Sukupuolten moninaisuus: vapaus vai uusi kahle?

Aihe on hieman taas jäänyt pimentoon, mutta joitakin kuukausia sitten sukupuolen moninaisuus oli merkitävänä puhenaineena. Vaikka näkemykset saivat aikaan varsin polarisoituneita reaktioita, kieltämättä oli helpottavaa lukea muutakin kuin sotauutisia. Vaikka omanlainen sodankäyntinsä tuokin on. Hieman pelkurina en ota kantaa aiheisiin niiden ollessa ajankohtaisia, siispä sen nyt. Potentiaalisten mielensäpahoittajien varalle totean tämän heti: Pyrkimykseni ei ole vastustaa tai loukata yhtäkään osapuolta. Kritisoin vain ajattelutapaa ja sen kahlitsevuutta seurauksineen.

Biologinen sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti

Edeleen haluasin pitää nämä kaksi käsitettä erillisinä. Anteeksi vain jos olen pilkunnu.. siis viilaaja. Biologisen sukuppuolen määräävä sukusolut ja niiden muodostama kromosomipari. Sukupuoli-identiteetti on taas se, miksi itsemme koemme. Sukupuoli-identiteetin määrittelee ja rakentaa asianomainen itse siinä määrin kun voi. Onko identeteetti muokattavissa vai ainoastaan valmis sellaisenaan? Vaikea kysymys! Jos egosentrisesti käytän itseäni esimerkkinä, identiteetin rakentaminen (myös sukupuoli-identiteetin) on ollut eräänlaista sattumalta eteen tulleiden palasten sovittamista yhteen sen kanssa mitä minussa entuudestaan on. Jotkut palaset sopivat, jotkut eivät. Osaa aika muuttaa.

Olennaista on, ettei sukupuoli-identiteetti ole ns. biologisten tekijöiden määräämä. Uskon että asia on todella yksilökohtaista. Osalla voi tapahtua muutoksia, osalla ei. Toisaalta tarpeen muutoksiin määrittelee esimerkiksi kulttuuri, asenteet ja toisaalta myös lainsäädäntö. Homoseksuaalisuus oli pitkään sairaus, Transsukupuolisuus odottelee vielä pääsyi pois diagnoosi -katerogiasta. Sitten taas on ”suuntauksia” joita lainsäädäntömme ei sulata, ja täysin syystä, sillä lupa oman itsensä toteuttamiseen vahingoittaa kohteena olevia osapuolia. Tällöin se paljon puhuttu eheytyminen on ainoa vaihtoehto.

Lokerointi ei ole vähentynyt

Mies, nainen, muu sukupuoli, sukupuoleton jne. Näitä riittää niin kauan kuin uusien vaihtoehtojen löytäjiä riittää. Oli kyse sitten sukupuoli -tai seksuaali-identiteetistä, jokainen lokero tuntuu sisältävän tietyt vaatimukset. Jos tunnet vetoa samaan sukupuoleen, et ole hetero vaikka rakastaisit ihmistä joka edustaa vastakkaista sukupuolta. -Ja sama päinvastoin. Jos haluat tehdä asioita jotka eivät vastaa edustamasi sukupuoli-identeettiin kuuluvia normeja, olet jotain muuta. Olemme siis saaneet paljon uusia vaihtoehtoja, mutta edelleen joutumme valitsemaan mihin kuulumme.

Nyt saatan hieman söhäistä ampiaispesää, mutta otan riskin. Lähtökohtaisesti en vastusta sukupuolen korjausleikkausta. Jos ihminen todellakin kokee olevansa väärässä kehossa suhteessa identiteettiinsä, korjausleikkaus voi pelastaa hänen henkensä ottaen huomioon ne henkiset ongelmat mitä väärässä kehossa oleminen ja itsensä kieltäminen voi tuottaa. Silti en kannata korjausleikkauksen tekemistä liian helpoksi. Kuitenkin on raportoitu merkittävistä ongelmista, jotka ovat seuranneet liian nopeasta päätöksestä tehdä korjausleikkaus. Kyse ei kuitenkaan ole aivan pienestä operaatiosta, ja pelkkä toipuminen ja uuteen kehoon asettautuminen vaatii oma prosessoimisensa. -Ja edelleenkään en ole vastustavalla kannalla. Mielestäni mitään kehoa muuttavaa ei kannata tehdä liian spontaanisti.

Jos oman uskonnon ”päähenkilöä” eli Jumalaa saa hieman kehua, minusta hänen tapansa esitellä itsensä oli todella onnistunut: Olen se mikä olen. Tästä moni ihminenkin voisi ottaa mallia uskonnosta ja muista näkemyksistä riippumatta. -Ainakin sukupuoli-identiteetin kohdalla: Olen se mikä olen. Ilman turhaa lokerointia ja määrittelyä.

Huomio pois jalkovälistä

Itse näen biologisen sukupuolen lähinnä osana sitä mitä kehomme tekee, ja miten olemme tunnistettavissa esimerkiksi henkilötietoja tarkasteltaessa. Vaikka sosiaaliturvatunnus antaisi jonkun sukupuolen, sen ei tarvitse määritellä koko persoonaa. Voin rehehellisesti todeta julkisesti itse joutuneeni ”kumman valitset” -kysymysten eteen. Olen joissain asioissa ehdoton, mutta seksuaali -ja sukupuoli-identiteetissä pidän liikkumatilasta. Olen täysin sinut sen kanssa että olen biologisesti nainen, kunhan minun ei tarvitse vastata kulttuurisia ja sosiaalisia stereotypioita. Lisäksi olen yksiavioinen, mutta mieluummin yhden ihmisen ihminen. -Vaikka hieman erikoiselta kuulostaakin.

Biologia (tai kuka asian mitenkin näkee) on heittänyt kehomme kaikenlaista syvennystä ja uloketta. Joitain niistä löytyy lähes jokaiselta, joitain osalta. Se mitä kukin on synnyinlahjana -tai riesana jalkoväliinsä saanut, ei määritä itse persoonaa ja identiteettiä. En tarkoita tällä biologisen sukupuolen kieltämistä, vaan enemmänkin ignooraamista. Kyllä, sinulla on siellä jotain mutta voit itse valita miten pukeudut, mistä pidät, millä nimellä sinua kutsutaan ainakin ystävien keskuudessa, millaisista asioista pidät ja miten käyttäydyt. Sinä olet sinä. Toisaalta jos koet luontevaksi edustaa jotain sukupuolta, se piirre on osa sinua. Tärkeintä on, että jokaisella on oikeus ja vapaus olla sitä mitä on.