Pieni pettymys muutamien suunnitelmien toteutumattomuudesta

Keväällä haaveilin mahdollisuudesta palata työelämään osa-aikatyön merkeissä. Näin saisimme Juniorin kanssa pehmeän laskun. Alunperin ajattelin, että syksy menisi osa-aikatöiden merkeissä ja keväällä kokoaikaisesti jos sellainen paikka vain löytyy. Lisäksi tavoitteenani oli opiskella. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan, joskaan ei myöskään täysin pieleen. Mutta silti poden pienoista pettymystä ja ehkä häpeääkin.

Töiden aloittaminen siirtyy 

Homma ei mennytkää alkuperäisen aikataulun mukaan. Kieltämättä tämä hieman harmittaa, vaikkei taloudellista pakkoa ole. Toisaalta mieluummin aloitan työt ennen kuin on pakko, sillä haluan välttää talouteen liittyvän stressin. Eihän osa-aikaisella -tai keikkatyöllä paljoa ansaitse, mutta aina vähän enemmän kuin tuilla. Ja minusta on mukavampaa kun raha tulee työstä minkä olen itse tehnyt. Toisaalta.. hyvää työtä luulisi olevan senkin, että olen yli vuoden hoitanut lastani käytännössä katsoen yksin ja lapsi on todettu hyvinvoivaksi ja kuulemma harvinaisen hyvin hoidetuksi. Mutta näitä asioita ei tässä ei kai vahingossakaan tuoda esille. -Ja kyllä, joskus tunnen pientä katkeruutta mutta annan asian olla.

Mainitun kaltaisten töiden aloittaminen siis siirtyy, mutta kyse on enää vain muiden olosuhteiden saamisesta siihen kuntoon että voin aloittaa työt. Eli puoliksi valmista. Luonnollisesti siirryn ns. kokaikatyöhön mikäli mahdollisuus sellaiseen tulee. Mahdollisuudella viittaan siis työpaikan olemassaoloon, en esimerkiksi siihen mitä itse haluaisin tehdä. Toki jos suunnitelmani ammattipätevyyden hankkimisesta toteutuu, ovat keikkatyöt opiskelun ajan ainoa vaihtoehto. Mutta kyse on väliaikaisesta tilanteesta.

Jos onni ja osaaminen kohtaisivat minunkin kohdallani..

Opinnot ovat alkaneet

Olen tosiaan aloittanut opinnot sillä ajatuksella, että saan tehtyä jotain etukäteen. Lisäksi minulla yksi aineopintokokonaisuus mistä on tämän jälkeen reilu puolet kasassa. Suoritan kursseja aina mahdollisuuksien mukaan, sillä tuollaiset viiden opintopisteen setit vaativat työtä jo aivan eri tavalla kuin 2-3 opintopisteet projektit. Toki näissäkin on vaihtelua. Joskus pieneen opintopistemäärään on onnistuttu ahtamaan harvinaisen paljon töitä, joskus taas jopa 7 opintopistettä hoituu yllättävän helpolla. Näissä on vaihtelua. Toisaalta se helppous tai vaikeus ovat yksilökohtaisia kokemuksia. Jos aihepiiri on jollekin helposti omaksuttava ja mielenkiintoinen, tulee suurikin pistemäärä todella helposti.

Olen onnekseni saanut luettua joka päivä, ja teknisesti se homma helpottaa ojan. Toki on myös sellaisia päiviä, joina lukeminen on todella vaikeaa. Toistaiseksi sivumäärä ei ole kovinkaan kehutttava, sillä lukemiselle on aikaa vain kerran tai pari päivässä. Tai sitten en vain ole saanut järjesteltyä ajankäyttöä niin tehokkaaksi kuin voisin.

Päivärytmin siirtäminen ajoissa

Tämä on asia mikä ei ole mennyt pieleen, vaan eräänlainen ”tehdään edes tämä” -projekti. Koska minua on siunattu muiden ihanien ominaisuuksien lisäksi sikeäunisella ja ennen kaikkea hyvin nukkuvalla lapsella, omatkin heräämiseni ovat venähtäneet pitkään lähemmäs yhdeksää. -Siis aamulla. Voin edes sanoa meillä on todellakin päivärytmi jossa hereilläoloaika ajoittuu päivään, ei yöhön. Mutta ajatellen arkea työn ja päiväkodin kannalta herätys saisi olla aika paljon aikaisempi.

Olen aina inhonnut liian radikaalia siirtymää päivärytmissä. Voin hyvin nousta ennen kuutta, se ei ole ongelma. Mutta tämä vain vaatii riittävän aikaista nukkumaanmenoaikaa. Jotta kanssa nukkuisin, koko päivärytmin on vastattava heräämistaikaa. Nyt olen aikaistanut molempien nukkumaanmenoaikaa vähitellen, ja oma heräämisaikani on aikaistunut reilusti. Nykyään kello soi ennen kahdeksaa ja tavoitteena olisi aikaistaa vielä vähintään reilu tunnilla. Tämä siis tarkoittaisi että vaikka ei olisi pakko, nousen viimeistään esimerkiksi 6:30 tai aikaisemmin.

Aikaisin herääminen tosiaan ei ole minulle niin suuri ongelma kuin unentarve. Epilepsian ja toisaalta muunkin jaksamisen kannalta unta olisi saatava riittävästi. Unentarpeeni on n. 9 tuntia. Haasteena ovat myös yöheräilyt. Jos herätys on vaikkapa klo: 06:00, tämä tarkoittaa sitä että nukkumaan on päästävä viimeistään klo: 21:00 tai aikaisemmin. Pakko myöntää että tämä tuntuu hivenen tylsältä, sillä illallalla olisi niin hauska tehdä kaikkea muuta kuin nukkua. Mutta olen kantapään kautta oppinut monesti, että yöunet ovat arvokas sijoitus.

Ja tällä päiväunet..

Juniorin nukkuminen ei ole muuttunut siirtämisen myötä, mutta nukkumaanmenon aikaistuessa hän on kieltämättä hivenen virkeä ja ”petaa” sänkyään sekä pitää omaa showta aikansa. Petaaminen tarkoittaa siis sitä, että äidin petaama eli pilaama sänky laitetaan oikeaoppiseen kuosiin: lakanaa revitään sopivasti patjasta, unikaverit laitetaan oikeille paikoille ja pienet peitot mytätään oikeille paikoille. Pieni tarkennus: Juniorille on tärkeää, että sängyssä on mytättävää. Hän tekee niistä itselleen jonkinlaisen ”pesän”.

Tuleva jännittää hieman

Aina vihjailen mutta en voi kertoa suoraan mitä on tapahtumassa. -Ihan totta, en voikaan. Olen kai hieman taikauskoinen, mutta en halua julkistaa sellaista mikä ei ole täysin varmaan. Mutta on asioita joita kieltämättä jännitän. Mikäli suunnitellut asiat toteutuvat, luulen että tammikuu on todennäköisin ajankohta. Tai ehkä jo tämän vuoden puolella. Jännitän lähinnä sitä, kun elämäntilanne on erilainen kuin ennen. Kaikista ulkoisista haasteista ja vaikeuksista huolimatta olemme eläneet Juniorin kanssa varsin rauhallisessa kuplassa omien aikataulujemme ja tarpeidemme mukaisesti. Mutta silti uskon, että vaihtelu tulee tekemään meille molemmille hyvää.

Jännitän kieltämättä töiden aloittamista ja uusien ihmisten kohtaamista. Ehkä jännitän sitäkin, että osaanko enää mitään. Jännitän myös ajanhallintaa ja sitä, että pystynkö tuomaan arkeemme riittävästi kiireettömiä hetkiä. Vaikka ensi vuonna voisi olla Juniorillekin hyvä aika aloittaa jokin ikään sopiva harrastus, en halua täyttää viikkoamme sekuntiaikataululla työn ja päiväkodin ulkopuolisilla menoilla. Haluan kiireen keskellä panostaa myös yhteiseen olemiseen, rauhoittumiseen ja toisaalta hauskanpitoon.

Toisaalta olen myös iloinen tästä ”pakollisesta” lisäajasta, sillä toivoisin Juniorin oppivan hieman lisää ennen päivähoitoon siirtymistä. Hän hokee muutamia sanoja, mutta sanoilla ei ole vielä näytä olevan merkitystä. Ne ovat kai sanoja, jotka Juniorin mielestä ovat hauskoja. Kävely sujuu muuten hyvin, mutta ei vielä ilman että Junioria pidetään kädestä kiinni. Potalla käyminen sujuu puolestaan hienosti! Nyt harjoittelemme lusikan käyttöä erimielisyyksistä huolimatta. Jos vain mahdollisuudet suovat, toivon että ennen hoitoon siirtymistä Juniori osaisi muutamia sellaisia senoja joilla hän voisi itseään ilmaista ja että kävely sujuisi myös ilman tukea. Toisaalta haluan myös nauttia tästä ajasta kun vielä saamme olla päivät kaksistaan kotona. Pian ehdimme juosta aikataulujen perässä.