Ne aina vain laajenevat parisuhdekäsitteet

Jos jokin on mennyt monihaaraiseksi niin ihmissuhteisiin liittyvien käsitteiden kirjo. Näin aluksi totean ettei teksti tarkoitus ole kritisoida eikä ylistää. Enemmänkin analysoida ja pohtia. Satunnaisen säännöllisesti julkaistaan artikkeleita polyamoriasta ja vapaasta suhteesta. Itse asiassa jälkimmäinen näyttää jääneen vähemmälle. Lieneekö polyamorisuus sitten ”pinnalla”, vai onko jälleen jokin ihmiryhmä saanut luvan poistua kaapista ja kokea vapautuneisuutta? -Ei siinä mitään, hienoa että oma paikka on löytynyt.

Olen itse tylsän yksiavioinen. Osalle se sopii, osalle ei. Luulen että jokaisessa meissä on tässäkin ominaisuudessa ripaus useaa piirrettä samaan tapaan kuin seksuaalisessa suuntautuneisuudessa. Tavallaan sitä kerran 30 vuodessa tapahtuvaa pientä mutta ihmimenevää ihastumista voisi määritellä polyamoriseksi piirteeksi. -Siis jos nyt oikein lähdetään hiuksia halkomaan. Toisaalta jokainen meistä löytää itsestään mm. kaikkea jos oikein lähtee analysoimaan. Mikäli jokin löydetty piirre ei sovi mihinkään lokeroon, aina voi luoda uusia sellaisia. Mutta pakko myöntää etten itse oikein hahmota näiden uusien käsitteiden eroa aivan tarkkaan..

8

Kuka on rakastava osapuoli?

Polyamoria.. jos hieman saan kritisoida tätä käsitettä, niin kieroutunut artikulaationi muokkaa sanan muotoon ”pölyamoria”. Väännös ei ole mielenosoitus. Vokaalit vain sattuvat olemaan foneettisesti sellaisia, että niiden lausuminen peräkkäin on ajoittain haasteellista. Eli jos satut olemaan polyamorian kannattaja ja harjoittaja ja satut keskustelemaan kanssani livenä, älä pahastu jos äännön suuntauksesi hieman virheellisesti. Kuulun myös siihen ihmisryhmään joka neljän vuoden välein katsoo ”olumpialaisia”. Yritän toki parhaani ja keskityn ääntämään nämä sanat mahdollisimman puhtaasti.

Sitten toiseen asiaan mistä en ole päässyt selville. Rakastaako polyamorisessa suhteessa yksi usempaa ihmistä, vai onko kyseessä enemmän kuin kahden ihmisen muodostama yhteisö jossa kaikki rakastavat toisiaan? Saatan nyt olla täysin väärässä enkä todellakaan pahastu jos näkemystäni korjataan. Mutta jos yksi ihminen kokee lämpimiä tunteita useaa kohtaan mutta jokainen osapuoli ei tarkasta toisiaan, minun korvaani tämä kuulostaa enemmänkin vapaalta suhteelta tai fwb-kuviolta hieman syvemmillä tunteilla varustettuna.

Vapaa suhde vai fwb?

Ja aasinsiltana tähän! Mikäli henkilöllä on useampi fwb-kumppani ja osapuolet ovat tietoisia asiasta, mikä ero tämän ja vapaan suhteen välillä on? Edelleenkään en ole kritisoimassa tai moralisomassa. Viilaan vain pilkkua. Toisaalta on ”pariskuntia” jotka avoimesti esimerkiksi harrastavat seksiä myös muiden kanssa. Hyvin toimivassa avoimessa suhteessa tämä oletettavasti toimii, ja osapuolet ovat antaneet tälle suostumuksensa. Pohdinta: Onko vapaa suhde siis lähempänä parisuhdetta, mutta hieman lisätyillä vapauksilla?

Jotten vahingossakaan tekisi asioista helpompia: Onko vapaassa suhteessa ns. parisuhde jossa on ”ydinhenkilöt”, mutta jotka ovat yhteisymmärryksessä sallineet itselleen ja toisilleen fwb-suhteita? Toisaalta mikä vapaassa suhteessa kieltäisi ns. yhden illan jutut? – Korkeintaan osapuolet itse kai. Näitä asioita pyöritellessäni (tämähän kannattaa priorisoida) totean itseni lähinnä äärimmäisen yksinkertaiseksi. En näe mitään syytä arvostella ja kritisoida tällaisia vaihtoehtoisia kuvioita mikäli ne toteutetaan yhteisymmärryksessä ja ketään satuttamatta. Jälkimmäisessä BDSM- aktiviteetti ovat toki poikkeus.

Kuinka avoin suhde on?

Tämän näen eräänlaisena kompastuskivenä. Jälleen korostan yhteisymmärryksen ja tasa-arvon merkitystä. Minkä itse näkisin riskinä, on avoimen suhteen rajoittuminen vain toiseen osapuoleen. Eli toinen osapuoli sallii itselleen myös useat kumppani, mutta ei toiselle. Jälleen asia on eri silloin, kun kaikki tapahtuu yhteisymmärryksessä jne. Mutta mikäli kuvio muuttuu epäreilulla tavalla alistavaksi, parisuhteen toinen osapuoli joutuu ikävään asemaan. Toivon ettei tällaisia tapauksia olisi ainakaan paljoa, mutta valitettavasti taitaa olla myös tilanteita joissa toinen osapuoli vaatii itselleen tietyt vapaudet, muttei salli niitä kumppanilleen.

Oli parisuhde tai useamman ihmisen suhde tai millainen suhde tahansa, näin sivustaseuraajan roolissa kannatan edelleen avoimuutta, selkeitä pelisääntöjä ja tasa-arvoa. Itse koen klassisen yksiavioisuuden sopivimmaksi vaihtoehdoksi niin emotionaalisista syistä kuin kuvion yksinkertaisuudenkin vuoksi. Toisaalta olen varsin omisautuvaa tyyppiä. Toisaalta olen laiska: En millään jaksaisi jakaa huomiota parisuhteen piirteitä noudattavassa toiminnassa kuin yhdelle henkilölle. Mutta silti minusta on hienoa, että jokaiselle voi löytyä ”oma juttunsa”.

Minun juttuni taisi hetken verran olla pelleily muokkausohjelmalla..

Kuinka paljon löysitte ajatuksistani korjattavaa?