Joulusta jäi hyvä mieli

Tämä joulu tulee menemään hieman kiireessä, sillä muuttopäivä on 30.12. Eli vuoden vaihtumista taidamme juhlia Juniorin kanssa ensin laittamalla tavaroita paikoilleen ja menemällä nukkumaan ennen vuoden vaihtumista. Jostain syystä tämä ei haittaa. Jossain määrin olen pakkaamisen aloittanutkin, mutta radikaalimpi toiminta sijoittuu välipäiville. Sitä ennen aioin nauttia myös joulunvietosta.

Perheen kohtaaminen

Tämä on ihana osa joulua. Paikalla oivat vanhempieni lisäksi sisareni perhe. Paikalla on siis tuttu ”perusjoukko” (ei liity tilastematematiikkaan), ja ihmisiä joita on vuosien varrella tullut joukon jatkeeksi. Tässä kohtaamisessa ilmenevät aina sekä ajattomuus että muutos. Itse en ole ”sukukeskeinen”. Tähän ei siiis liity konflikteja. En vain ole kasvanut oma-aloitteisesti sellaiseen. Sen sijaan minulla on ystäviä jo vuosien takaa, jotka tuntuvat perheenjäseniltä. Ehkä juuri siksi, koska olemme kasvaneet yhdessä. Ehkä merkittävimpiä heistä ovat lapsuudenystäväni luisteluajoilta sekä ystäväni lukiosta. Jokaisen kanssa heistä on tapahtunut kasvua ja kehitystä niissä elämänvaiheissa, joissa suurimmat muutokset tapahtuvat.

Usein sanotaan että lapset muuttavan kaiken. Näin reilu puolentoistavuoden kokemuksellta olen sekä samaa että eri mieltä. Kohdatessa perheeni löydän itsestäni erityisesti joulun aikaan paljon sellaista, mitä minussa on ollut jo lapsena. On myös hauska muistella erilaisia jouluja mitä vuosien varrella on koettu. Joskus on hieman haikeaa miten paljon unohtunut. Toisaalta.. yhdessä muistellessa moni unohdettu asia nousee myös mieleen. Mitä tästä voi päätellä? Minulle joulu on yhdistelmä nykyhetkeä ja menneisyyttä. Ehkä näin on hyvä, sillä kaikkina muina vuodenaikoina murehdin tulevaa ihan riittävästi.

Lapset

Paikalla olevien lasten ikäskaala on itse asiassa aika mukava: Juniori ja kaksi kouluikäistä. Juniorin kannalta tämä on varmasti virkistävää, sillä hän tajuaa etteivät kouluikäiset ole aikuisia. Juniori seuraa mielenkiinnolla erityisesti nähdessään kouluikäisten leikkivän. Toisaalta on pakko tunnustaa, että minusta on oikein mukavaa jutella ja oleskella näiden kouluikäisten kanssa. Vaikka he ovat ikänsä suhteen lapsia, molempien kanssa pystyy hyvin keskustelemaan varsin mielenkiintoisista aiheista. Lisäksi kummaltain löytyy huumorintajua, ja aivan mahtavaa sellaista! Lisäksi näillä lapsilla on ihailta kiinnostu monenlaiseen tietoon, ja molemmat ovat perehtyneet eri aihealueisiin.

Toisaalta on aivan mahtavaa nähdä lasten innostus jouluna. Jotenkin ihana nähdä kuinka kouluikäiset kurkkivat ikkunasta pitääkseen silmällä joulupukin mahdollista saapumista. Myös Juniori taisi aistia sen positiivisen jännityksen mikä ilmassa oli. Hän ryntäili suu hymyssä milloin kenenkin luokse ja hihkaisi jotain. Tällä kertaa ei ujostelusta ollut tietoakaan. Itse joulupukin saapuminen tuntui yhtä jännittävältä kuin lapsenakin. Isommat olivat leikissä täysillä mukana. Juniori taas.. itse asiassa reaktio oli aika hauska. Joulupukki ei pelottanut Junioria lainkaan. Ilme oli luokkaa ”tyylinsä kullakin”. Kun lahjoja jaettiin, Juniorilla oli jatkuvasti kiire tarkastaa tutut lelut viereisessä huoneessa.

Joulupäivänä fiilisteltiin tällaisessa maisemassa

Muistot

Vaikka on ihanaa olla äiti ja seurata kaikkien lasten jouluiloa, joskus se kiire nostaa pienen haikeuden. Onneksi aina välillä löytyy hetkiä, joina lapsuuden jouluista nousee muistoja mieleen. Musiikki lienee voimakkain muistojen herättäjä, samoin vanhat tutut koristeet. Vaikka yleisesti ennen kaikki oli paremmin, useana jouluna on ollut lunta. Muistan lapsuudesta miten usein vietimme ”mustaa joulua”, eli lumesta ei ollut tietoakaan. Nyt useampi joulu on ollut täälläpäin varsin luminen. Maisema on ollut kuin postikortista.

Kun muistelen lapsuuden jouluja, ensimmäisenä mieleen nousee jännitys. Pelkäsin joulupukkia. No, taidan pelätä hieman vieläkin. Onneksi nykyään sentään uskallan mennä lähemmäs. Syliin en uskalla mennä, sillä en halua aiheuttaa fyysisiä vammoja 128-vuotiaalle, varsin merkittävässä asemassa olevalle henkilölle jolla kuitenkin on suuri vastuu jouluaattona. Tuo ikäarvio perustuu viime vuonna esittämääni kysymykseen joulupukin iästä, mikä siis oli 127 vuotta.

Kaiken kiireenkin keskellä joulu oli ikimuistoinen. Toivon että ensi vuonna voisin itse panostaa reilusti enemmän joulun järjestämiseen. -Vaikka sitten hieman hatarilla taidoilla. Tänä vuonna lahjojen lisäksi leivoin joulupöytään valkosuklaa-puolukka -moussekakun, mikä onnistui harvinaisen hyvin. Kenties ensi vuonna varaan muutaman ruokalajin lisää.. Niin hyvin kuin itseni tunnen, kaikessa jääräpäisyydessäni sen myös teen.