Kulutustottumuksilla köyhäksi

Joudun vielä tovin elämään tukien varassa, mutta toivon että pääsisin vielä työelämään. Mediassa kirjoitetaan paljon vähävaraisuudesta, erityisesti siitä miten tuet eivät riitä elämän ollessa kallista. Tähän toki vaikuttavat monet asiat: onko perhettä, minkä kokoinen perhe, asuinpaikka, asumismuoto jne. Nämä ovat asioita joita ei voi muuttaa. Asuinpaikkaa voi pakon edessä, mutta monilla on kokonainen elämä omassa asuinpaikassaan. Itse en ole kokenut tuki riittämättömiksi. Ne riittävät perusasioihin, ja joskus säästöönkiin jää rahaa. Toisaalta Juniori on iässä, johon eivät kuulu harrastukset ja älypuhelimet. Tämä luultavasti mahdollistaa sen, että rahaa jää sööstöön.

Silti joskus ihmettelen osaa, itseään köyhäksi kutsuvaa porukkaa. Osa käy töissä, jolloin tulot ovat varmasti edes jonkin verran suuremmat kuin tuet. Tosin kiitos verotuksen, ero ei aina ole kovin suuri. Tässä mielessä ymmärrän logiikan miksi osa jää mieluummin roikkumaan tukien varaan. Mutta tuli raha mistä vain, aina niiden riittämättömyys ei mielestäni täsmää. Tässä muutama havainto asioista, miksi rahat todellakin voivat olla tiukoilla. Mainittakoon vielä, että tekstin tarkoitus ei ole yleistää, vaan tuoda esille muutamia havaittuja esimerkkejä.

Mitkä ovat niitä perusasioita ja pakollisia menoja?

Itse määrittelen tällaiset menot sellaisiksi jotka takaavat mm. henkiinjäämisen ja yleisen turvan. Toisin sanoen: asunnon vuokra, ruoka -ja taloustavarat, sähkö ja pakolliset puhelimeen liittyvät laskut. Jälkimmäisestä voisin muuten luopua, mutta esimerkksi laskujen maksaminen vaatii puhelinta tai tietokonetta. -Ja sitä kautta nettiliittymää. Nykyään kun laskujen maksaminen pankissa ei ole enää ihan yksinkertaista. Kiitos vain peruspalveluiden karsimisesta, vaikka kyse onkin säästötoimenpiteistä.

Itselläni on tapana maksaa laskut alta pois heti. En halua odottaa eräpäivään parista syystä: pelkään että unohdan koko laskun, ja toiseksi annan laskun tehdä saman tien pankkitiliin sen loven, mikä joka tapauksessa tulisi tapahtumaan. Ruoka taas on pakollinen ”paha” (nyt yhtään ruuan arvoa ignooramatta), joka mahdollistaa mm. säilymisen hengissä. Toki ruokaan voi käyttää rahaa joko vähän, tai paljon. Kun ruuan tekee itse ja valikoimaa on luokkaa ”yksinkertainen kotiruoka”, budjetti ei pahemmin järky.

Mikä kodissa on välttämätöntä?

Olen kuullut toteamuksen, ettei ilman televisiota voi elää. No, hengissä olen. Ellen sitten ole jonkinlainen yli-ihminen, kyseinen toteamus on osoittatunut virheelliseksi. Toki hankin television kun sille ilmenee käyttöä, mutta juuri nyt sellaista ei ole. Kun joskus hankin television, en usko että sitä ruutua tulee uusittua kovinkaan usein. Markkinointi on mielenkiintoinen vallankäyttäjä. Ihmisille niin ikään luodaan tarpeita. Näiden seurauksena koti ei ole koti, jos sieltä puuttuu mm. televisio, muita kuin niitä tavallisia kodinkoneita, hintavaa designia, älylaitteita yms.

No, myönnän kaipaavani kotini ulkoasuun muutoksia, mutta kyse on visuaalisista muutoksista. Saman homman ajavat hyvällä tuurilla esimerkiksi kirpputoreilta tai kierrätyskeskuksesta tehdyt löydöt. Voi olla etten vain ymmärrä, mutta ns. ”hifistely” on tehokas keino saada rahaa menemään. Olen kai vähän yksinkertainen, mutta niinä harvoina hetkinä kun katson televisiota ja vielä harvinaisempaa on elokuvan katsominen, en kaipaa esimerkiksi kaiuttimia, lisävaloja tms. Ylipäänsä en ole koskaan ymmärtänyt miksi kodin täytyisi muistuttaa elokuvateatteria. Toisaalta.. ehkä joku muu ihmettelee miksi ihmeessä en voi talvella treenata luonnonjäillä mitä olisi tarjolla siellä täällä ja mihin aikaan tahansa. Hienoa, ajoin itseni nurkkaan.

Mihin rahaa menee turhankin helposti?

Ruuan ja juoman suhteen ulkona syöminen sekä erilaiset take away -tuotteet ovat oikein tehokas keino kuluttaa rahaa nopeasti. Kun tätä vielä harrastaa viikoittain, kuukauden ruokalaskun voi saada jopa tuplaantumaan. Sen verran voin paljastaa, että ruokin kaksi suuta 40-50 eurolla viikossa. Summaan vaikuttavat toki esimerkiksi kalliimpien taloustarvikkeiden tarve. Jos ostaisin vaikkapa lähimmästä Subwaysta tai vaikkapa Hesburgerista pahimpaan nälkään ruokaa, kuukausitasolla summa kasvaisi aika merkittävästi. Vaikka tuollaiset ostokset kerralla tunnu kalliilta, jo kerran viikossa hankittuna ne vaikuttavat kuukausibudjettiin. Ennen tällaisten heräteostosten tekemistä kannattaa miettiä, kuinka paljon samalla hinnalla saisi ns. kunnon ruokaa.

Toinen mihin rahaa menee salakavalasti pitkällä aikavälillä ovat erilaiset suoratoistopalvelut. Ei siinä mitään jos palvelulle on oikeasti käyttöä. Mutta mielestäni suurimmankin ruudun rakastajankin kannattaa miettiä ovatko ne kaikki kanavapaketit yms. välttämättömiä ainakaan jatkuvasti. Itselleni Bookbeat on ollut ahkerassa käytössä, mutta viime viikon aikana olen huomannut ettei mikään kirja oikein nappaa. Taidan siis laittaa homman hetkeksi tauolle kunnes taas innostun.

Elämänarvojen pohtiminen paikallaan

Se, että rahat ovat aina loppu ei aina ehkä johdu tulojen määrästä. Jälleen korostan että on myös ihmisiä jotka ovat karsineen kaiken mahdollisen menoistaan mutta silti rahat eivät riitä. Mutta on myös ihmisiä, joilla rahankäyttö on yksinkertaisesti varsin.. huoletonta? Myönnän että minustakin voisi olla mukavaa panostaa enemmän puhtaaseen materialismiin. Toisaalta niinä harvoina hetkinä kun pääsen hankkimaan jotain muuta kuin välttämätöntä, se hankinta tuntuu suorastaan ”spesiaalilta”. Tällaista oli esimerkiksi heinäkuussa, kun tuli mahdollisuus hieman päivittää vaatekokoelmaa. Ehkä myöhemmin syksyllä taas uudelleen. Minun kohdallani tämä tarkoittaa kirjaimellisesti muutamaa vaatekappaletta, ja nimenomaan vaatteita jotka todellakin tulevat käyttöön.

Joskus kotini herättää kummastusta erityisesti television puuttumisen vuoksi. Ns. ulkona syömisen suhteen olen jo täysin pihalla. Bellavitaa lukuunottamatta ns. kauneudenhoitoni perustuu Lidlin ja Normalin tuotteisiin. En meikkaa, käy kampaajalla puhumattakaan kynsien tms. ”huoltamisesta”. Pidän kynteni käytännöllisyyden ja toisaalta hygienian vuoksi lyhyinä. Tukkani oma väri miellyttää siinä määrin etten koe tarvetta muuttaa sitä. Minulle riittää se, että taloutemme kahden ihmisen kohdalla toteutuvat seuraavat asiat: uni, ruoka ja puhtaus. Näitä seuraavat läheisyys, yhdessäolo, nauraminen ja uuden oppiminen.

Vaikka filosofian yhdistäminen kulutustottumuksiin voi tuntua korkealentoiselta, elämänarvojen pohdinta auttaa kummasti ostoslistaa tehdessä: Mikä on välttämätöntä? Sama pätee heräteostoksiin: Selviänkö kotiin asti ilman take away -kahvia? Eli siihen asti että voin keittää kahvini itse? Tai kompromissi yhdistettynä ennakoimiseen.: hanki termosmuki ja ota kahvit kotoa mukaan. Näin itse säästin esim. opiskeluaikana aikamoisen summan. Tosin muki ei riittänyt, minulla oli termoskannu.

En halua kieltää ulkonäköön panostamista ja ehostautumista. Minun varmaan jopa pitäisi panostaa näihin enemmän. Mutta ne eivät tässä elämäntilanteessa ole prioriteettejani. Ymmärrän vielä sen, jos joku haluaa satunnaisesti laitattaa itseään. Ja on esimerkiksi hiusmalleja, jotka vaativat söännöllistä ”huoltoa”. Mutta esimerkiksi kynnet, ripset, huulet ja muu vastaava. Miksi näitä ei saisi päästää ns. luonnolliseen muotoonsa? Itseäni lähinnä surettaa ajatus siitä, ettei ihminen hyväksy itseään ilman ”fiksausta”. Ja pisteenä i:n päälle vaikutus talouteen: ulkonäköön on panostettava vaikka vuokra jäisi maksamatta. Ja kyllä, itse olen äärimmäisen nuhjuinen, suorastaan stereotyyppinen kotiäiti. Silti hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Voin mennä ihmisten ilmoille ja tavata ihmisiä ilman ehostautumista. Tosin välttääkseni esimerkiksi yön putkassa, puen vaatteet ylleni.

Karu totuus mutta..

Joskus se nk. köyhyys voi todellakin olla itse aiheutettua. Ei jokaisen kohdalla, mutta valitettavasti joskus kyllä. Kun rahat loppuvat liian nopeasti, mielestäni ennen lisätulojen etsimistä itse kunkin kannattaa miettiä, onko menoissa jotain mistä voisi karsia. Kyllä, aina se ei ole kivaa. Joskus siitä kivasta joutuu luopumaan tai ainakin vähentämään. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö elämää voisi jatkaa ja jopa nauttia siitä. Kun kyseessä ei ole esimerkiksi asunnon vuokra, moniin menoihin voi vaikuttaa itse. Ruoka, harrastukset, vaatteet ja esimerkiksi sähkö ovat asioita, joihin liittyviin kuluihin voi vaikuttaa itse.

Mikä osalta näyttää puuttuvan, on kyky suodattaa asioita joita markkinoidaan. Edelleen markkinoinnin kautta meille pyritään luomaan tarpeita ja ajatus, ettemme voi elää ilman markkinoitavaa asiaa. Todellisuudessa elämäämme ei pyritä helpottamaan, vaan luomalla tarpeita meillä tehdään rahaa. Toki vähemmän tarpeelliset tuotteet voivat tuoda iloa. Itsekin sorrun sellaisia hankkimaan. -Eli ostoskoriini joutuu kyllä muutakin kuin välttämättömyyksiä. Mutta olen aika tarkka milloin ja minkä hintaisia vähemmän välttämättömyyksiä sinne saa joutua. Olennaista on myös tiedostaa tuotteen tarve.

Joskus tuntuu siltä, että osalla on hämärtänyt ajatus välttämättömyyksistä ja pakollisista menoista. Jos rahat ovat tiukoilla, on hyvä miettiä mitkä kulutuksen kohteet ovat välttämättömiä. Selviätkö hengissä esimerkiksi ilman viikottaisia ravintolareissuja, alkoholia, makeisia, kynsihuoltoa, ihan vain kivalta näyttävää vaatekappaletta yms.  Ruoka -ja asumiskulut eivät kuitenkaan katoa mihinkään, mutta en ole kuullut yhdeskään äkillisestä kuolemasta mikä olisi johtunut esimerkiksi siitä että take away  -kahvi jäi ostamatta.