Yrität säästää mutta tuloksetta. Ostat kaupasta halvinta mahdollista ruokaa, mutta silti lasku ylittää mahdollisen budjetin. Kun pakollisten menojen aika tulee, rahat riittävät juuri ja juuri tai sitten eivät. Mikä on mennyt pieleen? Säästäminen arjessa oma lajinsa, mitä erityiset ”piiloon” jäävät menot tahtovat sabotoida. Tässä muutama esimerkki kohteista, joihin rahaa menee yllättävän paljon.

Suoratoistopalvelut ja muut vastaavat

Minulla on edelleen Bookbeat käytössä. No, esimerkiksi Spotify ja Netflix voisivat olla kiva juttu, mutta käyttö olisi sen verran vähäistä että olen jättänyt väliin. Siedän Youtuben mainoksia sen verran hyvin edelleen, etten ole edes Spotifyta kokenut tarpeelliseksi. Vaikka markkinoija osaisi puhua miten ihanasti tahansa, kannattaa todellakin miettiä vastaako palvelun tarpeellisuus maksettavaa hintaa.

Mitä useampi suoratoistopalvelu tai muu vastaava käytössä on, sitä enemmän niihin menee rahaa kuukausittain. 25-30 euroa voi tuntua pieneltä määrältä, mutta yhteissumman noustessa lähemmäs 100 euroa kyseessä voi olla merkittävä määrä rahaa erityisesti silloin, kun vaikkapa on ihanan odotettu sähkölaskun maksamisen aika. Kuten myönsin itsekin käyttäväni Bookbeatia, mutta se on ainoa mille todella on toistaiseksi käyttöä. Jos käytössä on esimerkiksi useampi tv-ohjelmia ja elokuvia tarjoava palvelu, niiden kohdalla on hyvä pohtia onko jokainen palvelu hintansa arvoinen.

Rahapelit

Kiitos mainonnalle, media nostaa täysillä esille ne yksittäiset lottovoittajat. Vaikka lottovoiton todennäköisyys on tasoa mahdoton, silti monet innostuvat näistä uutisista ja ottavat muutaman lisärivin jos sittenkin tärppäisi. Haasteenta on kuitenkin se äärimmäisen pieni todennökäisyys. Kyllä, päävoitolla todellakin saa omansa takaisin. Siinä kuitenkin voi käydä niin, että markkinoija itse pääsee enemmän voitolle.

En ole rahapelejä vastaan, paitsi peliongelmaisten on parasta pysyä niistä etäällä. Olen itsekin kokeillut lottoamista niin, että kuukauden aikana maksimisumma on 10 euroa. Lopulta luovuin siitäkin ihan vain siksi, että häviön määrä jäi suuremmaksi. 10 euroa on minulle summa, jolla saa esimerkiksi aika paljon ruokakaappeihin perustarvikkeita. Mieluummin käytön sen niihin. Osalla rahapeleihin laitettu summa kuukaudessa ylitää 100 euroa. Tästä voi itse kukin laskea, millaisista summista kyse on vuositasolla.

Rahapelit saavat aikaan mielenkiintoisen efektin ihmisen aivoissa. Vaikka voitto olisi pienempi kuin peliin laitettu raha, voitto itsessään jää paremmin mieleen ja kannustaa ihmisiä kokeilemaan onneaan myös jatkossa. Tämä lienee ideakin. Hävitty summa tahtoo kuitenkin jäädä aina suuremmaksi, ja mitä enemmän rahaa peleihin käyttää, voitoista huolimatta se paljon puhuttu rikastuminen jää saavuttamatta.

Valmisruoka

Mielestäni valmisruoka ei ole mikään synti. Eri asia on, miten usein sellaista hyödyntää. Valmisruokien huono puoli on ruuan määrä suhteessa hintaan. Toki jokunen poikkeuskin on. Jos joistain valmisruuista pitää ja viikkoon ilmestyy myös kiireisiä päiviä, valmisruokia on hyvä olla tällaisia päiviä varten. Muuten taloudellisesti tulee kannattavammaksi tehdä ruuat itse. Toki jos makumieltykset eivät ole kategoriaa makaronilaatikko vaan esimerkiksi naudan sisäfile, itse valmistettu ruokakin voi olla hieman tyyriimpää.

Halvimmatkin valmisruuat tahtovat olla pidemmän päälle yllättävän kalliita, mutta ostohetkellä ne tuntuvat halvoilta. Hyvä esimerkki ovat valmispuurot. En ole hintaa tarkastanut mutta veikkaisin että ovat alle 1,5 euroa valmistajasta riippuen. Halvimmillaan kilon paketti kaurahiutaleita maksaa suunnileen saman verran. Vaikka ”kunnon ruuan” aineisten hinta voi ostaessa olla korkeampi kuin valmisruuan, annosten määrä on suurempi. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta yllättävän usein tämä kuluttajalle osoitettu silmänkääntötemppu toimii.

Näihinkin tahtoo mennä oma summansa..siksi yritän tehdä mahdollisimman paljon yhteisruokia..

Välipalat ja take away -kahvit

Guilty! Mitä se nyt haittaisi jos pahin nälkä ennen kotiinpääsyä kompensoidaan alle kahden euron proteiini- tai raakapatukalla? Tai jos mukillisen kahvia saa halvalla? Vastaus on sama kuin edellisessä: Haittaa tuskin on, jos tapa ei ole säännöllinen. Mutta yleisenä tapana näistä harmittomista lisäostoksista tulee pidemmällä aikavälillä yllättävän suuri summa.

Yliopistoaikoina Unicafé tarjosi kohtuuhintaista kahvia. Joskus sitä tulikin juotua, mutta erityisesti gradua tehdessä olisin tarvinnut useamman kupillisen. Ratkaisu tähän oli yksinkertainen: koska kahvin jättäminen pois olisi mennyt liikaa mukavuusalueen ulkopuolelle, keitin kotona kahvia vähän enemmän ja laitoin termoskannuun. Olipa nokkelaa. -Itse asiassa oli, sillä graduprojektin aikana olisin tarvinnut take away -annoksia varmaan kahdensadan euron edestä.

Useampi osamaksulla hankittu tuote

On asioita joita erittäin harva voi maksaa kerralla. Esimerkiksi autoa tai asuntoa moni ei taida maksaa kerralla. Kun kyseessä on televisio, puhelin tai esimerkiksi tietokone, tilanne on toinen. Eria asia on, jos ostoslistassa on se päälle 1000 euron puhelin. Anteeksi vain, mutta en ole ihan ymmärtänyt näiden tarpeellisuutta muuten kuin jonkinlaisena statusmerkkinä ja enemmänkin kalliina leluna. Tietokoneen vielä ymmärrän, sillä kyseessä on aika monelle työväline. -Tosin osalle esimerkiksi pelaaminen menee etusijalle.

Kuten aiemmin olen kirjoittanut, en halua ostaa mitään osamaksulla ellei kyse ole esimerkiksi asunnosta johon liittyy lainan maksaminen. Ostin jonkin aikaa sitten uuden puhelimen. Hinta oli luokkaa 2. tai 3. halvin. Minulle riittää että puhelimessa on ns. perusasiat kunnossa. Halvinkaan puhelin ei ole kotiäidin budjetilla halpa. En kuitenkaan joutunut edes miettimään osamaksulla hankkimista, sillä tiedostin jo syksyllä että luuri saattaa mennä pakostakin vaihtoon tulevina kuukausina. Laitan rahaa ”syrjään” joka kuukausi, puhelimen hankkiminen onnistui aika kivuttomasti. No, valitseminen oli vaikeaa koska samasta hintaluokasta vaihtoehtoja oli useampi.

Joskus laitteet hajoavat yllättäen, ja myös silloin kuin takuuaika on jo mennyt. Jos omistaisin television, en todellakaan muistaisi seurata takuuaikaa, vaan mahdollisia ”oireita” jotka kielivät hajoamisesta. Mutta jos osamaksulla ostaminen on yleinen tapa, useampi tuote voi kerryttää aika suuret summat jokaiselle kuukaudelle. Tästä syystä on hyvä miettiä, voiko tuotteeseen erikseen säästä rahaa. Mielestäni jos henkilö kokee osamaksulla ostamisen mahdolliseksi, kaiken järjen mukaan hän voi myös säästää rahaa ennakoivasti. Saatan olla väärässä..

Millaisiin asioihin sinun mielestäsi rahaa kuluu salakavalasti?

Kun ihmiset pohtivat kesäsuunnitelmia ja tuskailevat kuinka rahaa menee, häpeäkseni myönnän etten joudu moista miettimään. Monille kesä tarkoittaa matkoja, huvipuistoja, vesipuistoja yms. Käydään ulkona syömässä, terassilla, vuokrataan mökki jne. Kyllähän moni noista houkuttelisi, mutta taaperon kanssa monia noista ei tarvitse ajatella. Tosin joskus mietin, miksi ihmeessä kesällä on pakko tehdä pääasiassa hintavia asioita.

Lasten kannalta ymmärrän esimerkiksi huvipuistot ja vesipuistot, sillä niillä taitaa olla myös sosiaalinen merkitys. Ylipäänsä monelle on varmasti tärkeää jakaa syksyllä kavereiden kanssa kesäkokemuksia. Ja harvempi lapsi ei muutenkin kävisi huvipuistoissa. -Aikuisista puhumattakaan. Myönnän että itsekin välillä kaipaan näitä reissuja. Vesipuistojen suhteen olen jostain syystä arempi, tai oikeastaan tylsempi. Jos pääsen veteen, suoraviivaiset aivoni näkevät mahdollisuutena vain uimisen. Muu aktiviteetti sekoittaa. Mutta kesä entä taaperon kanssa..

Ulkoilua

On ollut ihanaa kun lämpötila on käväissyt 20 asteen paremmalla puolella. Myös Juniori on tykännyt päästä vähän kevyemmissä vaatteissa tutustumaan keinumisen lisäksi mm. hiekkaan ja ruohoon. Vaikka tarkka on oltava, onneksi Juniori ei vaikuta kovin innokkaalta laittamaan mitään suuhunsa. Tosin sitä kompensoi tapa esimerkiksi kontatessa nostaa suulla milloin mitäkin leluista roskiin ja kuljettaa saalista paikasta toiseen. Hieman koiramaisia tapoja?

Kun Juniori nukkuu rattaissa, olen itse taas nauttinut kauniista päivistä sekä mahdollisuudesta treenata asuinalueeni liikuntapaikoilla. Vettä täällä on harmillisen vähän, siis ns, luonnonvesiä. Kieltämättä kaipaan hieman tätä pk-seudun ominaisuutta kun meri oli lähellä ja leikkikentillä oli ns. betonialtaita pikkulapsia varten. Mutta kokonaisuudessaan kesä on mukavaa aikaa sekä minulla että Juniorille joka on yhä enemmän alkanut kiinnostua maailmasta rattaiden ulkopuolella. Kävely ei vielä onnistu ilma tukea, mutta (kirjaimellisesti) kädestä pitäen kyllä.

Kohtuullisen mittaisia reissuja junalla

Edellinen reissu junapysäkin päässä olevaan suurempaan kaupunkiin sujui sen verran hyvin, että aika varmasti teemme reissun pk-seudun suunnille. Linnanmäki jää laskuista pois, mutta käyn läpi sellaiset kauppakeskukset joista varmasti löytyy taaperollekin mukavia paikkoja. Onneksi monet kauppakeskukset ovat panostaneet leikkipaikkoihin niin, että näitä pienempiäkin uskaltaa viedä niihin seikkailemaan.

Tällä hetkellä maksimiaika matkustukseen on tunti, ja se on hyvä ajoittaa Juniorin nukkumishetkiin. Mikä hieman jännittää, on Juniorin arkuus kovia ääniä kohtaan. Toisaalta voi olla, että vieraassa paikassa on niin paljon katseltavaa ettei hän muista pelätä. Mikä kohde ikinä onkaan, siellä olisi hyvä olla joitain rauhallisempia paikkoja mikäli ”maitonälkä” kasvaa suunnattomaksi. Kyllä, jatkamme edelleen.

Kannattaako haikailla sellaista mitä ei voi tehdä?

Olen parin vuoden sisällä vieraantunut monesta asiasta aina television katselemisesta matkustamiseen. Toki kaipaan ainakin pientä vaihtelua arkeen, mutta en koe ongelmaksi esimerkiksi sitä että en voi esimerkiksi matkustaa ulkomaille tai vaikkapa kilpailla jäällä. Ja kyllä, Linnanmäellä olisi kiva käydä, mutta sen aika tulee joskus. Olen psyykannut itseni nauttimaan niistä asioista mitä voin tehdä.

Helppoa se ei ole ollut, mutta pakko on ollut hyvä motivaatio. En kirjoita tätä syyllistääkseni, mutta mieluummin vietän päivän leppoisalla aikataululla, liikun itse ja anna Juniorille päivän keinumiset sekä riittävän hetken pikkukivien tutkimiselle kuin raahaan hänet väkisin jonnekin mistä vuoden vanha taapero ei saa mitään irti. Toki lapset sopeutuvat, mutta tässä pikkukaupungissa en ole saanut kasvatettua Juniorista city-lasta. -Joskaan en myöskään maaseudun lasta. Ehdimme vielä kokea huvipuistot ja ehkä jopa matkat etelän aurinkoon. Mutta nyt juuri en katso järkeväksi harmitella sellaiste perään. Kaikki aikanaan.

Mitä sitten saan kesästä irti?

Tämä kesä on monella tapaa merkityksellinen, ja ennen kaikkea viimeinen yhteinen kesämme ennen siirtymistä uudenlaiseen arkeen. Olemme yli vuoden saaneet olla kotona. Juniorilla on ollut rauhallinen kasvuympäristö ja äiti paikalla lähes 24/7 lukuunottamatta parin tunnin poikkeuksia. Tänä kesänä nautimme viimeisen päälle yhdessäolosta ja väljistä aikatauluista ennen nk. ruuhkavuosia. -Joihin onneksi saamme pehmeän laskun.

Kieltämättä on suuri etu, ettei taapero saisi mitään irti ns. hintavista huvituksista. Kunhan kävely alka sujua, voimme alkaa kokeilla säännöllisesti esimerkiksi sisäleikkipuistoja. Sen sijaan on erittäin varmaa että Juniori saa kesän aikana päästä intensiivisemmin testaamaan vesileikkejä. Katson myös olisiko seurakunnalla kävelymatkan päässä jotain kesätapahtumia myös perheen pienimmille.

Luvassa on siis iloista ja mukavaa yhdessäoloa, uusia elämyksiä, hauskanpitoa ja hyvällä onnella uusia kavereita. Tämän kesän selviämme siis ilman suurempia kuluja, mutta hauskanpidosta tinkimättä. Ja pari omaa itsekästä kesäsuunnitelmaa: pitkästä aikaa uimaan, ja erittäin pitkästä aikaa onkimaan. Juniori ihailkoon kun äiti kiskoo järjestä ylös maksimissaan 10 cm pitkiä sinttejä.