Ai niin, joulu tulee tänäkin vuonna!

Taas havahduin lievästi kauhulla siihen tosiasiaan, että joulu taitaa tulla tänäkin vuonna. Normaalisti havahdun tähän vasta marraskuun puolessa välissä, jolloin alkaakin tulla kiire. Kuulun siihen ryhmään, joka ei haluaisi stressata joulusta, mutta onnistuu silti tavalla tai toisella stressaamaan ja hankkimaan unettomia öitä. Toisaalta tämä kuulostaa äärimmäisen normaalilta suomalaiselta joulunviettäjältä? Tämän vuoden haasteet.. oikeastaan samat kuin ennenkin. Lahjojen keksiminen on äärimmäisen vaikeaa, erityisesti lapsille. Tästä syystä kiertelen kaipoissa ja löydän lahjat paikan päällä. Ja kaiken muun ohessa se olennainen: jonkinlainen oikeanlainen tunnelma.. Millaisia ajatuksia joulu tänä vuonna herättää, ja mitä olisi mukava saada tehdä? Ja kyllä, skippaan Halloweenin.

Säällä ei väliä

Tässä mielessä minusta on tullut tylsä. Tai sitten olen sopeutunut siihen, että se ns. kunnon talvi alkaa aikaisintaan aatonaattona. Toisaalta äidiksi tuleminen laiskisti talven suhteen, sillä opin jo vuosi sitten hivenen negativiisen asenteen pukiessani niitä lukuisia kerrastoja ja talvivarusteita tällä kertaa kahdelle ihmiselle. Eli ei haittaa vaikka lämpotila jäisi plussan puolelle ja lunta olisi vähemmän. Ja koska säähän voi luonnollisesti vaikuttaa ”tilaamalla” toivomaansa säätä, vesisateet eivät ole toivottavia muuten kuin yöllä. Sallittu aika vesisateille voisi olla esimerkiksi klo 19:n ja klo 05:30 välisenä aikana. Minulle rittäisi myös 06:30, mutta haluan huomioida mahdolliset koiran ulkoiluttajat. Ai niin.. sitten vuorotyötä tekevät ihmiset.. palaan säätilaukseen myöhemmin uudellen.

Toki se ”kunnon talvi” on lapsille mukava juttu. Voisi rakentaa lumesta kaikenlaista, Juniori todennäköisesti hoksaa mahdollisuuden syödä lunta väristä riippumatta ja kenties voisin vetää Junioria pulkassa ja opettaa mäenlaskun alkeita. -Siis sillä tasolla mihin vakuutukseni riittää. Tämä tosin itsesuojeluvaistoa, mikä omalla kohdallani on ajoittain kadoksissa. Mutta yritän pysyä alkuperäisessä kannassani: säällä ei ole väliä. -Kunhan se on sopiva. Ja nimenomaan minulle sopiva.

Hetki kiireettömyyttä

Tätä toivon joka vuosi. En halua nostaa omaa uskonnollisuuttani liikaa esille, mutta sen verran toivon voivani sitä harjoittaa että saisin pieniä kiireettömiä hetkiä erityisesti juhlapyhien aikaan. En vaadi itselleni erityisiä hetkiä joina keskityn pyhän uskonnolliseen puoleen. Järjestän hetken niin, ettei se ole muilta pois. Jos vähän saan kehua kristinuskoa, sen harjoittamisen järjestäminen on varsin helppoa: Myös lyhyet hetket riittävät, eikä erillistä tilaa tai väineitä tarvita. Tosin sama etu on erittäin monessa muussakin uskonnossa, joten kehun niitäkin. Hyvä te! Tosin uskonto ei ole persoona, joten pieleen meni tämäkin.

Palatakseni kiireettömyyteen, kyse ei ole vain uskonnon harjoittamisesta. Uskon että jokaiselle hetki kiireettömyyttä tekee hyvää. Toki jouluun liittyy siinä määrin tekemistä ettei niitä arkihuolia vain heitetä syrjään, saati sitten pois. Mutta ehkä murehtimista voisi vähentää? Kiireettömyys on se pieni hetki, mikä sijoittuu esimerkiksi jouluaamulle aamukahvia juodessa. Se voi olla puoli minuuttia, mutta sekin riittää. Kunhan pysähtyy ja toteaa: Nyt on joulu. Mitä se kenellekin merkitsee, on jokaisen oma asia. Jos kiireetön hetki jatkuu esimerkiksi puolentoista minuutin verran, ehkä pohdin lapsuuden jouluaamuja ja kummastelen tänäkin vuonna yhtä suurta muutosta: Nyt minä olen äiti.

Se milloin näitä kiireettömiä hetkiä tulee, ei ole tarkkaa. Kunhan itse tajuan hyödyntää niitä ja pitää sellaisen hetken itse. Viime aikoina olen oikeastaan tuhonnut kiireettömät hetket keskittymällä johonkin muuuhun. Jos tekemättömiä töitä ei ole, olen tehnyt jotain muuta. Haluaisin oppia välilä rauhoittumaan. -Siis muulloinkin kuin juhlapyhien aikaan. Mutta onneksi on näitä rauhoittumisesta muistuttavia juhlapyhiä.

Visuaalinen puoli..

En ole sitten lapsuuden nauttinut ylisuuresta koristemäärästä. Itse asiassa joulun tienoilla haluan pysyä kaukana erityisesti valosaasteella ja glitterillä koristelluista tiloista. -Kuten suurista kauppakeskuksista. On minulla kuitenkin muutamia ”vakiokoristeita”. Näihin kuuluvat muun muuassa punaiset kartonkitontut, joita joka toinen vuosi kehutaan ja joka toinen vuosi haukutaan. Itse en ole pitänyt lukua mikä tonttujen status on minäkin vuonna. Korkeintaan harmistun siitä, että tontut voivat tuosta noin vain kurkkia ikkunoiden takana ja milloin missäkin tekemisiämme 24/7 ilman, että minkään tason viranomainen, hälytysjärjestelmä tai muukaan olisi voinut puuttua asiaan. Edelleen kummastelen tätä viranomaisten välinpitämättömyyttä.

Punalakkisten stalkkereiden lisäksi itse tehdyt lumihoitaleet kuuluvat ikkunoille, samoin ne jäljet mitkä milloin mikäkin kiinnitykseen käytetty saa aikaan. Lisäksi minulla on jokunen muu tonttu- ja enkelikoriste, joita asettelen näkyville mutta niin ettei Juniori yllä niitä ihailemaan liian läheltä. Myös jokunen kynttilä ilmestyy kotiin. Tosin aika jona niitä poltan on tänä vuonna aika jona Juniori ei ole hereillä. Miten niin lapsiturvallisuus rajoittaa? Kun Juniori tuosta kasvaa, saa hänkin osallistua koristeluun. Ehkä joskus tulee päivä, jona uskallan hankkia meille kuusen.

Juniorin toinen joulu

Viime joulu oli Juniorin ensimmäinen. Ensimmäistä kertaa elämässään hän näki joulupukin, eikä pelottanut lainkaan. Tänä vuonna on vaikea sanoa mikä reaktio on. Mutta jos pelottaa, äiti pysyy lähettyvillä niin että syliin pääsee pakenemaan. Ongelmana vain on, että äitikin hieman pelkää joulupukkia. -Joskaan ei niin paljon kuin lapsena. Toivottavasti kykenen esittämään Juniorille niin rohkeaa että sylissäni on turvallista. Toisaalta voi käydä niinkin, että Juniori ottaa joulupukin oikein reteästi vastaan.

Juniori on koko joukon nuorin, mutta hänen ehdoillaan meneminen ei ole vaikeaa. Kunhan päiväunet saa nukuttua niin yleensä kaikki menee hyvin. Entä saako Juniori lahjoja? Jaa-a, onko hän ollut riittävän kiltti? -Totta puhuen kyllä! Riippuen millaista informaatiota punalakkiset stalkkerit ovat esihenkilölleen antaneet, luulen että Juniorin paketeista löytyy mm. leluja, vaatteita ja kirjoja. Kiinnostus jälkimmäisiin on ollut varsin ilahduttavaa. Ja mitä informaatiota minusta lähtee punalakkisten stalkkereiden esihenkilölle, luulen että risut ovat varma vaihtoehto. Eli ilmeisesti tammikuusta eteenpäin työn ohessa punon risuista kaikenlaista, esimerkiksi koreja. Tosin tämä vaatisi pajua, enkä tiedä olenko ollut niin kiltti että saan valita.

Yhteenveto: Joulusuunnitelmat ovat yhtä sekavalla tasolla kuin ennenkin, mutta sentään muutaman viikon etuajassa. Aloitus sekin.