Kosmetiikka kuuluu paheisiini. Olen vuosien mittaan laiskistunut pahasti kampausten laittamisessa sekä meikkaamisessa. Jälkimmäinen on jäänyt osaksi siksi, että koen meikin epämukavaksi. Lisäksi ihoni on tykännyt meikittömyydestä. Huulipunaa tai sävyttävää huulirasvaa laitan joskus. Huulimeikit ovat jääneet todella vähälle siksi, koska Juniori mielellään ”auttaa” levittämisessä.

Vaikka vauva-arki tuo aikatauluihin hieman hektisyyttä, yritän panostaa ihonhoitoon. Budjettini vuoksi olen päätynyt testailemaan nk. halpiksia. Satunnaisesti olen ottanut rinnalle jonkun arvokkaamman tuotteen, mutta usein halpikset ovat osoittautuneet yllättävän toimiviksi. Jos rehellisiä ollaan, yhtä tuotetta lukuunottamatta kaikki käyttämäni ihonhoitotuotteet kuuluvat halpis -kategoriaan.

Cien -silmänympärysvoide

Tämä on ollut käytössä jo vuosia. -Ei tosin sama pakkaus. Hinnassa ei ole tapahtunut dramaattisia vaihteluja, vajaalla kolme euroa edelleen. Cienin silmänympärysvoide kosteuttaa sopivasti eikä ärsytä ihoa. Olen kokeillut mm. Lumenen silmänympärysgeeliä, mutta se ei kosteuttanut riittävästi. Joskus aikoinaan testasin Rainbown halpisversiota.

Tuotteen kerrotaan sisältävän mm. hyaluronihappoa ja Q10 -entsyymiä. Jos rehellisiä ollaan, en tiedä ovatko rypyt vähentyneet tai onko niiden kehittyminen hidastunut. En näet tiedä kuinka nopeasti ryppyjä tulisi ilman silmänympärysvoidetta. Silmänympärysvoide mikä kieltämättä kiinnostaisi, olisi sellainen joka oikeasti häivyttää tummia silmänalusia. Minulla silmät ovat ”syvällä” ja ihoni on kokonaisuudessaan ohut. Ihan sama miten paljon nukun, silmänaluset pysyvät tummina. Tosin univaikeudet ja esimerkiksi satunnainen anemia kyllä tummentavat sävyä entisestään. Vaalentavaa silmänympärysvoidetta odotellessa..

Cien -seerumi

Seerumeiden suhteen olen ollut laiska. Olen kyllä kokeillut Lidlin halpisversion lisäksi mm. LV:n, V10Plussan ja Lumenen seerumeita. Aiemmin testasin parin pakkauksen verran Lidlin Cellular Beauty -merkkistä seerumia, mutta tuote sai ihon hieman ärtyneeksi. Lumenen Valo -tuotesarjan seerumi oli ok, mutta en havainnut merkittäviä muutoksia.

Kaikessa pinnallisuudessani ja taas yhdellä Lidlin reissulla mukaan lähdi Cien -merkkinen seerumi.Tuote yllätti positiivisesti. Iho ei punoittanut. Tuote kosteutti todella hyvin ja teki ihon ties mistä syystä jopa paremman näköiseksi. Näiltä näkymin tätä tulee hankittua myös uudelleen. -Ellei hyvää kilpailijaa löydy. Mitä oikeastaan haen seerumilta? Ehkä jotain ”taikaa” mikä saisi ihoon elinvoimaisuutta (klisee!) ja… sellaista häivyttää merkkejä siitä että olen 37-vuotias 7kk:n ikäisen vauvan yh-äiti? -Ei sillä ettenkö lastani rakastaisi ja olisi onnellinen siitä mitä saan olla. En vain aina osaa olla kiitollinen peilikuvalleni.

Cien -yövoide

Tätä tuotetta on myös tullut käytettyä melko pitkään. Tuotetta on kenites vuosien varrella päivitetty, mutta olen ollut varsin tyytyväinen tähän yövoiteeseen. Osan mieleen koostumus voi olla turhan rasvainen, mutta omalle ihotyypilleni se sopii. Voiteessa ei ole liikaa hajusteita, mikä on suuri plussa. Jostain syystä myös ihoni ärtyy liian voimakkaista hajusteista.

Kiitos paksun koostumuksen, voide on myös melko riittoisaa. Saman purkin sisältö palvelee useamman viikon, ja hinta jää reippaasti alle neljän euron. Yövoiteelta toivon hoitavaa ja kosteuttavaa vaikutusta. Tiedä häntä voiko yövoiteelta odottaa pigmenttiläiskiä tasoittavaa vaikutusta, mutta se kieltämättä olisi mukava lisä. Nim. Nuoruus sijoittui aikaan kun rusketus oli ehdottomasti muotia ja aurinkovoiteessa SK20 oli liian korkea. Nyt siis nautitaan noista kivoista läiskistä.

Freeman -kasvonaamio

Tämä tuli hankittua muuten vain. Tuotteella pitäisi olla puhdistava ja kirkastava vaikutus. Onko näin? Totta puhuen käytän tätä niin satunnaisesti etten osaa sanoa. Iho on näyttänyt hyvältä naamion käytön jälkeen, eli eipä tästä ainakaan haittaa ole ollut. Vauva-arjessa kasvonaamiot ovat vähän haasteellinen hoitotuote, sillä niiden käyttö on ajoitettava riittävän hyvin.

Naamio on peel off -tyyppinen, eli annetaan kuivua ja irroitetaan. Tuote on sopinut hyvin ihotyypilleni. Naamion irrottaminen on hieman työlästä, mutta ei vaadi korkean tason näppäryyttä. Ostanko tätä jatkossa? -Vaikea sanoa. Olen näitä tuubeja silloin tällöin elämäni aikana hankkinut, ja usein tuntuu ettei niiden sisältö lopu koskaan. Luulen että seuraavaksi voisin harkita enemmänkin hoitavaa kuin puhdistavaa naamiota.

Cien -misellivesi/misellaarivesi (kumpi se sitten on???)

Tälle ei ole löytynyt kilpailijaa. Olen kokeillut Garnierin misellivettä, mutta hintalaatusuhde Cienin versiossa on vienyt voiton. Tuote ei kuivata ihoa ja on riittävän hellävarainen. Misellivedestä tuli minun juttuni silloin, kun kiinnostuin vedettömästä ihonpuhdistuksesta. Toki vettä tulee jonkin verran käytettyä, mutta ideana oli luopua vedellä huuhtelemisesta niin paljon kuin mahdollista. Ihoni tykkäsi tästä muutoksesta erittäin paljon. Jos pientä kritiikkiä annan, niin kaikessa kätevyydessään pumppupullo muuttuu epäkäytännölliseksi kun pullon sisältö alkaa olla loppusuoralla. Makuasia?

Cien vartalovoide

Kerralla reilusti! Minulla on hieman erikoinen tapa käyttää tätä voidetta. Kesällä käytän tätä sellaisenaan, mutta syksyllä, talvella ja keväällä lisään joukkoon muutaman pisaran baby oilia. Erityisesti suihkussa käyminen kuivattaa ihoa tehokkaasti, mikä taas tuo atooppiset piirteet turhankin paljon esille. Tuolla pienellä kikalla olen saanut jopa niinkin hehkeän kuin Xtran kosteusvoiteen tehokkaaksi.

Jälleen plussaa riittävän miedosta tuoksusta ja toisaalta myös kevyestä koostumuksesta. Voide levittyy helposti. Olen kokeillut järeämpää versiota erittäin kuivalle iholle, mutta voide ei oikein levittynyt eikä imeytynyt kunnolla. Tämä sen sijaan pelittää paremmin, ja baby oililla saa hyvin tehoa kosteuttamiseen. Koska öljyä lisätään vain muutama pisara, iho ei jää öljyiseksi. Tämän pullon hinta on hieman noussut sinä missä muutkin, mutta riittoisuus kompensoi. Alle kahden euron tuotteeksi erittäin hyvä!

Bellavita -päivävoide

Kerrankin tuote mikä ei kuulu halpis -kategoriaan! Bellavitan käyttö jäi raskausaikana varmuuden vuoksi tauolle. Tiedä häntä ovatko A-vitamiinin määrät oikeasti niin suuret että haittaa olisi, mutta halusin pelata varman päälle. Aloitin Bellavita -voiteiden käytön ihan silkasta mielenkiinnosta. Toisaalta retinolin vaikutus ihonhoidossa oli juuri tullut esille, ja mainonnasta provosoituneena sorruin kokeilemaan. Silloinen Bellavita -voide oli hajun suhteen mielenkiintoinen: oli hajustetu tai ei, voide haisi pahalta. Käytin sitä silti, koska voide sattui sopimaan iholleni.

Bellavita uudisti tuotteensa jokunen vuosi sitten. Aluksi uusi versio tuotti hieman ongelmia. Iho alkoi hilseillä. Oletin että kyseessä on jokin yliherkkyysreaktio. Raskauden jälkeen kokeilin tuotetta uudelleen. Koska iho ei muuten ärtynyt, jatkoin kokeilua. Ilmeisesti hilseily olikin ihon uudistumista, sillä parissa viikossa ihoni alkoi näyttää selkeästi paremmalta. No, raskaus- ja raskauden jälkeiset hormonit saattoivat vaikuttaa myös, mutta tätä voidetta on tullut käytettyä. Verrattuna aiempaan versioon, nykyinen Bellavita on koostumukseltaan kevyempi ja tuoksu parempi. -Ja riittävän mieto. Tässä Bellavitan päivävoiteessa on myös C- ja E -vitamiinia. Sanoisinkos että jatkoon! Ehkä jossain vaiheessa testaan myös yövoidetta.

Löytyykö muita halpistuotteiden harrastajia?

Nyt oli aika pitää treenissä kevennetty viikko. Tämä meinaa myös sitä, että on ollut aikaa suunnitella tulevia harjoituksia niin jäällä kuin jään ulkopuolella. Kyllä, tykkään treenata systemaattisesti ja suunnitelmallisesti. Ihmeekseni kehitystä on tapahtunut syksyn aikana nopeammin kuin uskalsin odottaa. Lihaskunto ja tekniikka alkavat olla raskautta edeltävällä tasolla. Selän liikkuvuus on hieman huonontunut. Olen avoimesti jakanut Instassa treenivinkkejä sekä egosentrisesti raportoinut omaa kehitystäni. Kiitos muuten treenikavereille kannustuksesta ja rakentavasta paleutteesta!

Sitten tulee hieman toisenlaisia kommentteja, joskus myös kuvallisia. Kroppaani kehutaan, kiitos vain, olen imarreltu. -Kunnes kehuja tarkennetaan. Saan varsin seikkaperäisen kuvauksen mitä tälle 37-vuotiaalle ruholleni olisi kiva tehdä ja mitä sille pitäisi tehdä. Luonnollisesti saan myös selostuksen kuinka se pitäisi minulle tehdä. Saan kaiken varalta myös kuvallisen selostuksen. Voi miten kivaa..

En järkyty (enää) mutta..

Olen 37-vuotias täti-ihminen ja äiti. Nuorempana surkealla itsetunnolla varustettuna olisin kai vuoroin kauhistellut ja vuoroin ollut hyvilläni. Nykyään huono itsetunto kohdistuu eri kohteisiin. Erityisesti vajaa vuosi avoliitossa alkoholistin kanssa korvessa antoi sellaisia kokemuksia, joiden jälkeen mainittu kuvamateriaali puhelimen näytöllä ei hetkauta. No, sen olen oppinut että esimerkiksi kauppajonossa on parempi katsoa vain sellaisilta ihmisiltä tulevat viestit, joissa 99%:n todennäköisellä esimerkiksi kesäkurpitsaa käytetään vain ruuanlaittoon.

Härskit viestit ja turhankin tarkat anatomiset otokset lähinnä ärsyttävät ja hieman luokkaavatkin. Kuulun ihmisiin jotka panostavat yksittäisiin asioihin paljon, ja haluavat jopa kehittyä. Vaikka en luistelijana ole parhaimmasta päästä (joskaan en aivan aloittelija), vaikeampien elementtien harjoittelu ja niissä kehittyminen ei ole vain itsestäänselvyys. Niiden eteen joutuu oikeasti harjoittelemaan riittävästi ja monipuolisesti. Teen tekniikkaa ja voimaa vaativaa jalkatreeniä sekä notkeusharjoitteita. Osa asennoista voi kieltämättä herättää assosiaatioita, mutta haluanko kuulla niistä.. Ymmärrän toki että sosiaalisessa mediassa kuvien julkaiseminen altistaa myös vähemmän toivotuille kommenteille. Silti haluaisin kysyä joiltain ihmisiltä: miksi? Tai tarkemmin: Miksi teet itsestäsi vapaaehtoisesti idiootin?

Tämä on oikeasti rankka ja vaativa laji

Koska ikää alkaa painaa ja raskaudesta palautuminen saattaa olla kesken (tai sitten yritän keksiä selityksiä), vajaa tunnin mittainen jääharjoitus tuntuu. -Erityisesti jos mukaan mahtuu kisaohjelman harjoittelemista. Voin näin harrastelijankin näkökulmasta ja p**stuntumasta todeta, että voiman ja kestävyyden ohella edes 30%:sesti onnistunut kisaohjelman läpimeno vaatii myös paljon keskittymistä. En voi edes kuvitella miltä tuntuu vetää korkeamman tason ohjelmia elementteineen.

Tämä on oikeasta rankka ja vaativa laji. -Mutta aivan mahtava, mielenkiintoinen ja moniulotteinen laji joka pidemmän päälle antaa enemmän kuin ottaa. Kun urheilua ja urheilijaa ylipäänsä seksualisoidaan, tuntuu että koko hommasta putoaa arvokkuus ja se miten paljon on tehnyt osaamisensa eteen. Sama pätee oikeastaan moniin ammatteihin. Mikä seksualisoimisessa itseäni ketuttaa on juuri tämä. Siinä samalla loukataan urheilijaa ja tehdään mitättömäksi hänen näkemänsä vaiva.

Näin lähes keski-ikäisenä täti-ihmisenä mainitunlaiset kommentit eivät kolahda enää samalla tavalla, mutta nuoremmilla urheilijoilla sellaiset voivat oikeasti satuttaa. Vaikka treenaan tavoitteellisesti, treenaan jäällä tällä hetkellä vain pari kertaa viikossa, joskus vain kerran. Nuoremman kilpaurheilijat harjoittelevat useita tunteja viikossa, yleensä kuutena päivänä viikossa. Se on heille kuin työ. He ovat myös jättäneet kavereiden kotibileet väliin ja sosiaalisen elämän ylipäänsä kehittyäkseen ja pärjätäkseen urheilijoina. Kun heihin kohdistetaan seksualisoimista, näen punaista.

Piukkojen treenitrikoiden idea

Miksi taitoluistelijoilla on tyköistuvat vaatteet? Juu, housut ovat piukat, ja ne paljastavat erityisesti alavartalon muodot varsin hyvin. Jopa lapsena harrastelijaryhmässä muistan, että esimerkiksi college -housuista tuli sanomista. Syy on yksinkertainen: löysistä housuista ei nähnyt, oliko jalat ojennettu suosiksi. Toisaalta löysä kangas oli tyrkyllä luistimen terälle. Muutamissa hypyissä ja pirueteissa liikkeet ovat sellaisia, että terä repisi kankaan rei’lle. -Tosin myös lajiin tarkoitetut treenihousut ovat lahkeista jossain vaiheessa täynnä reikiä.

Piukkujen treenitrikoiden idea ei siis ole laittaa luistelijan muotoja tyrkylle, vaan näyttää liikkeen puhtaus sekä toimia mahdollisimman käytännöllisenä vaatteena harjoittelussa. Toki katsoja voi saada näistä silmänruokaa, mutta hänen ei tarvitse tuoda asiaa esille. Tai jos tuo, hän voi tehdä sen asiallisesti. Jos asia on pakko ilmaista urheilijalle itselleen, hänelle voi sanoa esimerkiksi ”hyvältä näyttää”. Se mikä näyttää hyvältä ja mitä se katsojassa saa aikaan, voi ao. henkilö pitää omana tietonaan.

Auttaako kuva vehkeestä palautumisessa?

Kun aloin ensimmäisen kerran synnytyksen jälkeen harjoittelemaan jäällä, jaloissa todellakin tuntui. Hypyt olivat hirveää rävellystä ja kehonhallinta oli kadoksissa. Ensimmäiset kerrat kisaohjelman parissa leppoisalla tempolla johtivat siihen, että jalat tutisivat päästyäni pukuhuoneeseen. Mitä kaikkea eniten haluaisin? -Esimerkiksi näitä: esim. banaanin ja proteiinijuoman, ja ihan kirjaimellisesti juuri nämä ilman vertauskuvia. Haluan ehkä heittäytyä penkille makaamaan selälleni. -Jalkojani voisikin joku hieroa, ei muuta. Haluan myös riisua vaatteeni, mutta vain vaihtaakseni treenivaatteet toisiin kuteisiin.

Jos katson puhelintani, katson viestien lisäksiä uutisia piristävistä ja rauhoittavista aiheista. -Kuten koronasta, Ukrainan sodasta, energiakriisistä, talousvaikeuksista ja hallituksen epävakaasta tilasta. Mahdolliset anatomiset havainnollistavat otokset eivät siis juuri kiinnosta. Mutta kiitän varmuuden vuoksi, varmasti tarkoituksena oli vain auttaa. Tai sitten ”auttaa”. Lahjahevosen suuhun ei saisi katsoa, mutta juuri mainitut kuvat ja kommentit eivät liioin tue esimerkiksi palautumista. Ainoa omien housujeni alle liittyvä ajatus on, että miltähän reisissä ja pohkeissa mahtaa tuntua seuraavana päivänä.

Miten olisi tilannetaju?

Oli kyseessä sitten raskaan sarjan kilpaurheileva, tavoitteellinen harrastelija tai ihan vaikkapa omaksi ilokseen liikkuva henkilö, aika moni mainituista saattaa haluta pitää treenaamisen treenaamisena ja suhteensa lajiin ”puhtaana”. En tarkoita tällä mitään ääripään vaihtoehtoja, vaan toimintaa missä halutessaan voi keskittyä itse lajiin sellaisenaan kuin se on. -Siis ilman seksualisoimista. Hyväksyn ihmisyyden. Ihminen on seksuaalinen olento jne. Apua, mieleen nousevat yläasteen terveystiedon tunnit.

On täysin luonnollista, ymmärrettävää, hyväksyttävää jne. että tietty ulkoinen olemus voi nostattaa tietynlaisia ajatuksia pintaan, miespuolisilla peräti näkyville. Tietyissä tilanteissa ja olosuhteissa asiaa ei silti ole pakko tuoda esille. No, ruudun takaa et näe etkä tiedä mitä toinen osapuoli tekee ja ajattelee, mutta kannattaisi ehkä lähteä siitä oletuksesta että hän ei välttämättä ole valmiudessa eikä halukas ottamaan vastaan tietynlaisia kommentteja. -Siitäkään huolimatta että sana on (lähes) vapaa ja henkilö on vapaaehtoisesti julkaissut kuvansa. Keskittykäämme siis olennaiseen ja alkuperäiseen ideaan. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.