”Tulee ruoskaa!”

Nyt tapahtui jotain harvinaista. Kuuntelin kappaleen määritellen sen ”uudeksi” musiikiksi. Erona aiempaan oli se, ettei kyseinen kappale paljastunut 10-15 vuotta vanhaksi. Kyseessä on siis Käärijän kappale Ruoska. Kiitos vain asianomaisille tästä mahdollisuudesta hankkia sivistystä jopa reaaliajassa. Myönnän että kappaleen teema yllätti. Teologi minussa ei saanut sisäistä rajoittunutta konservatiivikeijua hereille. Kenties konservatiivikeiju minussa jäi pois tehtävistään työhönsä liittyvän turhautumisen vuoksi. Sellaista sattuu. Nyt täytyy vain toivoa, että näille psyyken osa-alueiden viranhaltijat saavat lopetettuaan kattavat etuudet.

En voi kehua seuranneeni BDSM -kulttuuria kovin intensiivisesti. Olen ilmiönä perehtynyt aiheeseen silloin kun olen viitsinyt, ja motivaatio on ollut riittävää. Mikäli käsite BDSM sattuu olemaan vieras, käytännössä kyse on mm. kivun tuottamisesta tai aiheuttamisesta seksuaalisen nautinnon osana. Riippuen harrastajasta, BDSM  -toimintaan voi liittyä alistamista tai vaihtoehtoisesti alistettuna olemista. Tyypillisiä ”apuvälineitä” ovat esimerkiksi piiskat, ruoskat, käsiraudat, köydet yms. mitä sitomiseen, piiskamiseen yms. saatetaankaan tarvita. Vähän enemmän HC-tason harrastajia varten on tarjolla kaikenlaista välinettä laitettavaksi.. milloin mihinkin.

Ja jotta latistaisin kaiken hauskan heti alkuun: Tekstini sisältö perustuu keskusteluihin sekä materiaaleihin joiden laatua en kaikessa aikaansaamattomuudessani viitsinyt edes miettiä.

Hei beibi anna mulle piiskaa!

Näin lauloi Apulanta kauan sitten. Lisäksi ruoskintaa lyriikoihinsa lisäsi Haloo Helsinki! kappaleessaan Lady Domina. Toisaalta tarvetta ei olekaan, sillä alamme elää aikoja jona kaikki alkaa olla jo tehty. Toisaalta kulunut aika näiden kahden kappaleen välillä on siinä määrin pitkä, että Ruoska tuntuu aihepiiriltään virkistävältä vaihtelulta. En ole kappaleen herättämiä keskustelua vielä silmäillyt, mutta luulen että suosio kasvaa siinä määrin, että lopputuloksena on tarttuva kertosäe mitä tulemme kuulemaan vähän joka ikäluokan suusta. -Ja mikä tulee olemaan jokaiseen kysymykseen sopiva vastaus. Siis ainakin vastaajan mielestä. Sisäinen varhaisteinini taisi alkaa kikattamaan tälle ajatukselle.

Historiallisen kuvamateriaalin perusteella tällaista toimintaa on harrastettu jo antiikin Kreikan ajalla. Toki eri asia on, millaiseen ”seremoniaan” piirrokset liittyvät. Toisaalta tuonakin aikana ihmiset olivat vain ihmisiä (paitsi potentiaaliset jumalat), kenties heilläkin oli ihmisten mieltymykset. -Ja niitä mieltyksiä todellakin riittää. Erilaiset seremoniat nyt vain taisivat olla oiva tilaisuus harjoittaa näitä mieltymyksiä. Piiskaaja ruoskaa on siis annettu jo kauan sitten, ja ilmeisesti siksi koska joku on kokenut sen mukavaksi.

Apulannan hitin aikaan aihe ei liioin mietityttänyt. Taisin kuulua heihin jotka tuota yhtä ja ainoaa osaa laulusta satunnaisesti kailottivat. Mitähän ”oikeat” BDSM -harrastajat tuosta ajattelivat? Ehkä eivät sen enempää kuin totesivat asian. Nykyään tilanne voi olla toinen. Kiitos Internetin ihmeellisen maailman joka toi mukanaan verkkokaupat, kenenkään ei tarvitse marssia lähimpään erotiikkaliikkeeseen kyselemään tiskiltä välineitä. Lähes kaiken mitä ei halua vaikkapa työpaikan esihenkilön näkevän tämän sattuessa samaan kassajonoon voi tilata verkosta. Toisaalta myöskään työpaikan esihenkilön ei tarvitse pelätä alaistensa näkevän omia ostoksiaan. Vain hänen ostamansa elintarvikkeet joutuvat vakavan syynäyksen alaiseksi:

Ei voi olla.. meidän pomo osti punaista maitoa..

Kiitos median, valistuksen ja nähtävästi myös taiteen, BDSM -kulttuuri ei ole enää mikään salainen mysteeri. Oliko tämä mainittujen kappaleiden todellinen sanoma? -Ei sillä väliä, assosiaatiot riittävät. Valitettavasti joskus assosiaatiot menevät erittäin pieleen suhteessa lauluntekijän alkuperäiseen tarkoitukseen. Mutta.. millainen maailma olisikaan ilman väärinkäsityksiä? Kas, vastaukseen saattaisi lisääntyä esimerkiksi ”maailmanrauha”.

Kinkyä vai vaniljaa

Kansan päästyä kuuntelemaan BDSM -henkistä hittibiisiä, mietin alkaako kyseinen toiminta olla niin luonnollista, että erottelu nk. vaniljan kanssa alkaa olla turhaa. Toki tämä lienee ihmiskohtaista. Mikä toisen korvaan kuulostaa kinkyltä, on toiselle vaniljaa. Jotten kirjoittaisi ainoastaan omia ajatuksiani, tein pienen ekskursion BDSM-baariin. Pieni selvennys: en konkreettisesti käppäillyt sellaiseen. Syynä on äiti -statuksen ohessa siihen liittyvä vuorokausirytmi. Siihen eivät minkään luokan baarit tahdo sopia. Kyseessä oli siis verkkosivu. Sivusto on ”vanhan liiton” kategoriaa, eli informaation ohessa löytyi mm. tapahtumakalentereita sekä yleisiä keskusteluita. -No tietenkin halusin halusin katsoa mitä aiheesta puhutaan.

Mitä sitten selvisi? Yksityiskohtaisempaa tietoa haluavat voivat selvittää asian itse verkkosivuilta. Jos minulta kysytään, sivusto oli äärimmäisen asiallinen. Mutta käsitykseni tämän porukan mieltymyksistä: laidasta laitaan. Se, miten kinkyä jokin asia on, riippuu kokijasta itsestään. Uskallan silti väittää, että tuon foorumin ulkopuolella on runsaasti ihmisiä jotka aiheen vapautumisen vuoksi ovat innostuneet kokeilemaan uusia asioita. Ikuisena sopuisuuden kannattajana en kuitenkaan lähtisi minkään puolen edustajana väheksymään tai paheksumaan. Kunhan jokainen osapuoli on yhtä mieltä, ja toiminta tapahtuu yhteisymmärryksessä. Oli osallistujia sitten, yksi, kaksi tai enemmän.

Vapautuneisuus

60-luku oli seksuaalisuuden kannalta vapautumisen aikaa. Toki tietoisuutta variaatioista oli jo ennen tuota, mutta usein käytössä oli niinkin mukava käsite kuin ”poikkeavuus”. Sukupuolinen (ja emotionaalinen) kiinnostus samaa sukupuolta olevaa henkilö kohtaan pääsi tautiluokituksen ikeestä vuonna 1981. Kinkyt saivat odottaa vuoroaan vielä pidempään. Vapautuneisuuden aika siis tehnyt ihmisistä terveitä, mutta kenties se mahdollisti ensimmäiset askeleet kohti avoimuutta.

Se, että aiheesta saatetaan tänä päivänä laulaa, lienee osa vapautuneisuutta. Suhtautumiseni avoimeen asenteeseen seksistä yleensä on hieman ristiriitainen. Pidän hienona sitä, että aihe ei ole tabu. Toisaalta olen valmis hieman kritisoimaan tietynlaista materiaalia. Siis sellaista mikä aiheuttaa kyseiselle aihepiirille matkan inflaatioon. Tällaista on esimerkiksi kaikkeen seksiin liittyvän ”pakkotuputtaminen” erityisesti markkinoinnissa tai pakonomainen tarve saada aikaan ”kohu”. Itse näen vapautuneisuuden mahdollisuudeksi puhua asioista avoimesti ja turvallisesti niiden oikeilla nimillä. -Toki tilanteesta ja kuulijakunnasta riippuen.

Väkivaltaa vai BDSM:ää?

Pariskunnasta toinen osapuoli kaatoi toisen pakottavin ottein sänkyyn. Lisäksi hän sitoi kumppaninsa niin, että tämä oli täysin toimintakyvytön. Onko aika soittaa poliisille? Oliko tämä vapaudenriistoa ja pakottamista? -Tavallaan, mutta motiivi ja tapahtumat sitä ennen ratkaisevat. Kyseen ollessa seksuaalisesta väkivallasta ja pakottamisesta asia tapahtuu huolimatta toisen osapuolen tahdosta. Kyseen ollessa BDSM -aktiviteetista, kaikki toiminta on ennalta sovittua ja puoliksi käsikirjoitettua. Lisäksi molemmat osapuolet nauttivat kyseisestä toiminnasta. Myönnän tapausesimerkin olevan lainaus tuttavani puheesta.

Kyse on omanlaisestaan roolileikistä, minkä taustalla on vahva luottamus kumppaniin. Toiminta on hallittua, ja siinä kunnioitetaan yhdessä ja yhteisymmärryksessä määriteltyjä rajoja. Tämä roolileikki vaatii toimiakseen järkeviä, empaattisia ja toisaalta myös henkisesti tasapainoisia osapuolia. Kaiken radikaalinkin toiminnan takana on ilmastointiteippiäkin vahvempi itsehillintä, kunnioitus ja ennen kaikkea toisen osapuolen huomioonottaminen. BDSM-henkiset ihmiset hyväksyvät myös sen faktan, että jälkiä voi jäädä. Osa sopii keskenään mihin, ja millaisia jälkiä ei saa aiheuttaa. -Eli toimiessaan kaikki on hallittua ja ennalta sovittua.

Lopuksi

Kuten totesin, pidän vapautuneisuudesta. En kuulu heihin jotka jaksavat vouhottaa asiasta. Sen sijaan kuulun siihen joukkoon joka mielellään keskustelee aiheesta objektiivisella tasolla ilman sensuuria. NIm. ikuinen analyytikko. Se, että aiheesta tehdän lauluja, taidetta ja muuta kulttuuria on mielestäni positiivinen asia. -Ainakin tiettyyn rajaan asti. Näen kappaleen Ruoska todellakin pilke silmäkulmassa tehtynä kappaleena, en vakavana kannanottona. Ainoa mikä korkeintaan saa aikaan pientä suupielten kääntymistä mutruun on aiheesta huutelu sellaisten ihmisten suusta, jotka haluavat rehvastella aiheella. Efekti on sama kuin missä tahansa ilmiössä joissa puheet eivät vastaa toimintaa. -Eli yksi epätoivoinen tapa pönkittää egoa.

Ehkä tämän aihepiirin kanssa olisi silti hyvä pitää pieni hengähdystauko inflaation välttämiseksi. Haasteena vain on, että aikoinaan yhtä lempimusiikeistani esittävä E-Rotic lauloi pääasiassa vain yhdestä ja ainoasta aiheesta alakategorioineen. Silti siitä tykättiin. Toisaalta tämäkin yhtye katosi ennen pitkään, kenties aihe oli koluttu loppuun. Toisaalta sama pätee kaikkeen missä tiettyä aihepiiriä toistetaan jatkuvasti. Mutta tällä kertaa minuun on ilmeisesti iskenyt jokin hetkellinen häiriö mielentilassa, sillä haluan asennoitua positiivisesti. -Siitä tuskin tulee ruoskaa.