Taaperoimetys jatkuu..

Otsikko kertoo kaiken. Imetys tosiaan jatkuu, mutta jälleen omanlaisenaan. Kieltämättä hieman jännittää miten päiväkodin aloitus vaikuttaa asiaan. Vaikka ajatus imetyksen loppumisesta tuntuu hieman haikealta, minulle riittää että se tapahtuu Juniorin omasta päätöksestä. Toisaalta voi käydä niinkin, ettei päiväkodin aloittaminen vaikuta imetykseen lainkaan. Toki asiaan vaikutta myös se miten maitoa tulee jatkossa. Mutta se kaikki tämä selviää ajan kanssa. Itse en koe imetystä kuormittavaksi. Toki sosiaalisissa tilanteissa se vaatii ymmärtäväisyyttä kanssaihmisiltä. Mutta toki mahdollisuuksien mukaan pyrin siirtymään privaatimpaan paikkaan mikäli en ole varma miten asiaan suhtaudutaan. Itseäni ei haittaa julkinen imetys oli lapsi minkä ikäinen tahansa, mutta itselläni on pieni epävarmuus kun lapsi on selkeästi ohittanut vauvaiän.

Satunnaisesti takaisin vauvaksi

Parin kuluneen kuukauden aikana Juniori on herännyt itkuisena n. 23:00-03:00 väkisenä aikana itkuisena. Hyssyttely ei ole auttanut, ainoastaan maito. En osaa sanao onko nähty ikäviä unia joissa äiti jälleen kielsi esim. vessaharjan työmisen suuhun, vai katkesiko uni muuten vain. Mutta Juniori on ollut äärimmäisen murheellinen. Kun hän pääsee itse toimiin, silmän menevät heti kiinni mutta suu käy. Jostain syystä vaikka itse olen puoliunessa, maitoa heruu ihmeen hyvin. Imetyshetki kestää vain 15-20 minuuttia, ja yleensä Juniorille täysin ok palata omaan sänkyyn. Kainaloonsa hän ottaa mielellään tädiltään saadun Barbababa -lelun, Kukan. Kukka on siis Juniorin itse antama nimi.

Tällaisten öiden määrä on lisääntynyt. Myös keskellä päivää, erityisesti vähän tavallisesta poikkeavassa tilanteessa Juniori alkaa ulista surkeasti ja tulee mielellään rinnalle. Näin on erityisesti silloin, jos ympärillä on enemmän ihmisiä ja äidin huomio heissä. Ehkä Juniori näin haluaa varmistaa muistaako äiti hänen olemassaolonsa. Toisaalta pienihän tämä vielä on, vuosi ja seitsemän kuukautta. Luulen että kasvaminen ja elinympäristön laajentaminen erityisesti sosiaalisella tasolla vaatii mahdollisuutta olla välillä äidin vauva. -Ja siinä on yksi syy vanhemman olemassaoloon: antaa lapselle turvaa ja läheisyyttä kun sellaisella on tarvetta.

Paidanhelman nykiminen

Tämä on aika hellyyttävää! Kesken leikin Juniorille voi tulla tarve taukoon. Hän alkaa nykiä paidanhelmaani ja pyrkii paidan alle. Kun kysyn onko sellainen aika, hän hymyilee. Toki mukana on ääntelynsä ja pari omaa sanaakin Mutta tuo paidanhelman nykiminen on nyt Juniorin juttu. Ei siinä mitään. Keskeytämme sen mitä olimmekaan tekemässä ja pidämme ”juomatauon”. Joskus Juniori tahtoo vain käväistä rinnalla ja poistuu sitten hyväntuulisena. Toki nappaan Juniorin säännöllisesti myös syliin, pyysi hän sitä tai ei. Jostain syystä se ei Junioria kiinnosta niin paljoa mikäli hänellä ei ole murheita.

Varmaan joku olisi valmis kritisoimaan sitä, miten helposti annan rintaa taaperoikäiselle. -Kyllä, käytännössä silloin kun hän haluaa. Tosin arkea ja aikatauluja helpottaakseni tähän on selkeät ajat päivässä, jolloin Juniori osaa odottaa imetyshetkeä. Tämä tuo meille molemmille ennalta-arvattavuutta päivään, mikä osaltaan helpottaa myös muiden pakollisten tehtävien hoitamisessa. Samalla ”sovittu” imetyshetki on minullekin eräänlainen tauko. Mutta jostain syystä Juniori on kaivannut lisähetkiä myös leikin aikana. Ajattelen lähinnä asian olevan hänelle mukava juttu, mitä hän siksi haluaa välillä tehdä.

Läheisyys

Tämä on meidän kohdalla taaperoimetyksen tärkein rooli. Jos lopettaisin imetyksen, varmasti sylissäolo sellaisenaan riittäisi. Tällä en todellakaan halua väheksyä sylissäoloa. Mielestäni läheisyyden osoittaminen on moniulotteinen asia, ja tapoja siihen on lukuisia. Uskon myös, että jokaiselle ihmiselle on oma, itselleen ihanteellisin muoto toteuttaa ja vastaanottaa läheisyyttä. On myös ihmisiä jotka, eivät viihdy liian läheisessä fyysisessä kontaktista, tai ylipäänsä fyysisessä kontaktissa. Osa taas kaipaa sitä totaalista sylissäoloa iästä riippumatta.

Juniorin kohdalla sellainen ”vain oleminen” sylissä ei jostain syystä ollut Juniorin mieleen siinä vaiheessa kun hän oppi liikkumisen alkeet. Sylissä piti mönkiä, kiipeillä tai ties mitä. Nyt sylissäolo kelpaa jos väsyttää, ollaan liikkeessä tai vaikka katsellaan ikkunasta ulos. -Ja minun sylissäni rinnalla oleminen. Ns. ”virallisina” imetyshetkinä Juniori tekee asian pidemmän kaavan mukaan, saattaa jopa vähän torkahtaa. Tai sitten hän näpeltää käsillään jotain ja ”laulaa”. Erityisesti hän tykkää kommunikoida erilaisilla lyhyillä laulunpätkillä. Eli minä hyräilen jotain, Juniori toistaa tai jatkaa jos laulu on tuttu. Samalla tulee ihokontakti ja kosketus.

Jatkossa..

Edelleen pysyn ajatuksessa lapsentahtisuudesta. Toki eri asia olisi, jos omassa terveydentilassani tapahtuisi jotain, mikä olisi vasta-aihe imetykselle. Mutta toistaiseksi tiedossa ei ole kirurgisia toimenpiteitä tai muutakaan mikä vaatisi esimerkiksi lääkitystä minkä seurauksena imetys olisi lopetettava. Suureksi onneksi epilepsialääkkeeni ei ole ollut vasta-aihe mihinkään lapseen liittyvän. Itse asiassa Keppra on yksi ”lapsiystävällisimmistä” epilepsialääkkeistä.  Alkoholin käytön puolestaan lopetin täysin jo ennen kuin Juniori ilmoitti tulostaan.

Itselläni ei ole kiirettä lopettaa imetystä, mutta luulen että ensi kevään aikana asiassa tulee muutoksia. Juniorin arki muuttuu ja siihen tulee uusia ihmisiä, erityisesti lapsia. Toki voi käydä niinkin, että läheisyyden tarve kotona kasvaa. Eri asia on, haluaako Juniori toteuttaa läheisyyttä imetyksen vai esimerkiksi muuten vain sylihetkien muodossa. Tämä kaikki selviää vasta kun asia tulee ajankohtaiseksi.