Taiteen tuottamisen positiivisia vaikutuksia ei tulisi väheksyä

Tuleeko joskus päivä kun kulttuurista ja taiteesta ei tingitä? -Ehkä sitten, kun taide ja kulttuuri onnistuvat osoittavat taloudellisen tehokkuutensa. Periaatteessa sellainen olisi täysin realistinen skenaario, mutta sen ilmentäminen on  hivenen vaikeaa. Koska taiteen ja kulttuurin puolustaminen ovat käsitteenä ja ilmiönä turhan laaja yhteen tekstiin, kenties kiusaan lukijoitani useilla eri näkökulmilla. Pahoittelen tätä jo etukäteen. Ensimmäinen näkökulma on tekeminen itse.

En koskaan ole ollut missään taiteessa erityisen lahjakas. Jotain musikaalisuuteen viittavaa minussa taitaa olla. Musiikki ja kuvataide muuttuivat arvosanoista 7-8 täydeksi kympiksi harjoittelemalla. Molemmista nauttiminen vaati aluksi panostamista tekniikkaan, mikä toisaalta avasi lopulta mahdollisuudes omaan henkilökohtaiseen ilmaisuun ja sitä kautta tekemisestä nauttimiseen. Toisaalta minusta on edelleenkin mukavaa myös nähdä ja kuulla taidetta eri muodoissaan. Kaikessa en saa ideasta kiinni, eikä kaikki taide kosketa minua. Tämä kuitenkin lienee normaalia.

Taideaineet ja kogniitiviset taidot

Kirjoitukseni ei perustu täydellisesti tutkimustietoon, vaan omiin tietoihini. Ulosanti ei siis ole aivan objektiivista. Oli taiteen muoto mikä tahansa, siihen liittyy jonkinlainen harjoittelu. Vaikka suunta olisi miten vapaa tahansa, jotain on aina harjoiteltava. Myös sen vapaan tyylin harjoittelu on tärkeää. Klassisen musiikin soittaja harjoittelee säännöllisesti oppiakseen soittamaan nuoteista kappaleen. Mutta myös esimerkiksi kitaralla säestäminen vaatii säännöllistä harjoittelua tuntuman ylläpitämiseksi, ja toisaalta hyvän ”soundin” varmistamiseksi. Itse osaan kyllä kitaralla perussoinnut, mutta soitto ei todellakaan kuulosta samalta kuin enemmän harjoitelleiden soittajien aikaansaamana.

Taideaineet ovat siis omanlaisensa tapa harjoitella harjoittelemista. Tanssija harjoittelee askeleet, piirtäjä taas harjoittelee silmän ja käden yhteistyötä. Tavoitteena jokin valmiiksi hahmoteltu lopputulos, mikä toisaalta joskus voi muuttua matkan varrella. Kun lapsi harjoittelee piirtämään puun, hänellä on jonkinlainen visio siitä mitä kuvalta odotetaan. Harjoittelemalla hän pääsee lähemmäksi toivottua lopputulosta. Ilmiö on loppujen lopuksi sama kuin laskemisessa ja kirjoittamisessa. Taideaineet vain antavat kokemuksellisen lopputuloksen ja auttavat ajan myötä tekijää ilmaisemaan myös itseään ja omaa visuaalista tai auditiivista maailmaansa.

Mahdollisuus itsensä ilmaisemiseen

Verbaalinen kommunikointi voi olla osalle vaikeaa. Taide eri muotoineen se sijaan auttaa tekijää ilmaisemaan itseään ja tunteitaan hänelle itselleen ominaisella tavalla. Kyse on samalla kommunoikoimisesta. Itse koen soittamisen ja esimerkiksi maalaamisen ajoittain eräänlaiseksi tunteiden käsittelemiseksi silloin, kun käsittely ja ilmaiseminen verbaalisella tasolla on vaikeaa. Jos osaisin tanssia, luulen että liike olisi myös toimiva tapa. Toisaalta tässä piilee pieni ristiriita. En usko että ilmaisu vaatii etukäteen määriteltyä osaamista.

Tänä päivänä eri koulutusasteiden yhteydessä puhutaan paljon tunnetaidoista. Mielestäni ilmiö on positiivinen, sillä tällä eri ikäisiä ihmisiä kannustetaan tunnistamaan ja sitä kautta ilmaisemaan sekä käsittelemään myös haasteellisia tunnetiloja. Itse näkisin taiteen eri muodot mahdollisuutena myös tunnetaitojen harjoitteluun sekä tunteiden käsittelyyn. Luonnollisesti kannustaisin avoimuuteen ja puhumiseen, mutta kommunikointi voi osalle olla vaikeaa, ja joskus tunteelle ei vain löydy kuvaavia sanoja. Taide voi siis olla myös tapa kommunikoida.

Taide ja mielenterveys

Mielenterveysongelmia on monenlaisia. Myös niiden tausta ja aiheuttaja vaihtelevat. Minulla ei todellakaan ole taustalla mitään tietoista propagandaa kritisoidessani liiallista ruutuaikaa vaikutuksineen. Itse vain olen havainnut sen negatiiviset vaikutukset viimeistään silloin, kun muita asioita jää tekemättä. Lisäksi vaikutus keskittymiskykyyn negatiivinen. Oli kyse sitten taiteen tekemisestä ja kokemisesta, itse ainakin koen aivojen pääseväni erilaiseen aktiiviseen tilaan kuin esimerkiksi ruudun ääressä. Katsellessani maalauksia ja piirustuksia ajatukset samaan aikaan lepäävät mutta toisaalta tutkin ja prosessoin näkemääni. Sama pätee musiikin kuuntelemiseen. Erityisesti moniosaiset kappaleet ovat kuin tarina.

Näen taiteen tekemisen muodosta riippumatta mahdollisuutena astua johonkin omaan tilaan ja ulottuvuuteen. Tekijä saa mahdollisuuden kertoa asioita kielellä, mitä ei sanakirjoissa ole määritelty. Kertominen tapahtuu tekemällä ja kokemalla. Erityisesti värit peilaavat monilla mielentilaa, samoin muodot. Moni maalaamista harrastava kaipaa oheen musiikkia, mikä osaltaan ohjaa lopputulosta. Taiteen tuottaminen on eräänlaista tajunnanvirtaa, jossa ihminen saa mahdollisuuden käsitellä erilaisia tunnetiloja. Kyseessä voivat olla myös positiiviset tunteet, kuten onnellisuus, ilo ja nautinto.

Minusta jokainen tunnetila tarvitsee mahdollisuuden tulla ulos. Joskus sanat eivät vain riitä kuvaamaan tunnetilaa. Tässä tulkkina toimii taiteen tuottaminen sellaisessa muodossa mikä tekijälle on luontevinta. Näin jokainen tunnetila saa mahdollisuuden tulla käsitellyksi, ja ehkä myös kuulluksi ja nähdyksi. Toisaalta taiteen kokemisella on vähintään yhtä terapeuttinen vaikutus, sillä koettu aistielämys voi toimia peilinä kokijan tunnetiloille. Tilan ei myöskään tarvitse olla reaaliaikainen, vaan joskus koettu.

Olennaista on ilmaisu

Moni kieltäytyy esimerkiksi kuvataisteista perustellen asiaa huonolla piirtämistaidolla. Itsekin sorrun tähän samaan työn aihetta pohtiessa. Tämä on siinä vaiheessa harmillinen ennakkoajatus, kun asianmaista kiinnostaisi kokeila piirtämistä ja maalaamista. Kritisoin hieman oman aikani kuvataiteiden opetusta. Tavoitteena oli piirtää ja maalata tietylla tavalla. Piirustus oli hyvä jos jälki muistutti valokuvaa. Mitä ”aidomman” näköinen, sen parempi. Valitettavasti tämä tavoite vei monelta motivaation ja innostuksen. Itse muistan inhonneeni vesiväreillä maalaamista. Värit menivät miten sattuu. Lisäksi kuivan paperin käsittely märällä siveltimellä aiheutti puistattavia aistielämyksiä. Ihoni menee vieläkin kananlihalle. Innostuin akvarelleilla maalaamisesta vasta yläasteella paperin laadun vaihduttua.

Toki jonkinlainen perustekniikka on hyvä hankkia, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa valokuvamaisen tarkkoja kuvia. Kuvan tekeminen on prosessi, jonka aikana aistit ja ajatukset tekevät intensiivistä yhteistyötä. Monet kokevat erilaisia prosesseja myös tunnetasolla. Itse näen tällaiset kokemukset mielen hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen arvokkaaksi arjessa, jonka täyttävät kiire, pysähtymättömyys, rauhoittumisen vähäisyys ja se iänikuinen multitaskaaminen. Oli taiteen muoto mikä tahansa, itse tekeminen pakottaa ihmisen tilaan, jossa häiriötekijät joutuvat ulkopuolelle. Samalla tekijä saa omistaa hetken itselleen. -Myös toimiessaa ryhmässä. Valitettavasti katoavaa kulttuuria oleva mutta niin mainio tapa kuin yhteislaulu on mielestäni hyvä esimerkki. Jokainen mukana laulava saa heittäytyä laulun välittämään tunnetilaan.

Lopuksi..

Kieltämättä toivon että taiteeseen, kulttuuriin sekä taideaineiden opetukseen jokaiselle ikäluokalle panostettaisiin. Ymmärrän että esimerkiksi terveydenhuolto on priorisoitava, mutta parhaimmillaan taiteen kokeminen ja tuottaminen ovat keinoja, joilla moni voi hoitaa itseään niin henkisesti kuin fyysisesti. Kenenkään ei tarvitse olla yleisten standardien mukaisesti hyvä piirtäjä, tanssija tai vaikkapa soittaja. Olennaista on mahdollisuus ilmaista itseään, tunteitaan ja ajatuksia tekemiseen liittyvän prosessin kautta.