Takaisin jäälle!

Viimein alkoi ”jääkausi”! Maanantaina tuli muutaman kuukauden tauon jälkeen vedettyä Risportit jalkaan. Kieltämättä alkuun jännitti aika tavalla, mutta se vajaa tunti tuli käytettyä oikein perusteellisesti. Aikaa jäi myös pelleilylle. Luulen että tälläkään kaudella en pääse treenaamaan kuin korkeintaan kerran viikossa, mutta sekin riittää. En tiedä miksi, mutta alkujännityksen jälkeen harjoittelu lähti aika mukavasti liikkeelle. Taaskaan mikään hyvä haltiatar ei taikonut minusta kesän aikana huippuluistelujaa. Vaikka rohkeutta riitti, samanlainen höseltäjä olen kuin ennenkin.

Pientä keikkumista

Jostain syystä käännöksissa, kolmosissa yms. nilkka hieman keikkui. Toisaalta tämä on loogista: nilkan lihaksia ei ole tullut erityisemmin treenattua kesän aikana. Kyse ei ole ajanpuutteesta vaan aikaansaamattomuudesta. Olisihan minulla esimerkiksi tasapainotyyny minkä kanssa lyhytkin aika päivässä riittäisi herättelemään nilkan alueen lihaksia mutta ei. Tiedän myös syyn tähän: kyseinen harjoittelumuoto tuntuu yksinkertaisesti niin tylsältä lyhyelläkin ajalla, etten ole saanut aikaiseksi edes yrittää kuin ehkä… kerran kuukaudessa?

Vaikkei tämä ajattelutapa ole järkevin mahdollinen etenkään ihmiselle jonka todellakin pitäisi muistaa tehdä noita tasapainoharoituksia: Onneksi kadonneet lihakset löytyvät harjoittelemalla. Pikku hiljaa meno muuttuu varvemmaksi ja keikkuminen vähenee. Tosin selkeämpi kehitys vaatisi enemmän harjoittelukertoja jäällä. Niin, tai edes sitä tasapainotyynyn käyttöä. Inhoan tilanteita joissa (paremmat) selitykset alkavat loppua kesken.

Uhkarohkeaa menoa

Uhkarohkealla en tarkoita päätöntä menoa. Mutta suhteessa siihen että kyseessä oli ensimmäinen kerta pitkän tauon jälkeen harjoittelu meni aika nopeasti ”itse asiaan”. -Eli jatkui samasta mihin keväällä päättyi. Ja kyllä, pitihän niitä vaikeampiakin hyppyjä kokeilla. Vaikealla tarkoitan kaksoishyppyjä, eli hyppyjä joissa yhden kierroksen sijaan tehdään kaksi. En ole tähänkään päivään asti niissä onnistunut, mutta jostain syystä haluan harjoitella. Jos vaikka joskus kuitenkin…

Kaksoishypyt vaativat äärimmäisen hyvää tekniikkaa, mitä minulla tosin taida olla. Mutta sen verran jopa minulta löytyy järkeä, että teen aluksi niin monta yksöishyppyä että ainakin voin olettaa niiden onnistuvan. Huonostihan kaikki yrittämäni ”tuplat” meni, mutta hyvin suhteessa aiempaan tasoon. Mitään tavoitteita ei ollut, lähinnä yritin panostaan riittävän hyvään lähtöön. Oliko se riittävän hyvä.. valmentaja osaa sen paremmin kertoa. Niin hullulta kuin kuulostaa, olin iloinen siihen että rohkeus riiti yrittämään eikä kaatuminen haitannut. Tosin loppua kohden kaatumisesta alkoi tulla itse tarkoitus..

Toiveita syyskaudelle..

Vaikka sen perusluistelun, askeleiden ja käännösten takominen kuuluu inhokkeihini, teen niitä. Mitään suurempia tavoitteita en uskalla asettaa, sillä jälleen on epävarmaa miten säännöllisesti pääsen harjoittelemaan. Toki olisi ihanaa saada muutama vaikeampi hyppy ”virallisesti” kaksoishyppyinä alas yhdelle jalalle ja kaatumatta. Pari on lähellä, eli aivan epärealistinen haave tämä ei ole. Onnistumisissa vain tahtoo olla sekä hyviä että huonoja päiviä joiden taustalle ei löydy selitystä.

Jälleen haaveilen kisaamisen kokeilemisesta. Tosin kisaohjelma kaipaisi päivitystä ja hiomista. Oikeastaan tekisi mieli laittaa koko homma uusiksi. En vain ole erityisen taitava suunnittelemaan sellaista koreografiaa missä olisi mukana koko vartalon hyödyntämistä ja tanssillisuutta. Itse asiassa en edes ole varma uskallanko kilpailla aiemmin tutussa Gold -sarjassa nykyisillä taidoillani. Kieltämättä haluaisin olla siinä, mutta tekniikka on niin ja näin. Kukaan ei kiellä osallistumassa siihen sarjaan, mutta menestyksestä on turha haaveilla. Toisaalta itseäni vastaan vain kilpailisin.

En suoranaisesti lähde uudelle kaudelle pessimisesti, vaan enemmän avoimin mielin. Tietenkin toivon kehittyväni ja oppivani uutta, mutta en taaskaan uskalla asettaa liian selkeitä tavoitteita. Harjoittelu on myös tärkeä osa sosiaalista elämääni, sillä hetket pukkarissa ja jäällä ovat mahdollisuus tavata muita ihmisiä. Toisaalta toivon että säännöllinen jääharjoittelu kehittäisi kesän aikana lässähtänyttä keskittymiskykyäni edes vähän. Jos jonkin toiveen uskallan heittää ilmoille: Jotain uutta tällä kaudella. Oli se sitten uusi taito tai vaikka täysin uusi kisaohjelma vaikken pääsisikään kisaamaan. Siispä näillä alkuun!