Taaperoimetys: Ei ihan samanlaista kuin pikkuvauvan kanssa

Vaikka taaperoimetys on todella yleistä, ja erittäin moni imettää yli vuoden ikäisiä lapsia, silti ilmiö herättää kysymyksiä. Itse suhtaudun imetyksen melko liberaalisti ja yksilölähtäisesti. Imetyksestä ei mielestäni saisi tehdä äideillä stressin aihetta suuntaan tai toiseen. Yhdessä asiassa linjani on tiukempi: imetys on äidin ja lapsen asia. Omalla kohdallani vastaus imetyksen lopettamisen ajankohtaan on pysynyt samana: Juniori päättää koska imetys lopetetaan. Itse yllätyin hieman Suomen terveydenhuollon ja WHO:n suositusten sisällön erosta. Jälkimmäisen mukaan imetystä näet suositellaan kahden vuoden ikään asti.

Vaikka taaperoimetys on ilmiönä yleinen, olen todella vähän päässyt jakamaan kokemuksia siitä. Taaperon imettäminen ei ainakaan meidän kohdalla ole lainkaan samanlaista kuin imetys esimerkiksi alle puolivuotiasta imettäessä. Olen pitänyt imetyksestä, samoin Juniori kaikesta päätellen. Erittäin monien muiden juuri synnyttäneiden äitien tapaan minullekin imetys oli ensimmäisen parin viikon aikana vaikeaa. Kivuliaisuuden vuoksi koin sen jopa tuskaisaksi. Ajan myötä helpotti, mutta muutoksia on tullut matkan varrella ja tähän päivään asti.

Kun rinnalla ei enää vain nautittu maidosta..

Imetys oli varsn yksinkertaista suunnilleen viiden kuukauden ikään asti. Toki se oli sitä ennen intensiivistä, ja Juniori käytännössä asui rinnalla. Lisäksi intensiivisen kysynnän vuoksi tarjonta oli sen mukaista. Maitoa tuli niin runsaasti, että osa piti imetyksen aikana valuttaa tuttipulloon. Näky herätti hilpeyttä. Valitettavasti tuttipullo ei Juniorille kelvannut kuin harvoin. Se mikä hieman harmittaa, oli etten voinut luovuttaa maitoa. Tarjontaa olisi ollut paljonkin, mutta sairaala johon maito olisi pitänyt viedä oli yli 30 kilometrin päässä. Voisipa maidon vain viedä vaikkapa tervyeskeskukseen. Mutta ymmärrän että resurssit eivät tällaiseen riitä. Silti maidon meneminen hukkaan harmittaa. Siitä olisi joku toinen pikkuinen saanut ravintoa.

Mitään raskaan sarjan rintaraivareita Juniori ei saanut. Joskus hieman isompana hän ei vain ollut mihinkään vaihtoehtoon tyytyväinen. Maitoa piti saada ja hän halusi rinnalle, mutta siinäkin jokin harmitti. Hetken juupas-eipäs -pohdinnan jälkeen hän sitten otti maitoa. Liikkumisen kehittyessä rinnalla ei vain köllötelty muuten kuin väsyneenä. 10 kuukauden ikään mennessä rinnalla kyllä viihdyttiin, mutta siinä piti joskus mönkiö ja naureskella. Silti maito maistui. Oli vaikea pitää pokkaa kun Juniori välillä oikaisi jalkansa suoriksi ja melkein ”seisoi” mutta pää alhaalla ja joi maitoa samalla. Taito tuokin?

Nykyään meininki vaihtelee kellonajan mukaan. Aamulla kukonlaulun aikaan havahtunut Juniori on yleensä kesken unien herännyt eikä parhaalla tuulella. Yleensä hän nukahtaakin rinnalle ja jatkaa unia omassa sängyssä. Ennen aamupalaa on taas maitoaika, ja meno on hyväntuulista. Tosin hieman vielä heräillään, mutta mukana ääntelyä ja pientä hekottelua. Päivällä ulkoilun jälkeen väsyttää niin, että uni tulee kesken kaiken. Usein annankin Juniorin nukkua hetkisen vatsani päällä. Myöhemmin illalla leikkien jälkeen maitohetki on pieni huilitauko, mutta vielä ei nukuta. Edelleen saattaa naurattaa. Ennen nukkumaanmenoa alkaa uni tulla. Joskus Juniori nukahtaa jo rinnalle, joskus vasta omaan sänkyyn. Kieltämättä toivon että Juniori nukahtaisi omaan sänkyyn. Jos hänet siirtää nukkuvana omaan sänkyyn, hän usein herää itkuisena. Eikä ole vaikea arvata mikä on ainoa lääke..

Lohtua, naureskelua, mönkimistä ja nukkumista

Tässä vaiheessa imetys ei ole ravitsemuksellisesti välttämätöntä, mutta hyvä lisä. Vaikka kiinteä ruoka on välttämätön ja pääasiallinen osa lapsen ruokavaliota, rintamaidosta saa mukavasti ravintoaineita. Rintamaito on Juniorin ruokavaliossa lähinnä ”bonusta”. Pidän luonnollisesti huolta siitä, että muiden ravintoaineiden ohessa kalsium ruuan ja juoman mukana. Imetyksen rooli on merkittävä tunnetasolla. Lapsi saa lohtua, turvaa, turvaa, läheisyyttä ja erityistä yhdessäoloa. Väsyneenä Juniori nukahtaa rinnalle, tai torkkuu ”tissi suussa”. Vaikutus on kaiketi samankaltainen kuin tutin kanssa. -Mikä ei sitten koskaan kelvannut.

Ollessaan virkeämpi Juniori ei tyydy pelkkään köllöttelyyn. Meno on aikamoista multitaskaamista. Imetykseen yhdistyvät esimerkiksi mönkiminen, juttelu ja jopa naureskelu. Joku pitäisi imetystä turhana jo siksi, kun rinnalla olo on osaksi ”pelleilyä”. Minua se ei haittaa, eikä Junioriakaan. Hän saa tässä omanlaistaan läheisyyttä mutta haluaa myös vähän leikkiä. En näe mitään syytä kieltää tätä. Tosin itselläni meinaa pokka pettää kun toinen tirskahtelee ja yrittää samaan aikaan juoda.

Päivissä vaihtelua

Keskimäärin Juniori on rinnalla edelleen 5-6 kertaa päivässä. Ajankohdat ovat samat. Joskus on päiviä, joina rinnalla oleminen kiinnostaa vähemmän. Juniori kyllä aloittaa ”juomataukonsa” mutta ei viihdy rinnalla pitkään. Joskus taas on päiviä, kun rinnalta ei poistuta tai siihen on saatava palata useampaan otteeseen. Usein tällaiseen liittyy hetkisempi päivä ja väsymys. Esimerkiksi viime viikolla oli hieman enemmän menoa ja reissaamista, mikä selkeästi otti voimille. Usein tällaisina päivinä Juniori saattaa havahtua myöhään illalla itkuisena, mutta päästyään rinnalle uni tulee taas.

Mitään äärimmäisen suuria eroja päivissä ei ole, mutta jossain määrin vaihtelua siis ilmenee. Usein vaihtelun takana ovat nimenomaan muutokset päivän tapahtumissa. Joskus mitään merkittävää muutosta ei tarvita. On vain päiviä, kun Juniori haluaa olla vähän useammin ”pikkuvauva”. Itse asiassa tuollaisina päivinä hän viihtyy sylissä samalla tavalla kuin pieniä vauvoja pidetään. Näky sekä koominen että hellyyttävä, kun tuo reippaasti yli 80-senttinen taapero köllöttelee sylissä kuin puolta pienempi nyytti. Ajatukseni tähän on yksinkertainen: Juniori saa olla pikkuvauva niin usein kuin haluaa vaikka hänestä kasvaisi parimetrinen korsto. No, tosin siinä vaiheessa minä, 158-senttinen nainen en ehkä kykene häntä pitämään sylissä ainakaan samaan tapaan.

Omat ajatukseni.. 

Vaikka taaperoimetys on yleistä, sallittua eikä tabu, en jostain syystä onnistu joka tilanteessa suhteutumaan siihen yhtä luontevasti kuin vauvan imettämiseen. On ihanaa että imetystaival on saanut jatkoaikaa, ja jatkan sitä mielelläni niin kauan kuin Juniori itse haluaa mikäli mitään suuria esteitä ei ilmene. Imetys on silti asia, mikä on siirtynyt enemmän suljettujen ovien taakse. Itse en hämmentyisi jos näen taaperoa imetettävän julkisesti, mutta jostain syystä en mielelläni sitä tekisi ellei ole pakottava pakko. Sellaista tilannetta ei tosin ole tullut. Mikäli asiaa tulee ihan käytännön syistä esille jonkun muun kuin läheisteni parissa, jostain syystä asian toteaminen on jossain määrin takkuista. Toisaalta onneksi maalaisjärjellä ja hyvällä käytäksellä varustetut ihmiset eivät lähde ristikuulustelemaan tai tuomitsemaan.

Sosiaalisissa tilanteissa hakeudun mieluummin privaatimpaan tilaan. Kyse on tilanteista, joissa Juniorille tulee ”kriisi” minkä selvittäminen vaatii äidin läheisyttä ja mielellään tällä tasolla. Tutussa ja turvallisessa joukossa voin tällaisissa tilanteissa antaa Juniorin olla rinnalla myös muiden nähden. Asia on vähän monimutkainen. Mielestäni lapsen etu on prioriteettina. Mutta kyseessä on lapsi joka ei ole rinnasta samalla tavalla riippuvainen kuin pieni vauva. Toisaalta rinta ja syli tuovat turvaa tilanteissa jotka tavalla toisella stressaavat lasta. Ja vielä yksi toisaalta: en häpeä imetystä, mutta en vaan koe tarvetta esitellä sitä julkisesti.

Olen saanut osakseni kysymyksiä ja jopa vaatimuksia imetyksen lopettamiseen. Nämä eivät ole tulleet terveydenhuollon henkilökunnan suusta. Pysyn kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassani ellei jotain vaikuttavaa tekijää tule mukaan. Imetys on äidin ja lapsen välinen asia. Tämän asian jatkumisesta päättää Juniori itse.

Löytyykö muita taaperoimettäjiä? Kuulostaako meno samanlaiselta?