Taaperoimetuksen ihanuus: Läheisyyttä ja kommunikointia

Juniori alkaa lähestyä puoltatoista vuotta. Vuosi sitten mietin hieman kauhuissani miten selviän taaperon kanssa jos edelleen olen lapsen kanssa yksin. Näin kävi, ja molemmat olemme selvinneet ainakin tähän päivään asti. Vuosi sitten Juniori taisi oppia kääntymään vatsalleen. Jos oikein muistan, olin lähes hysteerinen kun tätä alkoi tapahtua nukkumisen aikana. Luonnollisesti oletin että lapsi tukehtuu. Taisin jo kääntää nukkuvan lapsen päätä sivulle niin, että saatoin olla varma että hän tukehdu. Nyt Juniori harjoittelee omaan tahtiinsa kävelemistä, ja konttaa käytännössä katsoen ylinopeutta. Ensimmäisiä sanoja on tullut, ja niitä hoetaan innolla. Samoin variaatioita niistä.

Mikä ei kuitenkaan ole muuttunut, on imetys. Kuten aiemmin taaperoimetyksestä kirjoittaessani totesin, imetyksen luonne on muuttunut. Edelleen imetyshetket ovat yksi päivän ihanimmista hetkistä. Huojentavaa on sekin, että olemme muutamista läheistä saaneet ”asenteellisen” rauhan, eli imetystä ei enää paheksuta. Koska mahdollista on, Juniori viihtyy rinnalla 5-7 kertaa päivästä tilanteesta ja olotilasta riippuen.

Läheisyys ja yhdessäolo

7 kertaa voi äkkiseltään kuulostaa suurelta määrältä. Tavallisesti määrä onkin 5-6 kertaa. Suurempi määrä tulee yleensä päivinä, joina tapahtuu jotain mikä aiheuttaa jännitystä, pelkoa tai muuta sellaista tunnetta mikä saa kaipaamaan turvaa ja läheisyyttä. Sama tilanne on iltoina, joina Juniori havahtuu nukahdettuaan. Tuollaisina hetkinä hän on valmiiksi yliväsynyt ja pahalla mielellä. Hyssyttely ja muu vastaava vain pahentavat tilannetta. Päästyään syliin ja rinnalle Juniori rahoittuu nopeasti ja alkaa torkkua. Laitan hänet sänkyyn nukahtamaan jottei hän havahtuisi ja säikähtäisi paikan vaihtumista.

Juniori nukkuu paljon, mutta hereilläoloaikana vauhtia riittää. Sylissä Juniori ei meinaa malttaa olla ellei samaan aikaan tapahdu liikettä. Hän venkoilee heti pois ja haluaa takaisin leikkimään. Joskus meno alkaa mennä sellaiseksi, että sen vain huomaa että tauko on paikallaan. Tuolloin pidämme pienen maitohetken, ja Juniori on asiasta samaa mieltä. Hän rauhoittuu ja hakee käsilleen jotain hypisteltävää. Yleensä se on rintaliivin olkain tai hupparini vetoketju. Juniorista on mukava painaa kasvot rintaan kiinni. Samalla hän rauhoittuu. Näin saamme samalla päivään sopivasti sylihetkiä. Toki lapsissa on eroja, mutta joskus mietin auttaako tällainen ”läheisyystankkaus” Junioria leikkimään niin itsenäisesti kuin hän osaa.

Juttelua

Tämä on mielestäni äärimmäisen hellyyttävää. Kun imetyshetki on rauhoittumishetki, meille on Juniorin kanssa tullut tapa ”jutella” hyräilemällä eri säveliä. Tämä leikki syntyi vahingossa kun itse tein jonkun äännähdyksen mitä Juniori alkoi toistella. Vähitellen tämä leikki laajeni ja aloin tapailla tuttujen laulujen melodioita. Nyt Juniorille on tärkeää hyräillä samalla esimerkiksi laulun ”Jänis istui maassa” kertosäkeistöä. Selkeästi sävelkuvion löytäminen oli hänelle suuri juttu. Tätä hän hyräilee myös itsekseen ennen nukkumaanmenoa.

Tuo juttelun ja hyräilyn välimuoto imetyksen aikana on ollut eräänlaista dialogia. Joskus minä toistan säveliä joita Juniori tapailee, joskus taas toisinpäin. Näin musiikkia aktiivisesti harrastavana olen ollut hämmentynyt siitä, miten tarkkaan Juniori kykenee hahmottamaan sävelet. Lisäksi hän ”rakentaa” omia sävelkuvioita jotka eivät ole vain arvottuja, vaan ainakin minun korvaani selkeitä kuvioita. Ja ei, en odota Juniorista musiikin alueen lapsineroa. Minusta on vain mukavaa ja mielenkiintoista seurata sävelkorvan ja tapailun kehitystä. -Ja samalla se on yhteinen leikki.

Keskittymishetki

Juniorilla on tosiaankin vauhti päällä kun hän leikkii. Huonoa kasvatusta tai ei, Juniorilla on lupa vetää kaapeista tavarat ulos. Tosin tätä lupaa on rajoitettu. Keittiöön pääsy on suljettu, eikä kaapeissa joihin Juniori yltää ole kuin vaatteita tai muita tekstiilejä. Jostian syystä Juniori tyhjentää aina samat hyllyt ja avaa tietyt kaapinovet. Lieneekö sitten reviiri kyseessä. Jossain vaiheessa meno alkaa päätöntä jopa tämän ikäiselle. Silloin on aika pitää tauko. Torkkuhetkeen ei yleensä ole aika, mutta hetki rinnalla on eräänlainen lataushetki. Hetken sylissäolo on sellaista mönkimistä, mutta kun suu ja kädet saavat tekemistä, Juniori alkaa rauhoittua.

Tällaiset ”keskittymishetket” ovat osoittautuneet toimiviksi monella tavalla. Leikkiminen muuttuu taas ”järkevämmäksi” (suhteessa ikään jälleen) ja Juniori malttaa perehtyä siihen mitä hän tekee. Siis tarkastelee leluja ja muita tavaroita hieman pidempään eikä vain heitä syrjään. Myös mieli pysyy hyvänä, eivätkä vastoinkäymiset ärsytä. Vastoinkäymisillä tarkoitan erityisesti tilanteita, kun äärimmäinen tylsimys eli äiti tulee ja kieltää tekemästä jotain mikä olisi eniten kiinnostanut. Hyvä esimerkki on verhossa roikkuminen.

Lopuksi..

Vaikka taaperoimetys ei ravitsemuksellisesti ole merkittävässä roolissa, itse olen huomannut siinä monia hyötyjä. Tutti ei ole kiinnostanut oikeastaan yhtään, paitsi käsissä näprättänä. Tietenkin tämä on lapsikohtaista, mutta olen iloinen erityisesti siitä, miten imetys tuo päivään läheisyyshetkiä. Tämä ei luonnollisesti tarkoita sitä, etteikö sellaisia olisi ilman imetystä. Jos/kun imetys joskus loppuu, olen aika varma että sylissä alkaa muulla tapaa olla mukavaa. Ja lapsilla voi myös olla erilaisia kausia. Joskus syliä tarvitaan enemmän, joskus taas vähemmän. Tärkeintä on antaa lapselle mahdollisuus läheisyyteen. Ts. syliin saa aina tulla.

Itse koen imetyshetket tärkeäksi osaksi kommunikointia, mitä se toisaalta on ollut alusta asti. Muistan vieläkin hetken kun hetki sitten syntynyt Juniori asetettiin rinnalle. Maito ei ollut vielä noussut, mutta posket kävivät vinhaa vauhtia kun pihkamaitoa tuli ulos. Minulla maitoa tosiaan alkoi tihkua reippaasti ennen laskettua aikaa. Kun maito nousi ajallaan, Juniori otti haasteen ongelmitta vastaan. Kun silmät eivät enää olleet koko ajan kiinni, kommunikoimme katseella. Myöhemmin tuli naureskelua ja hymyä, sitten ääniä. Nyt hyräilyä.

Eli imetystä jatketaan niin kauan kuin Juniorista siltä tuntuu. Toki eteen voi tulla tulla käytännön haasteita. Paluu töihin rajoittaa imetysaikoja. Myös kasvu ja suun alueen muuttuminen voi muutta tilannetta. Toisaalta muutokset arjessa voivat myös lisätä tarvetta päästä rinnalle. Nämä kaikki selviää vastaa kun asiat alkavat konkreettisesti tapahtua. Mutta siihen asti jatkamme samaan malliin ja sopeudumme tarpeen mukaan.