Otsikko kertoo oikeastaan sen olennaisen. Kirjoitin aikaisemmin narauttaneeni itseni taas liiallisesta ruutuajasta. En tiedä kuinka moni omalla kohdallaan kiinnittää asiaan huomiota, mutta itse katson joka maanantai puhelimeni heittämän karun totuuden. Oma ruutuaikani ei ole esimerkiksi kymmenen tunnin luokkaa tai enemmän, mitä osalla tuntuu olevan. Lisäksi kokonaisuuteen vaikuttaa se, mistä ruutuaika koostuu. Olen ulkoilessa kuunnellut musiikkia suoraan Youtubesta. Tai sitten kuuntelen äänikirjoja. Jos luopuisin näistä, päivän ruutuajasta lähtisi parhaimmillaan kolme tuntia pois. Mitä taas halusin vähentää tuntuvasti, oli roikkuminen somessa ja chattailu. Toki jälkimmäinen on yhteydenpitoa, mutta sillekin voi varata omat hetkensä. Mutta miten tämä projekti sujui?

Pieniä vieroitusoireita

Koska luuri oli osittain kasvanut käteen hetkinä joina sellainen oli mahdollista (Esim. illalla Juniorin nukahdettua ja muina vastaanvanlaisina taukohetkinä), aluksi oli hieman orpo olo olla ilman. Luonnollisesti mieleen putkahtaa useampi asia ja viesti mitkä pitäisi tarkastaa juuri nyt. Todellisuudessa akuuttia tarvetta ei ollut, mutta ilmeisesti aivoni yrittivät keksiä verukkeita ottaa puhelimen käteen. Jotain noloa tässä on! Itse sorrun säännöllisesti paasaamaan ruudun addiktoivasta vaikutuksesta muille, mutta auta armias kun itse täytyy vähentää omaa ruutuaikaa.

Vähitellen muiden asioiden kiinnostavuus kasvoi sen verran, että ne mukamas tärkeät tarkastettavat asiat sietivät odottaa. Olen sen verran vielä addiktoitunut ärsykkeisiin, että pelkkä oleminen tekemättä mitään on vaikeaa. Toisaalta tämä haaste on ollut minulla jo ennen puhelinta. Toki joskus tulee hetkiä joina vain olen. Esimerkiksi autossa on mukava vain katsella maisemia. Myös intensiivisen sosiaalisen kanssakäymisen jälkeen koen tarvetta ihan vain tuijottaa kattoon. Mutta energisenä ylipäänsä kaipaan jotain tekemistä johon suuntaan keskittymiseni.

Ennen kuin otan puhelimen käteen..

Tämä ”sääntö” oli yllättävän toimiva, ja tehosti myös aikaansamiskykyä. Ennen kuin kosken puhelimeen (mikäli se ei soi), hoidan levällään olevat työt: Juniorin hoitotoimenpiteet, siivoamiset, ruuanlaitot, treenaan soittoa jos Juniori nukkuu (kuulokkeet) tai mikä homma onkaan tekemättä. Ennen kuin joku ihmettelee missä ajanvietto lapsen kanssa on, meillä on päivässä yhteistä aikaa hetkille kun Juniori on hereillä, syötetty, käytetty potalla jne. Hyvällä säällä käymme ulkona kävelemässä vielä illemmalla. Näihin hetkiin puhelin ei kuulu, mutta kulkee mukana jos jotain sattuu.

Mutta palatakseni käytössä olevaan sääntöön hoitaa pakolliset asiat ennen luurin ottamista käteen, tämä on kieltämättä taas vapauttanut aikaa ja vähentänyt kiirettä. Toisaalta lieneekö tuo yllätys? Asiat hoidetaan mahdollisimman pian alta pois, jolloin ne eivät ehdi kausautua. Ruutuaika väheni mukavasti, ja aikaa jäi asioiden tekemiseen ilman kiirettä. Halusin panostaa myös siihen, ettei lapseni tarvitse koskaan kilpailla huomiosta ruudun kanssa. Tosin radion uutiset kuuntelen Junioria syöttäessä..

Soittaminen

Jos pakolliset hommat on tehty, Juniori nukkuu mutta kirjaan perehtyminen ei innosta, olen treenannut soittoa. Digitaalipiano on tosin ainoa soitin millä voin harjoitella Juniorin nukkuessa, kiitos kuulokkeiden. En uskalla enää pitää soittoa tarkoin määritellyn tavoitteellisena, mutta pyrin harjoittelemään säännöllisesti ja sillä ajatuksella että opin harjoiteltavan kappaleen. Näinä hetkinä esimerkiksi Händelin yksi kappale on alkanut sujua kohtuullisesti, mutta sujuvuuteen on vielä matkaa.

Näiden musiikkitaukojan aikana olen onnistunut myös herättämään henkiin ikivanhat omat sävellykset, jotka vuosien tauon jälkeen löysin Mikseristä. Pelottavaa.. itse asiassa ihan kohtuullisen hyviä melodioita vaikka itse sanonkin. Olen ihan mielenkiinnosta näitä soitellut uudelleen ja kehitellyt vähän laajennuksia. Vielä en ole onnistunut säveltämään uutta, mutta ehkä riittävän pohjatyön myötä sekin päivä tulee. Mainittakoon että se musiikki päätyisi korkeintaan Youtubeen kerämään ne kaksi kuuntelija joista toinen olen minä mutta anonyymina. Toinen on joku väärälle sivulle eksynyt.

Tämä oli vasta alkua..

Sen reilu tunnin vähentäminen ruutuajasta oli loppujen lopuksi helppoa. Jatko sen sijaan alkaa vaatia jo itsekuria ja toisaalta opituissa tavoissa pysymistä. Tiedän että sorrun jumittamaan puhelimella vielä, ja edessä ovat samat kirjausliikkeet. Ruutuajan vähentäminen tästä lisää käy varmasti helpommaksi viimeistään silloin, kun opinnot tai hyvällä onnella työt alkavat. Efekti on yksinkertainen: tulee muuta tekemistä ja riittävästi. Varmasti paras liike olisi sulkea koko luuri muutamaksi päiväksi. Valitettavasti tämä deletoi myös mahdollisuuden olla tavoitettavissa silloinkin kun siihen olisi syytä. Hmm.. vielököhän lankapuhelimen voisi asentaa.. voisin mielelläni näprätä samalla puhelimen johtoa.

Onneksi kyse ei ole mistään raskaan sarjan vieroitushoidosta, vaan uusien tapojen omaksumisesta. Tai pikemminkin vanhojen tapojen, sillä aikaa ennen älypuhelimia aikaa todellakin oli enemmän. Mitä itse toivon, olisi saada takaisin vielä enemmän erityisesti lukemiseen liittyvää keskittymiskykyä. Toivon myös kykeneväni selkeästi pitkäjännitteisempään työskentelyyn esimerkiksi kirjoittaessa ja soittaessa. Ehkä jonain päivänä onnistun myös taas piirtämään ja maalaamaan. Jos numerotasolla ajatellaan, toivon saavani ruutuajasta vielä toisen tunnin pois käyttääkseni sen ajan paremmin. Kyllä tämä tästä..

Kuulostaako tekstin sisältö omakohtaisesti tutulta?

Ruutuajasta vapautunut aika on tullut tarpeeseen jonkun keksittyä tämänkin leikin.. 😁

Vauva -ja taaperoaika ovat aikana omanlaistaan. Samaan aikaan ne työllistävät vuorokauden ympäri, mutta samaiseen vuorokauteen jää myös hyödynnettävää aikaa. Kuulun itse heihin, joille pelkkä oleminen on vaikeaa. Kaipaan aina jotain tekemistä, mutta sen ei ole pakko olla ”hyödyllistä”. Kaipaan myös päivääni selkeää rytmiä ja rutiineita, eikä niistä ole lapsellekaan haittaa. -Päinvastoin. Aikana jona opiskelin, olin töissä tai tein näitä molempia, harmittelin ajan riittämättömyyttä. Nyt kuluneen vuoden aikana olen saanut nauttia ajankäytön kannalta aivan uudenlaisesta vapaudesta.

Tässä tekstissä kerron kuinka itse olen hyödyntänyt tämän ”vapaavuoden”. Tekstini voi tulkita ohjeistukseksi mikäli tarvetta sellaiseen on. Muistuttaisin kuitenkin, että jokaisen vanhemman tilanne on erilainen. Itselläni ei ole toista aikuista jakamassa arkea, mutta minulla on vain yksi lapsi ja (mielestäni) erittäin helppo sellainen. Asiat joita kerron tehneeni eivät siis ole välttämättä sovellettavissa jokaiseen tilanteeseen. Lisäksi jokaisen vanhemman jaksaminen, stressisietokyky ja henkiset resurssit ylipäänsä ovat erilaiset. Myäs minulla on omat haasteeni, ja on paljon asioita joihin en ole saanut panostettua. Eli älköömme kukaan pahoittako mieliämme.

Liikunta

Koska kerrankin aikaa on ollut, olen panostanut liikuntaan. Toki tyyli on määräytynyt siten, mihin Juniori sopii mukaan. Jäälle pääsin noin kerran viikossa saatuani Juniorille ulkoiluttajan. Kyse oli siis yhdestä tunnista viikossa. Vaunulenkeistä tuli nopeasti tärkeä osa päivää. Juniori syntyi huhtikuun lopulla, joten edessä oli kesä ja parhaat ulkoilusäät. Edellisen kesän ulkoiluja rajoittivat hieman turhat kovat helteet, mutta loppujen lopuksi kyse oli vain parista kuukaudesta.

Pian vaunulenkeistä tuli myös Juniorin päiväuniaika. Minulle se aika oli tavallaan ”omaa aikaa”. Juniori nukkui, minä kävelin ja kuuntelin musiikkia tai äänikirjaa. Jos matkan varrella tuli kriisi, maito kulki mukana. Palauduttuani synnytyksestä riittävästi pidin treenihetkiä paikallisilla liikuntapaikoilla, ja vähitellen tuttu luistelun oheisharjoittelukin astui kuvioihin. En ole päässyt hyödyntämään esimerkiksi kuntosaleja eikä uiminen onnistunut tänäkään kesänä. Tämä ei haittaa. En ole viitsinyt murehtia asioita mitä en voi tehdä, vaan panostanut sitäkin enemmän sellaiseen mikä juuri nyt on mahdollista. Kun työlämä kutsuu, ei ulkona liikkuminen välttämättä enää ole näin vapaata.

Opiskelu

Vauvavuoden aikana oli esimerkiksi hetkiä joina Juniori nukkui, tai viihtyi lattialla. Tämä oli siis aikaa kun Juniori ei liikkunut. Tuota ajanjaksoa erityisesti hyödynsin opintojen täydentämiseen. Vauvavuoden aikana sain kokoon yhdet, joskus keskeneräisiksi jääneet perusopinnot, mistä tulee olemaan jatkossa hyötyä. Miten opiskelu käytännössä tapahtui? Erityisesti ensimmäisen puolen vuoden aikana sain imettäessä luettua kurssimateriaalia. Ja koska lapseni viihtyi rinnalla todella paljon, lukuaikaa oli varsin mukavasti. Esseitä naputtelin intensiivisemmin Juniorin nukkuessa.

Miksen käyttänyt tätä aikaa esimerkiksi rentoutumiseen? Kieltämättä siihen olisikin ehkä kannattanut panostaa enemmän. Toisaalta ajattelin nyt olevan paras aika, sillä nk. ruuhkavuosien aikana en välttämättä jaksa sekä käydä töissä että opiskella. Haluan kuitenkin ehtiä panostamaan aikaan lapsen kanssa niin, etten ole viimeisen päälle uupunut. Ja mikäli työllistyn johonkin niistä aloista joihin tähtään ja jotka vastaavat koulutustani, työn sisältö voi olla siinä määrin kuormittavaa että työn ulkopuolinen elämään ei kannata haalia liikaa ylimääräistä. Priorisoin kuitenkin Juniorin, sillä hän on lapsi vain kerran elämässään.

Lukeminen

Kuten edellisessä kappaleessa aihe vilahtikin, olen panostanut lukemiseen. Kesän aikana vauhti on hieman laskenut, mutta lukeminen on edelleen ollut päivittäinen tapa. Imettäessä lukeminen ei enää tahdo onnistua, sillä myös Juniori on harmillisen kiinnostunut kääntämään sivua. Tämä vain tahtoo johtaa koko sivun irtoamiseen. Nykyään lukuhetket sijoittuvat aamuun ennen kuin Juniori herää sekä iltaan, kun Juniori nukkuu. Muina aikoina, kuten ulkoillessa saatan kuunnella äänikirjoija.

Kirjallisuuden laadun suhteen olen ollut itselleni armollinen. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olen lukenut mitä haluan. Kirjan ei tarvitse olla ”laadukkain”, kehutuin, suosituin, palkituin tms. Olen lukenut sellaisia kirjoja jotka ovat herättäneet kiinnostuksen. Ne muutamat poikkeukset ovat kurssimatriaalia tai muita tietokirjoja, joilla yritän pitää yllä työelämässä tarvittavaa teoreettista osaamista. Muuten lukemistoni sisältö vaihtelee dramaattisista ja rankoista kohtaloista kertovista kirjoista Juha Vuorisen äärimmäisen härskiin huumoriin jolle salaa nauran kippurassa.

Aktiviteetit lapsen kanssa

Vaikka taaperoaika on tuonut ”vähän” lisätyötä, se on mahdollistanut myös uusia tapoja viettää lapsen kanssa aikaa. Vaikkei Juniori osaa muutamaa sanaa lukuunottamatta puhua lainkaan, kommunikointi eleillä ja ilmeillä onnistuu täysin. Juniori ei vielä uskalla kävellä ilman tukea, mutta kädestä kiinnipitäen vauhti on oikein reipas. Nyt kun kävely autettuna on selkeästi alkanut olla hauskaa, olemme ulkoilun yhteydessä kävelleen ja vähän juosseetkin. Lisäksi käymme mahdollisuuksien mukaan päivttäin ulkoilun lisäksi ennen iltatoimia kävelemässä viereisen koulun pihaan, missa on hauska keinua ja tutkia mitä kaikkea löytyykään.

Juniori nukkuu todella paljon, mikä toisaalta on hyvä asia. Hereilläoloajasta puolet menee ”perushoitoon” ja myös imetys vie aikansa. Sisätiloissa tutkimme kotia, musikoimme, hölmöilemme ja nauramme.  Juniorilla on kodissa ns. vakiokohteita jotka on tarkastettava säännöllisesti. Ja voi riemua jos wc:n ovi on jäänyt auki! Kyllä, lapseni lempipaikka kotona näyttää olevan wc.

..Näitä en jaksanut vaikka oli suunnitelmissa..

En saanut itseäni uimaan koko kesän aikana. Leikkipuiston sijaan olemme käyneet leikkimässä selkeästi enemmän koulun pihalla. -Missä Juniori toisaalta on viihtynyt. En myöskään saanut roudattua meitä perhekerhoihin yms., mikä toisaalta johtuu kohteen sijainnista. Kilometrejä on pikkuisen liikaa ja kulkuyhteydet huonot. Tässä mielessä olisi parempi asua suuremmassa kaupungissa missä aktiviteetteja olisi hieman helpompien matkojen päässä. -Tai joukkoliikenne olisi hieman monipuolisempi.

Toisaalta en jaksa kantaa huonoa omaatuntoa. Kesän aikana olemme saaneet tehtyä paljon uusia asioita ja toisaalta myös sosiaalinen elämä on ollut vilkkaampaa. Juniori on satunnaisesti päässyt tapaamaan muita lapsia, ja minä aikuisia. Kaiken kaikkiaan koen käyttäneeni vauvavuoden aikana tulleet mahdollisuudet tehdä asioita hyvin. Olen panostanut sekä omiin asioihin että lapsen kanssa olemiseen. Vaikka olen hoitanut Junioria pääasiassa yksin, en koe että olisimme jääneet paitsi mistään.

Oman ajan käyttämisessä olen tyytyväinen siihen, etten lopettanut sellaisia aktiviteetteja joista pidän, tai joista on hyötyä. -Tai sekä että. Ehkä olisin voinut ottaa hieman rennommin, mutta esimerkiksi opiskelun kannalta nyt saattoi olla paras aika hoitaa opintokokonaisuus kasaan. Kulunut vuosi on ollut omanlaistaan, joskus raskasta mutta ennen kaikkea ihanaa aikaa. Olen valmis tuleviin haasteisiin. -Siis haasteisiin positiivisessa mielessä.