Minun ja Juniorin päivä

Minulta on joskus kysytty miten saan ajan kulumaan kun olen kotona ja kaksin lapsen kanssa. Kysymys on kieltämättä vähän hymyilyttänyt, joskaan ei pahalla. Itsekin jossain muussa elämäntilanteessa miettisin eikö tylsistyminen iske. Kieltämättä kaipaan takaisin töihin, mutta sen ajan odottelua on vielä hetki jäljellä. Tylsistymisestä en kuitenkaan voi puhua, siitä kehut ja moitteet aktiiviselle elämäntyylille. Aktiivisuus ei siis ole vain fyysistä aktiivisuutta, vaan teen paljon muutakin. Millainen sitten on tyypillinen päivämme Juniorin kanssa?

Koko päivä rakentuu Juniorin ja hänen tarpeidensa ympärille

”Lapsen ehdoilla” voi osalle tuntua lähes kirosanalta tai vähintäänkin kahleelta. Olen itsekin saattanut ajatella näin. Tässä puolentoista vuoden aikana olen konkreettisesti saanut huomata, että lapsen kanssa (jopa näin ainoana lähivanhempana) voi tehdä paljon myös ns. omia juttuja. Tietenkään niitä ei voi tehdä aivan samaan tapaan tai samoissa määrin kuin ennen, mutta siitä huolimatta säännöllisesti. Lisäksi on myös hyväksyttävä, että kellonaika tekemiselle on lapsen ehdoilla menevä, ei silloin kuin aikuisesta itsestään olisi mukavaa. Mutta rytmittämällä päivää sopivalla tavalla ja yhdistämällä asioita myös aikuinen voi saa paljonkin omaa aikaa.

Kuten lapsilla yleensä, Juniorilla on omat perustarpeensa: uni, ravinto, puhtaus, läheisyys ja rutiinit. -Ja tietenkin sopiva määrä aktiviteettia. Heti kun pakolliset yöimetykset loppuivat, panostin selkeän päivärytmin rakentamiseen. Ajan myötä meille syntyivät rutiinit, aikataulut, tavat yms. Tämä selkeys helpotti arkeamme suunnattomasti, ja ajan kanssa opittuaan rutiinit Juniori selkeästi suhtautui todella positiivisesti siihen, että hän voi arvata mitä seuraavaksi tehdään. Osassa asioissa hän pärjää ilman äitiä, mutta osassa äiti on välttämätön. Kaiken tämän ympärille rakentuu meidän päivämme, mihin mahtuu myös äidin omaa aikaa. -Tai sellaiseksi sen miellän.

Aamu ja aamupäivä

Nousen aamulla ennen Junioria saadakseni rauhaisan aamun. Lue: aamun ylhäisessä yksinäisyydessä. Panostan mahdollisuuteen juoda kahvini omassa rauhassa uutisia selaillen tai kirjaa lukien. Usein tarkastelen myös opintoihin liittyviä oppimistehtäviä tai päivitän blogia. Itse asiassa blogiin kirjoittaminen on mukava rutiini. Aivot heräävät ja ajatus alkaa kulkea. Eli jos tekstini ovat ajoittain epäilyttäviä, en välttämättä ole saanut aamun kahvikiintiötä täyteen. Tosin tekstini voivat olla epäilyttäviä olosuhteista riippumatta.

Juniori on siinä mielessä todella huomaavainen, että hän havahtuu juuri sopivasti kun olen saanut omat aamutoimeni hoidettua. Tässä vaiheessa vielä hämärästä huoneesta kuuluu kirkkaalla äänellä ”kukko!”. Menen huoneeseen, toivotan melkein nolostuttavan lepertelevällä äänellä hyvät huomenet. Aloitamme aamun palaverilla, eli imetyshetkellä. Samalla käymme läpi päivän tapahtumia, maailman poliittista tilannetta ja keskustelemme tieteen uusimmista saavutuksista. Toisin sanoen hyräilemme yhdessä lastenlaulujen melodioita. Nämähän ovat aivan yksi ja sama asia?

Aamupuurolla huijaan Junioria. Annan Juniorin ymmärtää että juon päivän ensimmäisen mukillisen kahvia, vaikka todellisuudessa se on toinen. En tiedä millainen kriisi syntyy kun Juniori jonain päivänä saa tämän selville. Aamupalan syömistä seuraavat mm. hampaiden peseminen ja operaatio potalla käyminen. Tämän jälkeen edessä on pukeminen ja päivän ulkoilu. Ulkoilun aikana Juniori istuu osan matkasta rattaista ja osan kävelee. Myönnän ettemme pysähdy leikkipuistoon joka päivä. Toisaalta paikan viehätys säilyy. Selityksiä, selityksiä..

Toisen päiväuniaika, toisen työaika

Päästyämme kotiin olemme rättiväsyneitä. Vietämme jälleen palaverin imetystuokion muodossa. Joskus Juniori saattaa hieman torkahtaa. Päiväunien kannalta en ”saisi” antaa hänen nukkua, mutta mielestäni nukkuva taapero rinnalla on vain jotain niin ihanaa että annan hänen nukkua hetken. Samalla saamme tankattua läheisyyttä. Sitten syömme lounasta ja kuuntelemme radiota. Ohjelmanumeroon kuuluu äidin musikaalit paikallisradion biisitarjonnan mukaan. Juniori pitää tätä varsin viihdyttävänä.

Ruuan jälkeen otan Juniorin syliin ja lepertelen: Uniaika! Laitan Juniorin omaan sänkyyn, mihin menee varsin helpottuneena. Ehkä hän tarvitsi äidistä pienen tauon.. Kun sänky on ”pedattu” uudelleen ja unilelujen kanssa keskusteltu, Juniori alkaa nukkua. Tässä vaiheessa itsekin haluaisin ottaa torkut, mutta sen sijaan juon kahvia ja käyn töihin. Ns. orientuminen oppimistehtävään on usein vaikeaa, sillä ajatukset ovat vielä päivän askareissa. Työskentelen niin kauan kuin keskittymiskyky antaa myöten ja vielä vähän yli jotta se kehittyisi. Jos aikaa jää, maalaan tai harjoittelen soittoa.

Yhteistä tekemistä tai omia projekteja

Juniorin herättyä pidämme jälleen palaverin imetyksen muodossa, sillä päiväunien jälkeen Junioria saattaa ärsyttää mm. kaikki. Onneksi imetyshetki auttaa. Välipalan aikana Juniori on jo hyväntuulinen, samoin pottahetkellä. Tästä siirrymme iltapäivän projektien pariin, jotka vaihtelevat päivä -ja tilannekohtaisesti. Annan mielelläni Juniorin leikkiä sisätiloissa, sillä näin hän hahmottaa kodin, tavaroiden paikat jne. Käytännössä tämä tarkoittaa tiettyjen rutiinien toistamista: Tavara pois aina samoista kaapeista ja kengät pois kenkätelineestä. Jokaista kenkää on tutkittava tarkoin.

Jos sää suosii, menemme hetkeksi pihalle seikkailemaan. Kävelemme mm. ympäri taloa. Ihan hauska seurata miten näin pieni alkaa oppia reitin. Ihan parasta Juniorille näyttävät olevan hänelle juttelevat seniorit, jotka Juniori jo taitavasti hurmaa hymyllään. Koirat ovat ihan parasta, ja sellaisia tällä alueella ulkoilutetaan onneksi erittäin aktiivisesti. Itse toki olen hieman varuillani vieraiden koirien kanssa, mutta yllättävän moni antaa Juniorin varovasti tutustua lemmikkiinsä kun Juniori huutaa innoissaan ”kokoo!!”. tämä ilmeisesti tarkoittaa koiraa. Täälläpäin ihmiset omistavat onneksi ns. ihmisystävällistä rotua olevia koiria, mutta näihinkin on hyvä suhtautua varauksella. Toisaalta yhtä paljon pelkään koiran puolesta, sillä en ihan luota Juniorin kykyyn olla hellävarainen.

Tämäkin aika menee hujahtaen, ja pian on illallisen aika. Ei liene vaikea arvata mikä projekti tätäkin edeltää. Tätä seuraa jälleen pieni leikkituokio. Oma osallistumiseni riippuu Juniorista. Jos hänellä on selkeästi oma projekti, minäkin teen omaani mutta pidän häntä samalla silmällä. Jos Juniori haluaa leikkiä kanssani, usein jumppaamme yhdessä tai sitten menen ”piiloon”. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hieman liioitellusti kipitän sängyn taakse ja kysyn ”missä äiti on?”. Menen matalaksi ja Juniori ravaa paikalle tuhatta ja sataa. Perillä naurava lapsi-parka napataan syliin. Pahimmassa tapauksessa lasta saatetaan kutittaa.

Ja näinkin voi käydä..

Iltatoimet ja nukkumaan

Iltatoimet alkavat äidin nopealla suihkureissulla. Juniori saa silloin viettää sängyssään aikaan soivien lelujen parissa, jotka muina aikoina ovat piilossa. Näin ”putkaan” joutuminen ei ehdi harmittaa kun sinne saa jotain vähän erilaista. Mitään pitkiä suihkureissuja ei parane tehdä, sillä Juniori saattaa alkaa nukkua. Tässä kohtaa iltaa se ei ole hyvä asia. Äidin selvittyä suihkureissulta on Juniorin aika vaihtaa yövaatteet päälle. Iltatoimiin kuuluvat myös tilanteen vaativat putsaamiset. Kun uusi vaippa ja pyjama ovat päällä, on aika siirtyä iltapuuron kimppuun. Itsekin syön iltapalaa samalla, sillä haluan opettaa Junioria yhteisiin ruokailuhetkiin.

Iltapalahetki on päivän hauskimpia osioita. Toki rauhoitumme, mutta molempia meitä tahtoo naurattamaan herkästi. Minä teen Juniorin mielestä hauskan äänen tai sanon hauskan sanan tai toisinpäin. Kun toinen alkaa nauraa, nauru tarttuu toiseen. Tiedän ettei lasta saisi ”riehaannuttaa”, mutta en voi itselleni mitään. Lapsen nauru on yksi parhaista asioista! -Ja vielä parempaa silloin, kun molempia naurattaa <3 Esimerkiksi eilen illan naurut tulivat kun lauloin Juniorille kappaleesta Pohjois-Karjala osiota ”dididam”. Tämä oli Juniorista äärimmäisen hauska, mutta häntä alkoi naurattaa yrittäessän toistaa sitä.

Kun lautanen on tyhjä ja naurusta selvitty, on aika siirtyä iltamaidolle. Ja kyllä, tätä ennen on hampaiden peseminen mitä ei todellakaan saisi tehdä ennen iltamaitoa. Tässä siis jälleen yksi huono äiti -paljastus. Illan imetyshetkellä molemmat rauhoitumme välittömästi. Taas saatamme ”keskustella” samalla . Kun sopiva hetki on, Juniori siirtyy omaan sänkyynsä minkä äiti on pilannut laittamala mm. lakanat siististi ja unikaverit paikoilleen. Juniori -parka joutuu siis taas petaamaan sängyn uudelleen sellaiseen kuntoon, että siinä sietää nukkua. Kun projekti on valmis, alkaa Juniori nukkua. Äiti seuraa perässä kun malttaa.

Oma, oikeasti vapaa-aika?

Se mitä moni kutsuu oikeasti omaksi ajaksi ei taida kuulua minun päivääni. Koen kuitenkin omaksi ajaksi mm. ulkoilun, aamun hetken ennen Juniorin heräämistä, päiväunihetken sekä lyhyen ajan illalla kun saan lukea kirjaa. Minä en koe tätä lainkaan ahdistavaksi. Toki on aina jonkinlainen todennäköisyys että Juniori esimerkiksi herää kesken unien. Joskus tätä tapahtuu ilta-aikaan. Kun ulkoilemme, Juniori on nin keskittynyt maisemiin ym., ettei hän pahemmin viitsi ottaa kantaa jos puhun hänelle. Ehkä hänkin kaipaa ”omaa rauhaa”, siispä osan matkasta olemme kumpikin uppoutuneet omiin ajatuksiimme.

Se mitä oma aika on, riippuu siitä millaiseksi itse kukin sen määrittelee. Tavallaan intensiivinen kaksinolo kai helpottanut oman ajan määrittelemistä. Kun lapsen kanssa on alusta alkaen kaksin, syntyy jonkinlainen symbioosi. -Tämä ei tarkoita etteikö sellaista syntyisi kumppanin ollessa läsnä. Jokainen meistä on yksilö, ei parempi tai huonompi. Itse koen monen asian sujuneen helpommin kun saimme Juniorin kanssa rauhassa tutustua toisiimme ja opetella elämään yhteistä arkea. -Kyllä, minäkin luulisin että kyseessä on aviopari. Olen alusta asti myös tottunut siihen että Juniori on mukana kuin asuste. Hän kuuluu ”pakettiin”. Tästä syystä minulle on sosiaalisissa tilanteissa ollut äärimmäisen tärkeää, että ihmiset hyväksyvät lapsen läsnäolon.

Mutta myönnän että ”lapsivapaa” silloin tällöin tekee hyvääkin. Huomioni on kuitenkin aina jossain määrin Juniorissa hänen ollessa läsnä. Esimerkiksi jäällä on mukava käydä 1-2 kertaa viikossa ihan vain siksi, koska keskityn vain ja ainostaan siihen mitä jäällä teen. Tavallaan hävettää myöntää että odotan töihin pääsemistä, mutta toisaalta uskon että päivähoito ja sosiaalisen elämän harjoittelu tekee myös Juniorille hyvää. -Ja ne taidot ovat välttämättömiä tulevien vuosien varalle. Tietenkin paluu töihin ja päiväkotiarki tietää hekisyyttä, mutta pidän ajatuksesta että arjen ja vapaan välille tulisi selkeämpi ero.

Tällaista arkea siis elämme Juniorin kanssa vielä hetken ennen. Sitten alkavatkin uudet kuviot. Tylsistyminen on pääasiassa vieras käsite, ja luulen että tulee olemaan jatkossakin.