Itse aiheutetut keskittymisvaikeudet

Keskittymisvaikeudet näyttävät lisääntyneen joka ikäluokalla. Asioita unohtuu, ja yhden asian ääressä on vaikea olla pitkään. Tämä ei ole ainoastaan kouluikäisten, vaan myös aikuisten keskuudessa ilmennyt ongelma. Tässä kohtaa jokaisen ei kannata ensisijaisesti hakeutua ”hankkimaan” ADHD-diagnoosia, sillä tila voi olla myös itse aiheutettu. Kyseessä on tällöin nk. attention deficit trait eli ADT. Hyvä puoli jälkimmäisessä on, että tilasta on mahdollista ”toipua”. Itse näkisin erittäin tärkeäksi erottaa nämä kaksi toisistaan, sillä ADHD vaatii hyvää hoitoa, ja osalla myös lääkitystä. Lisäksi ADHD:llä voi olla merkittäviä vaikutuksia myös mielenterveyteen, eli mistään helposta asiasta ei ole kyse.

Miten ADT syntyy?

ADT:n kehittyminen voi tapahtua huomaamatta. Periaatteessa arkemme pitäisi olla tehokasta, kiitos digitalisaation. Valitettavasti se tehokkuus ei tee aivoillemme hyvä. Kun tekeminen keskeytyy jatkuvasti, huomio kiinnittyy liian koneen asiaan samaan aikaan, ajan myötä keskittymiskyky heikkenee. Vaikka paljon puhuttu multitaskaaminen kuulostaa oikoreitilta tehokkaasteen työskentelyyn, se ei sitä ole. Projektit pirstaloituvat, ja jo tekijän on vaikea muistaa mihin hän jäi. Tätä edistävät myös lukuisat puhelimen ”tarkistuskerrat”, joihin voi liittyä aluksi kellonajan katsominen. Tehokkuuden nimissä on vielä tarkistettava, sää, uutiset, somejulkaisut eri alustoilta, chat-viestit, sähköposti, pelattava peri peliä, katsottava päivän ruokatarjoukset jne. Loppujen lopuksi aikaa menee kehyesti tunnin verran.

ADT:n kehittymistä provosoivat myös epäsäännölliset elämäntavat, selkeiden rutiinien ja kellonaikojen puuttuminen, liian vähäinen nukkuminen ja huono ruokavalio. Oikeastaan nämä kaikki kietoutuvat toisiinsa. Jatkuvat älylaitteiden parissa surffailu vie aikaa, mikä taas johtaa töiden kasautumiseen. Tekemättömiä töitä on tehtävä aikana, mikä muuten olisi tarkoitettu vapaa-ajaksi, tai peräti lepoajaksi.

Sinnikyydellä irti

Valitettavasti tällaisesta ADT-tilasta ei pääse irti ihmelääkkeellä tai ylipäänsä nopealla ”kotikonstilla”. Uskon itse ajoittain ajautuvani tähän tilaan, eikä irtautuminen ole mikään tunnissa hoidettava pieni toimenpide. Tietenkin aivot kaipaisivat tähänkin nopeaa vaihtoehtoa, sillä ne ovat tottuneet nopeisiin siirtymiin ja poukoiluun. Mikäli aiheuttajana on se paljon puhuttu multitaskaus, ensimmäinen toimenpide on usean samanaikaisen tekemisen vähentäminen. Se ei ole aina helppoa. Itsekin keskeytin juuri kirjoittamisen täyttääkseni kahvimukini. Pieni asia, mutta selkeä keskeytys. Kannattaa aloittaa siitä suurimmasta ajanriistäjästä, eli puhelimesta. Mikäli teet jotain missä puhelinta ei tarvita, laita puhelin riittävän kauaksi itsestäsi. Jos taas työskentelet puhelimella, pidä auki vain se sovellus, ikkuna tms. mitä tarvitset.

Mikäli sinulla on useampi asia hoidettavana, kirjoita ne ylös. Mikäli osa asioista on kiireellisempiä, tee ne ensin. Pyri keskittymään vain siihen asiaan mitä teet. Mikäli kyseessä on pitkäkestoisempi projekti, päätä etukäteen kuinka paljon tai kuinka pitkään asian kanssa työskentelet. Riippuen keskittymiskykysi pituudesta, voit hyvin aloittaa esimerkiksi muutamasta minuutista, ja lisätä aikaa joka kerta. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta työskentelemällä 10 minuuttia keskittymällä vain asiaan mitä tekee, voi saada yllättävän paljon aikaiseksi.

Mikäli vaikeuksia ilmenee myös työn ulkopuolisessa arjessa ja työt alkavat kasautua, suosittelen samaa listan tekemistä. Jälleen olennaista on tehdä yksi asia kerrallaan, ja siirtyä toiseen vasta kun ensimmäinen asia on hoidettu. Tärkeintä on, että yksi projekti ei keskeydy kiireessä siirtyä toiseen. Jos keskeytät imuroimisen pyyhkiäksesi pölyt, tarve imuroida myös muut tilat ei poistu. Oli kyse mistä tehtävästä tahansa, älä keskeytä sitä. Tosin pari poikkeusta löytyy: Esimerkiksi pesukoneen pestessä pyykkiä ei ole pakko odottaa ohjelman päättymistä tekemättä mitään. -Jos joku äärimmäisen tarkka oli aikeissa tästä huomauttaa..

LIsäksi tärkeää olisi saada päivään hetkiä, joina aivot todellakin saavat levätä. Hyviä keinoja ovat ulkoilu. Suosittleen lämpimästi aktiivisille musiikinkuuntelijoille myös hetkiä ilman taustamusiikkia. Tämä voi tuntua aluksi epämukavalta mikäli musiikin kuunteleminen on totuttu tapa, mutta joskus tauko siitäkin tekee hyvää. Ideana on vähentää aivojen saamaa ärsykettä ja siten työmäärää. Ja toinen olennainen asia: terveelliset elämäntavat ja ennen kaikkea riittävä määrä unta.

ADHD ei ole epidemia

ADHD ei ole väliaikainen tila, vaan synnynnäinen ominaisuus. Itse en mielelläni puhu ”häiriöstä”, sillä ADHD-ihmisillä on lukuisia vahvuuksia nimenomaan ADHD:n ansiosta. Keskittymisvaikeuksian ohessa tavallisia piirteitä ovat yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Tosin näkämään eivät ole kiveen kirjoitettuja oireita. Oireiden kirjo voi vaihdella paljonkin. Terveyskirjaston tietojen mukaan lapsilla ja nuorilla ADHD:n esiintyvyys on 4-7%.n luokkaa, ja aikuisilla 2-3%. Kyse on siis todellakin pienestä vähemmistöstä. Tavallisesti oireet ilmenevät jo lapsena, mutta joskus niiden tunnistaminen voi olla vaikeaa. On myös tärkeää muistaa keskittymistason suhteuttaminen ikään. Muutoin joka toiselle alle neljävuotiaalle voisi diagnosoida ADHD:n. Keskittymisessä ADHD ei aina näy käytöksessä. Henkilö saattaa kyetä istumaan ja kuuntelemaan, mutta ajatukse poukkoilevat useaan suuntaan, jolloin esimerkiksi ohjeiden muistaminen on vaikeaa.

Kuten mainituista luvuista on arvattavissa, ADHD ei ole epidemia. En tarkoitta etteivätkö keskittymisvaikeudet erityisesti aikuisiällä voisi liittyä ADHD:hen, mutta mainitun ADT:n mahdollisuus on hyvä tarkistaa ns. itsehoidolla etenkin silloin, jos keskittymisvaikeudet eivät ole aina olleet läsnä. Voin rehellisesti myöntää, että aikana ennen älylaitteita saatoin perhetyä esimerkiksi kirjaan pariksikin tunniksi. Nykyään yli puoli tuntia on jo harvinaista vaikka kirja olisikin mielenkiintoinen. -Siis jos saisin kaksi tuntia ihan vain kirjan lukemista varten.

Vaikka keskittymisvaikeuksia ei olisikaan, suosittelen lämpimästi sen paljon puhutun multitaskauksen vähentämistä. En ole paasaamassa muille kuinka tehdä asiat paremmin. Käyn itse tätä kadonneen keskittymiskyvyn metsästämistä säännöllisesti läpi. -Eli tavat eivät edes meinaa jäädä pysyviksi. Elän siinä toivossa että paluu työelämään tulisi olemaan aivoilleni helpotus. Toki voi käydä myös päinvastoin, mutta ainakin tiedostan toimintatavat joilla keskittymiskyky ehkä säilyy, ja hyvällä onnella jopa paranee.

Onko ADT-tila tuttu sinulle? Millaisia muutoksia olet joutunut toiminnassasi tekemään?