Yksi haaveeni toteutui: Mökkireissu!

Mökkeily on jotain mistä pidän kovasti. Se on ollut kesällä perinteenä lapsesta asti. Muutamana kuluneena kesänä mökkeilu jäi kuitenkin väliin. Viime kesänä Juniori oli sen verran pieni ja helteet niin rajut, että mökkeily jäi. Toisaalta päästyäni tähän nykyiseen kotiimme vajaa vuosi sitten tuntui siltä että halusin vain olla vauvan kanssa, rakentaa rauhassa arkea ja rutiineita. Pääsin Juniorin kanssa kaksin nauttimaan vauvakuplan jatko-osasta. Tänä kesänä tuli viimein mahdollisuus päästä mökille. Aivan uskomattoman ihana reissu oli!

Luonto ja rauha

Asun pikkukaupungissa. Melu, liikenteen ja ajoneuvojen määrä ei ole samaa tasoa kuin suuremmissa kaupungeissa, mutta jatkuvaa melua on aamuyön tunteja lukuunottamatta. Lisäksi täältä puuttuu selkeä pimeys muina aikoina kuin keskikesällä. Ensimmäinen ihana shokki oli äänettömyys. Tai ei äänettömyys vaan äänimaailman selkeä muuttuminen. Liikenteen äänien sijaan kuului erilaisten lintujen ääniä, puiden suhinaa, heinikosta rahinaa ja järjen rannalla veden ääniä. Näitä olin tajuamattani kaivannut.

En oikein osaa sanoa millainen asuinpaikka minulle olisi ihanteellisin. Ajattelin vuosia että tällainen pikukaupunki on paras vaihtoehto. Joskus halusin asua maalla, ja kokeiltuani sitä aikani kaupungin viehätys korostui. Ehkä maisemia on vain vaihdettava säännöllisesti. Tällä kertaa luonnon läheisyys ja rauha olivat todella tervetullutta vaihtelua. Mikä myös oli alun harmituksesta huolimatta positiivinen yllätys, oli liian heikko hettiyhteys. Nolottaa tunnustaa, mutta se jos mikä taisi olla tärkeä lisä tässä reissussa. Ehkä en vaihdakaan liittymää vielä.

Onkiminen ja sauna

Vaikka mainostan vegaaniruokaa, en ole vegaani. Jotta hämmentäisin vielä vähän lisää, olen lapsesta asti tykännyt onkia. Mukaan kuuluu myös madon laittaminen koukkoon, kalan irrottaminen koukusta ja kalojen perkaaminen. Paistamisen saatan kaikessa laiskuudessani nakittaa toisille ihmisille, mutta sekin onnistuu. Olen myös kokeillut virvelin heittämistä, mutta saan eniten irti perinteisellä mato-ongella onkimisesta. Homman vaatima keskittyminen ja yksinkertaisuus sopii minulle mainiosti. Tällä kertaa kalat narrasivat enemmänkin minua. Onneksi päivän ateria ei ollut kalasaalistani kiinni. Ehkä parin kolmen vuoden kuluttua pääsen opastamaan Junioriakin onkimisessa.

Toinen autuus oli sauna. Olen siinä mielessä ”vanhanaikainen”, että perinteinen puusauna on mielestäni se oikea vaihtoehto. Tosin esimerkiksi savusauna on edelleen kokematta, ja olen skeptinen mahdollisuudesta saada kokemus sellaisesta. Ehkä joskus? Mutta selviän ilmankin. Tosin vihtomisen kokeminen voisi olla realistisempi skenaario, mutta se taitaa mennä ensi kesään.

Juniorin ensimmäinen mökkireissu

Aivan erityisen tästä reissusta teki tietenkin Juniori, jolle tämä oli ensimmäinen kerta mökillä. Automatka taisi olla tälle yksivuotiaalle vähän tylsä, mutta onneksi hän oli saanut viereensä mukavaa matkaseuraa. Perillä Juniori katseli uteliaana ympärilleen. Ulkosalla hän uskalsi kävellä reippaasti kun kädestä pidetään kiinni. Mökissä taisi hieman kuitenkin jännittää, kun päiväuniaikaan ei uni tullut silmään. Onneksi mökissä oli mukavia leluja. Illan päätteeksi Juniori pääsi maidolle, ja lopulta unikin tuli. Suureksi ihmeekseni Junioria ei yhtään yön aikana pelottanut uusi paikka, vaan unta riitti lähes koko yöksi. Vasta seitsemän aikaan hän alkoi heräillä ensimmäisen kerran, mutta saatuaan maitoa uni tuli taas ja sitähän riitti puoli kymmeneen. Aamulla meitä aikuisia tervehtikin iloinen mökkeilijä.

Pessimistinä olin jännittänyt kaikkia mahdollisia kriisejä Juniorin kanssa, mutta tämä kaverihan suhtautui mökkeilyyn oikein luontevasti! Seuraavana päivänä aamun ulkoilun jälkeen päiväunet sujui enempiä kyselemättä. Ennen lähtöä ehdimme onneksi vielä tutkimaan aluetta. Juniori tutustui myös järveen, tosin vain katseluetäisyydeltä. Vesi alkaa olla sen verran kylmää, että kastautumiset saivat jäädä sikseen. Kokonaisuudessaan reissu meni niin mukavasti, että toivon kovasti että ehdimme mökille jos hyviä kelejä riittää.

Myös minusta on mökkikuvia Juniorin ikäisenä. Pakko myöntää että katsoessani mökillä otettuja kuvia nyt Juniorista, liikutusta on vaikea välttää. Oma lapsi oli asia ja haave, minkä olin jo ehtinyt haudata kauan sitten. Kun olen tämän kuluneen vuoden aikana nähnyt Juniorin käsissä minulta perittyjä leluja ja nyt ihmettelemässä mökkiä sisältä ja kaikkea mitä sen ulkopuolella on, olen tuntenut samaan aikaan pysyvyyttä ja muuttumattomuutta. Toivon että voin ajan myötä opettaa Juniorille asioita mitkä itselleni oli mökillä tärkeitä, ja toisaalta kannustaa keksimään uutta.