Ikuisen opiskelijan päiväkirja osa. 1: aloittaminen tauon jälkeen

Olen puoliksi huumorilla mutta myös tosissani alkanut kutsua itseäni ikuiseksi opiskelijaksi. Sen verran on pakko puolustautua, että olen mm. valmistunut ja päässyt myös työelämään. Jälkimmäisen kohdalla opiskelin samalla. Näin kahden korkeakoulututkinnon jälkeen lähinnä laajennan opintojani ja yritän päästä kohti pätevyyttä. Edelleen ensimmäisellä sijalla ovat työt, jotka suoraan vastaavat koulutustani. Mutta koska työtilanne on heikko, olen joutunut laajentamaan opintojani jotten aivan jäisi työelämän ulkkopuolelle. Haaveenani on edes pari vuotta ennen eläkeikää saada vaikuinen työpaikka. -Siis mikäli eläjärjestelmä on silloin olemassa. Jos ei ole, sitten paineet vakituisesta työstä poistuvat. Minullahan on koko loppuelämä aikaa.. kirjaimellisesti.

Kuten olen myöntänyt, en tässä vaiheessa enää ole opiskelun suurimpia faneja. Pidän kyllä opiskelusta ja uuden oppimisesta, mutta nyt olisi viimein mukavampaa opiskella jotain ihan vain huvin vuoksi. Siirtyminen akateemiselle polulle ja väitöskirja olisivat toki eri asia ja puolisalainen haaveeni. Mutta en oikein usko taitojeni riittävän sen tason tieteelliseen kirjoittamiseen. Siispä pysyttelen tällä tasolla ainakin toistaiseksi. Ja asiaan: miten ikuinen opiskelija on saanut projektinsa alkuun?

Kaksi oppilaitosta ja toimimattomat käyttäjätunnukset

Kyllä, luit aivan oikein. Suoritan opintoj kahdelle oppilaitokselle. Opinnot ovat ns. avoimen tason opintoja. Ne maksavat, mutta niistä syntyy kokonaisuus mikä taas TOIVOTTAVASTI on eduksi esimerkiksi työllistymisen suhteen. Toinen kurssi liittyy aineopintoihin joita olen yrittänyt saada hiljalleen kasaan ja se suoritetaan avoimeen yliopistoon. Toinen taas ammattikorkeakouluun, johon haen tammikuussa suorittamaan pätevyyden mahdollistamaan opintokokonaisuuteen. Tämä kurssi siis hyväksiluetaan, mikä taas lyhentäisi suoritusaikaa. -Toivottavasti. Tosin tästä kaikesta koulutustani vastaava työpaikka minut pelastaisi. Mutta koska tämä ei ole onnistunut, pelastan itse itseni hankkimalla pätevyyden ”vara-ammattiin”.

Kieltämättä tulee varmasti olemaan mielenkiintoista tehdä opintoja sekä yliopistolle että amk:lle. Onneksi Moodle on melko muuttumaton, eli oppimisympäristön suhteen ei tarvitse stressata. -Toivottavasti. Kuten aina, käyttäjätunnusten aktivoiminen tökki jälleen, mutta lopulta homma kääntyi voiton puolelle. Virallisesti kurssisivustot molemmissa opinahjoissa aukeavat vasta syyskuun puolella. Kokemuksesta tiedän, että tekniikan osio on hyvä saada toimimaan hyvissä ajoin. Mikä hieman huolestuttaa on, että kuinka muistan pitää huolta kolmen kohteen sähköposteista: omani, yliopiston ja amk:n. Voi luoja…

Eih… tieteellistä englantia!

Loistavaa. Olen löytänyt yliopiston materiaalit ajoissa. Toinen odottaa lähikirjastossa noutoa. Toisen taas sain verkosta. Kun jälkimmäisen sisältö selvisi, tuli suustani puoliääneen pienoinen kirosanojen litannia: tieteellistä englantia. No voi v..!!!! Jostain syystä tämä on pysynyt kompastuskivenäni oikeastaan koko ajan. Vaikka ymmärrän englantia muuten, mutta tieteellinen englanti on aina ollut jotain niin vaikeaa. Tosin vaikeudesta johtuva välttäminen ei ole pahemmin parantanut asiaa. -Tai ainakaan edistänyt oppimista. Milloinkohan hyväksyn sen tosiasian, että minun jos kenen kannattaisi lukea tällaista esimerkiksi jatkuvasti?

Aikani kiukuteltuani aloin lukea tekstiä. Ymmärtäminen on edelleen vaikeaa, enkä voi ainakaan velä kehua oivaltamisen ilolla. Ainoa oivallukseni oli, että luen tekstiä tietyn määrän päivittäin ja toivon että kehittyisin. Karu totuus on, että kielen omaksuminen vie aikaa ja vaatii työtä. Ja te jotka sanotte kielitaitoanne loistavaksi koska pelaatte, chattailette ”enkuksi”, tieteellinen englanti on pikkuisen erilaista vaikeusasteeltaan. -Etenkin jos samainen aihe vaatii työstämistä suomenkieliselläkin tekstillä. Mutta jääräpää kun olen, en taida luovuttaa.

Ehkä tästä on apua työskennellessä..

Itsekuri ja aikaansaamiskyky

Niin, se prokrastinaatio eli vitkuttelu. Sana ”prokrastinaatio” on mielestäni lähes ärsyttävä, mutta sen taakse voi piilottaa niinkin harmillisen ilmiön kuin aikaansaamattomuus. Harmillista kyllä, mutta nyt siitä tavasta pitäisi sitten opetella taas irti. Periaatteessa olen aikaansaava, mutta työskentelystä on tultava rutiini. Kun ehdin kesän aikana tottua tiettyihin rutiineihin ja sisältöön päiväjärjestyksessä, vaatii oman sovittelunsa asettaa opiskelu muun joukkoon. Jotta opiskelu tuottaisi tulosta ja aikaa on rajallisesti, jostain muusta on karsittava. Valitettavasti ruutuaika pääsi taas maalitaululle.

Minulle näyttää edelleen sopivan työskentely ennalta päätetyn ajan verran, mitä voin lisätä jos vain onnistuu. Jos oma keskittymiskyky alkaa harittaa niin että esimerkiksi lukemisessa sisäistäminen menee täysin ylivoimaiseksi, on parempi pitää tauko ja yrittää uudeleen. Ehkä tämä kuulostaa jonkun korvaan naiivilta, mutta ainakin haluan uskoa keskittymiskykyn ja siten aikaansaamiskyvyn olevan asioita, joita voi kehittää. Toisaalta tämä on hyvä tilaisuus ”ihmiskokeelle”. Testaan, miten työskentely ja keskittymiskyky kehittyvät kun niitä harjoittaa säännöllisesti ja välillä rajoja koputellen. Tiedän kyllä ettei täydelline flow -tila ole mahdotonta saavuttaa, onhan se koettu.

Työskentelyn huolellinen organisointi

Koska työaikaa on rajallisesti ja kursseja hieman enemmän kuin yleensä, tämä vaatii tarkkaa suunnittelua ajankäytön ja työskentelyn sisällön kannalta. Leikkiessäni ”superopiskelijaa” yliopiston parina viimeisenä vuotena, kirjasin ylös pöytäkalenteriin selkeän sivumäärän, tehtävän sisällön yms. varmistaakseni selkeyden työskentelyn sisällössä ja toisaalta myös etenemisen. Yritin mahdollisuuksien mukaan tehdä aina hieman enemmän saadakseni ”pelivaraa” vaikkapa sairastumisen varalle. -Tai esimerkiksi hankkiakseni vapaa-aikaa.

Olosuhteet ovat nyt hieman erilaiset, mutta myös opiskeluaikoina minulla oli muitakin velvollisuuksia. -Ei siis pelkkää vapaa-aikaa. Nyt aikaa on useita tunteja vähemmän, mutta toisaalta en ole opiskele kokopäiväisesti. Nykyään minulla on kerran viikossa mahdollisuus lapsivapaaseen. Toisaalta en mielelläni käytä sitä pelkkään opiskeluun ja rästitöiden tekemiseen, vaan palautumiseen. En voi kehua oloani täysin varmaksi tulevien kuukausien suhteen, mutta ainakin haluan yrittää.