Aikaiset joulutunnelmat

Ei itkeä saa, ei meluta saa! Joku voi tulla ikkunan taas… Aika ahdistava ajatus! Jos korotan ääntäni tai ilmaisen tunteitani, ikkunani taakse saapu joku kurkkimaan. Itse asiassa tämä ahdisti jo lapsena. Olin lapsi joka otti asiat hivenen kirjaimellisesti ja vakavasti. Kun laulun sanat ahdistivat liikaa, minun oli varmistettava aikuisilta erä asia: Jos esimerkiksi kaadun ja satutan itseni niin että alkaa itkettää, saanko itkeä? Vai meneekö tieto itkusta joulupukille sellaisenaan? -Kuulemma tuossa tapauksessa saa itkeä ilman seurauksia. Huh, helpotus. Tosin tänäkään päivänä päivänä reagoin itseni telomiseen varsin vaisusti. Synnytys oli poikkeus, silloin tuli huudettua. Tosin kätilö kehotti olemaan huutamatta sillä se vie voimia. Siispä lopetin huutamisen. -Ihan tiedoksi vaan tontuille! Huhtikuun 2022 lopulla lakkasin meluamasta vaikka tiukkaa teki! Tämä ”krediitti” tosin taisi tulla käytetyksi jo viime jouluna.

Tänä vuonna jonkinlainen joulutunnelma selkeästi aikaisemmin kuin yleensä. Tavallisesti ensimmäisten koristeiden laittaminen edes pienimuotoisesti on mennyt selkeästi joulukuun puolelle ja lahjaostokset.. viime tippaan. Muita jouluun liittyviä, suuritöidempiä perinteitä en ole harrastanut. Esimerkiksi joulusiivousta en tee. Projekti on turhan mittava enkä saa siitä mitään irti. Sen sijaan siivoan säännöllisesti ja monipuolisesti pidemmällä aikavälillä. Keittiöön voisin toki vaihtaa jouluverhot. Tänä vuonna vuodenvaihteeseen sijoittuva muutto hieman vaikeuttaa sisustuksellista osiota.. Mutta: Millaisissa tunnelmissa ja asemissa muuten ollaan?

Osa joululahjoista hankittu

Tästä olen helpottunut! Noin 50% lahjoista on hankittu, ja yritän saada loput hoidettua seuraavan kahden viikon aikana. Lahjojen suunnittelu ja  hankinta on sekä hauskaa että ahdistavaa. Jotenkin koen olevani tästä maailmasta ja sen ilmiöistä ehkä 30 vuotta jäljessä, jolloin esimerkiksi lasten lelut ovat vaikea aihealue. Kun joku selittää jotain käyttäen lelujen tai lelusarjan nimeä, tunnen tarvetta pitää Googlen auki. Tosin joka kerta edes Google ei kykene koulimaan minua. Juniori -parka jää jonossa viimeiseksi, mutta onneksi hänelle tarkoitetut lahjat saa helposti tästä läheltä. Mikäli hän osaa käyttäytyä asiallisesti, paketeista tulee löytymään leluja ja kirjoja. -Ja kenties kiusaan myös pehmeillä paketeilla. Valitettavasti suosikkilelua eli valokatkaisijaa en taida saada hankittua.

Mutta suhteessa ajankohtaan projekti on mukavalla mallilla. Olisi kiva jos voisin tehdä enemmän lahjoista itse, mutta nyt luppoaikaa tällaiseen on sen verran vähemmän että vain yksi lahja tulee olemaan sellainen: Heijastinlangasta neulotut säärystimet. Tästä lahjavinkki muillekin! Heijastinlanka ei sellaisenaan riitä, mutta vähän lisää näkyvyyttä pimeällä. Riippuen miten vauhdikkaasti toinen säärystin valmistuu, saatan tehdä toisetkin. Neulominen itsessään on kuitenkin rentouttavaa aktiviteettia.

Joulukoristeita vähän kerrallaan

Olen koristelijana kategoriaa ”minimalisti”. Osalle tämä tarkoittaa valkoista tilaa jossa on valkoisia ja hopeanvärisiä koristeita. Minulle se tarkoittaa sen väristä tilaa kun asuntoni nyt sattuu olemaan ja maltillista määrää koristeita. Pari vuotta sitten luin, että 80-luvun pahvitontut ovat nykyään mauttomia. Olen laittanut niitä muutamia seinälle siitä huolimatta, koska pidän niistä. Jonkinlainen pöytäkuusi olisi ehkä kiva, mutta niin masokisti en ole että sellaisen hankkisin. Juniori ja minkäänlainen kuusi eivät sovi samaan tilaan. -Ellei kyseessä ihan vain luonnossa kasvava kuusi mitä Juniori ei voi saada nurin. Asenteeni on hieman sama kynttilöitä kohtaan. Tosin keittiön ikkunalaudalle voisin laittaa lasikippoihin tuikkukynttilöitä. Juu, tiedän että on myös niitä paristoilla toimivia.

Liimajälkiä uhmaten olen myös laittanut paperisia lumihiutaleita ikkunalle. Ne ovat saaneet olla siinä parhaimmillaan ensimmäisiin kevään merkkeihin asti. Tai kunnes alkaa vaikuttaa liian keväiseltä. Tänä vuonna voisin hieman lisätä koristeiden määrää ihan vain Prisman tarjonnalla. Huomasin nättejä hopean värisiä ”oksia”. Ehkä ostan ostan muutaman ja tuikkaan keittiön ikkunalaudan tyhjään maljakkoon ne. Viime vuonna käytössä oli klassinen valokynttelikkö. Laitan sen mielelläni myös tänä vuonna, mutta Juniorin tuholaispuolen vuoksi joudun hieman pohtimaan sopivaa paikkaa. Pieni tuoteidea: tehkää joulukoristeista niin kestäviä että kestävät taaperon hellää kosketusta. Ehkä tämä tästä..

Ja ne joululaulut..

Tämän fiilistelyn aloitan puolisalaa joskus jo marraskuun alussa! Musiikilla on suuri rooli elämässäni, ja erityisesti juhla-aikojen musiikit ovat yksi tärkeä vuodenkulun rytmittäjä. Minä taidan pitää juuri niistä kliseistä mitä kritisoidaan. Tosin on paljon joululauluja joista en pidä. Kategoeria on Aja tällä valmiiksi masentunut ihminen itsetuhoisuuden partaalle. Eli laulut joissa kaikki on huonosti, kaikki ovat menehtyneet, ei ole mitään toivoa ja sitten jossain pilkahtaa tähti mikä vie laulun päähenkilön aikaan kun kaikki vielä oli hyvin ja parin sekunnin kuluttua kaikki on taas äärimmäisen huonosti. Ei sillä että kieltäisin tällaisten tilanteiden olemassaolon. Mutta mieluummin miettisin keinoja tuoda jotain muuta iloa tällaisten ihmisten jouluun kuin tuollaiset laulut. Toisaalta.. kokemusta on myös riitä kun minuuttiaikataululla teen jouluvalmisteluja ja ruuhkametrossa päässä soi Nisse-polkka.

Joululaulujen ”soittolupa” pianolla on aina mukava vaihe. Vaikka tammikuusta eteenpäin ne ovat jääneet pois, silti ne vanhat tutut laulut ovat jossan selkäytimessä. Nämä ovat joka vuosi ohjelmistossa:

• Tulkoon joulu
• Ilouutinen
• Lapsi ja tähti
• Sylvian joululaulu
• Marian poikalapsi
• Lumiukko

Eli perinteisillä mennään! Juniorille olen laulellut perinteisiä ja iloisia joululauluja. Tonttujen jouluyö taitaa olla suosikki tällä hetkellä. Sitä seuraavat mm. Reippahasti käypi askeleet, Joulupukki matkaan jo käy, Tonttujen joulukiireet sekä Nisse-polkka. Jälkimmäista en voi laulaa ennen kuin olen saanut riittävästi aamukahvia. Ja todennäköisesti joulukuun puolella valikoima monipuolistuu.

Tontuilla pelottelu

Tämä toimi omalla kohdallani hyvin. LIiankin hyvin, kuten alussa tunnustin. Kieltämättä mietin missä mittakaavassa rohkenen käyttää samaa metodia. Kasvatusgurujen laatimat oppaat painottaisivat heti positiivista kasvatusta, jolloin tontuilla pelottelu olisi ehdoton ei. Joskus mietin, mistä noiden kasvatusgurujen hermot on rakennettu. Toisaalta mietin myös, voisinko kyseenalaistaa heidän kokemuksiaan käytännössä. Tietenkin pyrin noudattamaan nk. positiivista kasvatusta. Kehun lastani, en rähjää jne. Pahin mitä olen tehnyt on toteamus: Äidille alkaa tulla vähän paha mieli. Kas, syyllistin.

Yritän todennäköisesti tehdä ”pelottelusta” leikkimielistä muistuttamista ja yhdistää sen tilanteisiin, joissa asian voi tehdä molempien osalta pilke silmäkulmassa. Näin ollen tulen myös pohtimaan ääneen onkohan äiti ollut kiltti ja huomasivatkohan tontut sen ja sen mokan mitä äiti teki. Mikäli Juniori näyttää ottavan asiat yhtä kirjaimellisesti ja tosissaan kuin minä lapsena (ja aikuisena), taidan olla varsin varovainen. Tontut ja joulupukki ovat kuitenkin juttu missä ollaan mukana niin kauan kuin se on mukavaa. Ainoa haaste on, että itse pelkään joulupukkia vieläkin. Tai jännitän. -Enkä todellakaan mene joulupukin syliin! Viime jouluna alle 10 kuukauden ikäinen Juniori hoiti tämän osuuden varsin reteästi. Onko hänelle vuoden aikana tullut itsesuojeluvaistoa? -Se selviää 24.12.

Löytyykö muita joilla joulufiilis on alkanut aikaisemmin?