenaikaan nähden”. Lomat alkavat olla ohi. Osa palaa töihin, osa opiskelemaan. Iltapäivälehtien terveysuutiset ovat ottaneet esille neuvonsa kesäkilojen pudottamiseen, kuinka asennoitua töihin palaamiseen ja ilmeisesti myös kuinka vähentää alkoholin käyttöä. Jälkimmäiseen liittyy tässä vaiheessa myös varoituksia alkoholin vaaroista. -Ihan kuin jokainen sitä tavaraa kurkkuun kulauttanut ei olisi vaaroista tiennyt.

En ole perehtynyt tilastoihin, mutta ilmeisesti on ainakin oletus, että kesällä alkoholijuomien menekki oli runsaampaa kuten yleensäkin. Ihmiset kertomansa mukaan vaihtoivat vapaalle, mikä tarkoitti mahdollisuutta ottaa alkoholia kellonajasta ja päivästä riippumatta. Tästä oletuksena on, että määrät kasvoivat niin, että ihmiset tarvitsevat apua juomisen vähentämiseen. Ennaltaehkäiseminen ei jostain syystä kuulu vaihtoehtoihin.

Kolmas kesä ilman alkoholia

Olen ollut ilman alkoholia yli kaksi vuotta. Juominen loppui kun avoliitto alkoholistin kanssa loppui. Tai suhteen loppuvaiheessa juomiseni väheni entisestään, jolloin lopettaminen ei ollut mikään suurempi projekti. Seuraavana kesänä hoidin ja imetin vauvaa, nyt olen hoitanut  ja edelleen imettänyt taaperoa. On hetkiä kun kaipaan joidenkin juomien makua. Näitä juomia on kuitenkin sopivasti tarjolla alkoholittomina versioina, jotka toimivat niin hyvin että joudun tarkistamaan pullon etiketin muutamaan kertaan.

En ole kaivannut humalatilaa, enkä edes sitä hilpeää hiprakkaa. Nauru on ollut herkässä ilmankin. Erityisesti huonosti nukutun yön jälkeen näytän samalta kuin olisin krapulassa, mutta suussa ei maistu.. juuri se. Lisäksi rahaa ei ole mennyt kuluneen yön aikana. Lisäksi muistan illan tapahtumat. Toisaalta erityisesti illat ovat rutiineiltaan niin toistuvia, että saatan todellisuudessa muistaa jonkun muun illan. – Tai jonkun muun illan kuluneen kolmen kuukauden sisältä.

Alkoholi nähdään edelleen lääkkeenä ja apukeinona

Edelleen alkoholi näyttää olevan yleisimpiä keinoja vaihtaa vapaalle. Lisäksi alkoholi tuntuu olevan eräänlainen lääke: rentoutumiseen, lääkkeeksi, murheeseen, stressiin jne. Toisaalta mikä minä olen moralisoimaan, kun nauran edelleen Speden Pikkupojat -elokuvassa käytettävälle viinan lempinimelle ”stressilääke”. Itse asiassa käytän tätä joskus vertauksena itsekin. Vapautan itseni vastuusta vetoamalla nostalgiseen inside -huumoriin, jota lauon ääneen vain saman elokuvan tapahtumille ja vitseille nauraville.

Tosielämässä tilanne on hieman erilainen. Kun alkoholilla oikeasti aletaan lääkitä erilaisia, yleensä korvien välissä olevia vaivoja, on hyvä pohtia lääkkeen toimivuutta tähän vaivaan. Anteeksi yleistäminen, mutta en jaksa uskoa että alkoholi toimii kenelläkään stressiä poistavana aineena. Humalatila ehkä turruttaa ja tekee fyysisesti miellyttävämmän olon, mutta itse stressin aiheuttaja ei poistu mihinkään asian jäädessä käsittelemättä. Toki humalatila voi vapauttaa sen verran, että stressin aiheuttajasta puhuminen helpottuu. Mutta tässä kohtaa juuri puhuminen ja asian käsittely on todellinen hoitokeino, ei alkoholi. Jotta täyttäisin päivän tylsimys -saldon, luulen että monilla alkoholin ns. vapauttava vaikutus on lähinnä opittu ajatusmalli.

En kyllä olisi saanut tuossa flunssassa alas edes lääkkeenä

”Selvinpäin ei kestä..”

Alkujaan tämä on ollut vitsi esimerkiksi juttuseuran verbaalisen ulosannin osoittauduttua liian haasteelliseksi: ”Eihän sua kestä selvinpäin!” Myös minä sorrun enempiä ajattelematta heittämään ns. läpällä esimerkiksi vaikean päivän päätteeksi kaverin kanssa jutellessa: ”Sellainen fiilis että eka ajatus on luokkaa olispa kaljaa.” Tässä lauseessa on parikin todellisuudesta poikkeavaa kohtaa. Ensinnäkin en ole koskaan kaivannut kaljaa päivän päätteeksi, mikään päivä ei ole niin hirveä. Toiseksi suussani kalja maistuu niin pahalta, että tuskin niin hirveää päivää edes tulisi että kalja maistuisi. No, ehkä korkeintaan shokkihoitona. Jos koen päivän äärimmäisen hirveäksi ja minulle lykätään kaljaa, otettuani kulauksen suussa on niin h**vetin paha maku, että kuluneen päivän haasteet ovat yhtäkkiä pienin ongelma.

Ajatus siitä ettei kaikkea kestä selvinpäin tuntuu korvaani pieneltä dramatisoinnilta. -Koska sitä kuuluu sellaisten ihmisten suusta, joilla elämässä asiat ovat kohtuullisen hyvin. Toki päästäpäin ei näy miten hyvin asiat itse kullakin ovat, eivätkä kaikki ole valmiita avautumaan elämänsä haasteista. Tämän on luonnollista: osa kutsuu sitä esimerkiksi yksityisyydeksi. Mutta tarve olla kaikkea muuta kuin selvinpäin esimerkiksi lomalla on jotenkin nurinkurista. Sen kerran kun edessä on viikonloppua pidempi loma ja ehkä vähän vapautta, ihmiset vetävät päänsä täyteen ja blokkaavat itseltään sen todellisuuden missä he elävät. -Siis myös sen kauan odotetun loman. Kaiken järjen mukaan loman pitäisi olla niin ihanaa aikaa, että sitä jos mitä haluaa elää selvinpäin. No, ei väkisin..

Paasaaminen ei näytä auttavan vieläkään

Koska alkoholin vaaroista paasaaminen ei näytä tuottavan tuloksia, olen skeptinen onko valistuksen lisäämisestä hyötyä. Jo alakouluikäinen tietää teoreettisesti alkoholin vaarat ja terveyshaitat aikuisista puhuttamaan. Liikakäytön taustalla siis tuskin on tietämättömyys. Enemmän moni ihminen näyttää olevan yhtenä kysymysmerkkinä sen suhteen, miten toimia jos alkoholia käytetään vähemmä tai ei lainkaan tilanteissa, joissa sitä on totuttu käyttämään runsaammin. -Siis ilman yleisesti hyväksyttyjä syitä: ajaminen lähiaikoina, raskaus ja imetys tai vaikkapa lääkitys. Myönnän että aikoinaan raskauden ja edelleen imetyksen jatkuessa alkoholista kieltäytyminen helppoa: minulla on hyväksytty selitys. Tosin taaperoimetys on siinä ja siinä. Luonnollisesti koen vielä tarvetta selitellä miksi imetän taaperoa. Eli itsellänikin on hieman harjoiteltavaa..

Mitä ihmisten pitäisi kyetä tekemään ilman alkoholia tilanteissa, joissa sitä on totuttu käyttämään? Esimerkiksi kaikki: sosiaalinen kanssakäyminen, rentoutuminen, sopiva hölmöily ja kyky heittäytyä jos sellaista kaivataan, kyky nauttia vaikkapa seuraleikeistä selvinpäin jne. Tästä kaikesta puuttuvat hoiperteleva askeleet, ikuinen vessajono, himo suolaiseen naposteltavaan yms. Tai vaihtoehtona on juoda selkeästi vähemmän. Yksi on oikeasti yksi, pari on todellakin kaksi ja muutama kolme. Eli pitäisi osata lopettaa ajoissa. Oikeastaan tämä projekti alkaa jo ennen potentiaalista illanviettoa: juomia ostetaan vain sen verran, että illan saldo on korkeintaan se muutama. -Ideana ei siis ole ostaa esimerkiksi muutamaa pulloa vodkaa.

Se kuuluista ”pari”..

Koska minäkin haluan hieman paasata, teen sen: Jos alkoholia käytetään erityisesti sosiaalisissa tilanteissa, sen ei tulisi olla syy kokoontua, vaan itse seuran. Jokaisella tulisi myös olla oikeus olla juomatta ilman selityksiä. Toki eri asia on, jos joku haluaa kertoa tarkemmin. Olisi kuitenkin hienoa, jos rentous ja mukavuus eivät olisi kemiallisesta liuottimesta kiinni, vaan esimerkiksi hyvästä seurasta ja mukavasta tekemisestä. Enkä edelleenkään ole kannattamassa vain ja ainoastaan nollalinjaa alkoholin suhteen. -Kunhan ilman pärjää, tai sitten sillä parilla mikä otetaan pienenä, muttei välttämättönä lisänä itse aktiviteettiin.