Narsismi ja k**ipäisyys eivät ole synonyymeja

En tiedä kumpi diagnoosi on tänä päivänä suositumpi: ADHD vai narsismi? Erona näissä on konteksti ja diagnosoija. ADHD -diagnoosi annetaan yleensä itselleen. Tällä en kiellä lääkärin vahvistamia diagnooseja. Mutta ehken ole ainoa joka on kuullut näistä itse tehdyistä diagnooseista. Narsismi puolestaan diagnosoisaan toiselle ihmiselle, tavallisesti exälle välittömästi eron jälkeen. En voi sanoa että oma käytökseni ja toimintani olisi parisuhteissa ollut täydellisen moitteetonta. En siis voi sanoa aina olleeni ainoastaan uhri. Toki eron alkuvaiheessa pienoiseen uhriutumiseenkin olen kenties sortunut.

Mihin itse taas en edes v-käyrän ollessa hälyttävällä tasolla ole halunnut sortua, on narsisti -sanan käyttäminen haukkumismielessä. Tästä syytän osittain koulutustani ja ehkä työkokemustani. Narsismi on vakava persoonallisuushäiriö, mikä aiheuttaa harmia niin henkilölle itselleen kuin tämän läheisille. Narsismi ei ole esimerkiksi sama asia kuin k**ipäisyys, vaikka erityisesti erosta toipuvat ihmiset pitävät näitä käsitteitä toistensa synonyymeina.

Aito narsisti

Nyt siteeraan hieman netistä löytynyttä informaatiota. Narsistiset piirteet eivät välttämättä ilmene heti. Narsismi.fi:n tarjoama informaatio jakaa narsistit kolmeen eri leiriin: piittaamaton, haavoittuva ja huomionhakuinen. Ensin mainittu osaa olla hurmaava ja valloittava, mutta samalla nokkelasti sivuuttaa muiden tarpeet ja toiveet. Toisten ajatukset ja tunteet voivat olla peräti uhka, ja empatian sekä kyky asettua toisen ihmisen asemaan ovat tällaiselle ihmistyypille mahdottomuus. Piittaamaton narsisti saattaa myös pyrkiä manipuloimaan, ja hänellä on taipumus patologiseen valehteluun. Haavoittuva narsisti ei kestä häneen kohdistuvaa arvostelua tai kritiikkiä. Omanarvontunne perustuu vertailuun.

Huomionhakuinen narsisti on määritelty itsenäiseksi, mahtailevaksi, provokatiiviseksi ja kilpailuhenkiseksi. Lisäksi hän käyttää menestymiseensä narsistisia piirteitä. Äkkiseltään tällainen henkilö vaikuttaa rohkealta ja päämäärätietoiselta. Narsisti ylipäänsä onnistuu antamaan niin hyvän ensivaikutelman, että hän on käytännössä katsoen liian hyvää ollakseen totta. Vähitellen narsisti pyrkii kontrolloimaan ja alistamaan. Hän osaa myös manipuloida ja saada toisen osapuolen itse uskomaan olevansa väärässä. Käytös voi olla epävakaata ja impulsiivista. Toisaalta narsistin käytös on usein myös laskelmoivaa.

Kokemukseni narsisteista

Henkilö jonka kanssa menee sukset ristiin ja narsisti ovat miltei eri planeetoilta. Mieshistoriani ei ole lukumäärällisesti tasoa ”extreme”, mutta sen verran voin myöntää että tähän ikään mennessä olen tapaillut enemmän kuin kolmea ihmistä. -Siis tilassa jota on kutsuttu parisuhteeksi. Sellaisia joissa olen oikeasti havainnut narsistisia piirteitä on kaksi, ehkä kolme. Mainittakoon että jäljelle jää ihan ”terveitä” tyyppejä, joiden kanssa ei vain synkannut. ”Ehkä kolme” johtuu siitä, että kolmas ei ihan mennyt narsisti -kategoriaan. Kyse oli enemmänkin henkilöstä joka ei vain ollut tottunut ottamaan toisia ihmisiä huomioon, eikä oikeastaan ollutkaan vakavissa parisuhteissa. Ehkä poistan hänet tältä listalta.

Olen ihmistyyppiä, joka on ns. oikealle narsistille paras kohde: epävarma, sopivasti pelokas, ajoittain heikko itsetunto ja myönnän kaipaavani kainaloa mihin käpertyä. Myös fyysiset ominaisuudet menevät yksiin tiettyjen fantasioiden kanssa. Molemmat tapaukset onnistuivat nimenomaan hurmaamaan. Löytyi juuri ne oikeat, ja hyvällä tavalla arkaan paikkaan osuvat sanat. Vähitellen ne toiset piirteet alkoivat tulla esille: omistavuus, sairaalloinen mustasukkaisuus, kontrolloiminen, stalkkaaminen somessa, vähättely ja ajoittain tarve saada ihailua ja kunnioitusta. Molemmissa korostui myös vahva egosentrisyys. Keskusteluissa he halusivat puhua lähinnä itsestään. Esimerkiksi pohtiessani joidenkin ihmisryhmien heikkoa asemaa vastaus oli tyly: Ei kiinnosta minua, ei koske minua.

Viimeisimmän kohdalla tajusin astua takavasemmalle ennen kuin mitään ehti tapahtua. Henkilö yritti vielä keksiä syitä miksi MINÄ tarvitsen häntä. Itse asiassa taisin vielä kuulla toteamuksen etten tajua omaa parastani jos lopetan suhteen. Lopetin, eikä henkilöstä kuulunut oikeastaan mitään muutaman pienen yrityksen jälkeen. Näin jälkeen miettiessäni molempia henkilöitä (en siis rivon fantasian muodossa), molemmat pitivät minua jonkinlaisena välineenä jolla nostaa itsetuntoa. Tai tältä minusta tuntui. Ensimmäinen tapaus jatkui pidempään, ja ehdin kokea alistamista ja henkistä hyväksikäyttöä.

Miksi sitten menin lankaan? Noloa myöntää, mutta olihan sellainen omistushaluisuus aluksi imartelevaa. Mikä sen parempi lohtu itsetunnon ollessa pohjalukemissa kuin että joku haluaa omakseen? Minua tähän haksahtaminen hävettää, mutta toiselle samaa kokeneelle kertoisin suoraan syy-seuraus -suhteen  loogisuudesta. Tässä vain oltiin väärässä paikassa väärään aikaan, vaikka ajoitusta ja paikkaa luultiin niin harvinaisen oikeaksi, ettei sellaista voi tapahtua. Niinhän se on: liian hyvää ollakseen totta.

Oikeasti vakava asia

Mielestäni narsismin käyttämnen haukkumasananan on äärimmäisen huono tapa, sillä oikea narsisti saa aikaan läheisissään pahaa jälkeä.  Voi toki olla ns. harmittomia narsisteja jotka porskuttavat esimerkiksi uraputkessa huipulle ilman muiden ihmisen orjuuttamista. Toki eri asia on, tapahtuuko nouseminen millaisin keinoin. Toisaalta uskon, että jokaisessa meissä on ripaus narsistisia piirteitä, mutta ns. normaalissa ihmisessä on ”jarru”, mikä isketään päälle kun tietty raja tulee vastaan. Kyllä, on hetkiä joina minäkin olen mielelläni keskipisteenä, mutta lähinnä esimerkiksi silloin kun minulla on mielipide yleiseen keskusteluun. Toisaalta sehän dialogin yksi idea on: joka saa puheenvuoron, on keskipisteenä. Ja sitten vuoro siirtyy toisella. Vastavuoroisesti on myös kuunneltava toista tai toisia osapuolia.

Narsistin käytös vastaa ääripäätä. Jos minun pitäisi luonnehtia tällaista persoonaa, häneen ei saa kontaktia muulloin kuin asioissa jotka koskevat häntä ja nostavat hänet jalustalle. Mielestäni ei ole narsistista esimerkiksi julkaista itsestään edustaviksi tarkoitettuja kuvia someen. Narsistista on, jos julkaisija on riippuvainen tykkäyksistä, kehuista ja ennen kaikkea ihjailijajoukosta. Narsistista on myös se, että muut kehuja saavat ovat kilpailijoita, ja siksi uhka. Eri asia on tuntea pieni kateuden pisto toista ihmistä kohtaan ja jättää asia sikseen. Se on ihmisyyttä.

Jokainen meistä voi olla joskus k**ipää, tai vähintäänkin käyttäytyä sillä tavalla. Narsismi ylittää lukuisia rajoja. K**ipää kykenee ns. katsomaan peiliin ja ottamaan opikseen, ja näin parantamaan käytöstään. Se on titteli, minkä esimerkiksi kiukunpuuska tai muu konflikti saa aikaan. Tosin yleensä se annetaan toiselle ihmiselle, mutta normaali ihminen voi katuvaisena todeta itsensä sellaiseksi. Asiaa voi ajatella näinkin: ”Anteeksi että käyttäydyin niin ja sanoin sinulle ikävästi. Olin täysi narsisti”. Itse asiassa aidon narsistin suusta ei tällaista kuulisi, saati sitten edes anteeksipyyntöä.

Kyllä, joskus sukset menee ristiin eikä toisen ihmisen käytös miellytä. Voi myös käydä niin, että tunne on molemminpuoleinen. Silti kannattaisin narsismin diagnoimisen hölläämistä. -Ainakin silloin, jos diagnosoija ei ole tietoinen mistä todella on kysymys. Tämä ei ole puolustuspuhe narsisteille, vaan heidän uhreilleen. Luulen että heillä voisi olla hyvinkin painava mielipide asiasta. Erityisesti eron jälkeinen katkeruus vain tahtoo laajentaa sanavarostoa käsitteisiin, jotka eivät kontekstiin sovi. Olkaamme siis ensisijaisesti k**ipäitä, sillä diagnoosina siinä on vielä toivoa. Se tarkoittaa, että meillä on mahdollisuus oppia virheistämme.