Nyt se tuli: sairastelukierre!

No niin, sen ohessa että Juniori on sopetunut päiväkotiin selkeästi paremmin, myös toinen ”oheistuote” tuli ensimmäisen viikon jälkeen tutuksi: taudit. Tietenkin tiedostin että näin todellakin saattaa käydä. Mutta kuten itse kukin  tietää, asian kokeminen käytännössä on aina hieman eri juttu. Flunssat, enterorokko, vatsataudit ja loiset (lähinnä täit ja kihomadot). Tuo lista lienee se perinteinen. Meille sitä tarjoiltiin peräti kahta lajia: vatsatauti ja flunssa. Ja kyllä, luonnollisesti tauteja myös päästiin levittämään.

Ääni joka ei tiedä hyvää..

Olimme visiitillä vanhempieni luona. Juniori oli pienen ramppikuumeen jälkeen oikein innoisssaan kun tajusi että täällähän on tutut ihmiset ja paikkakin on tuttu. Illalla uni tuli ongelmitta. Itse olin ollut puoliunessa kun havahdyin Juniorin sängystä kuuluviin erikoisiin ääniin. Pari yskähdystä ja outoa pulputusta. Hetkinen, tuo ääni ei tiedä hyvää. Pulputus viittaa johonkin nestemäiseen ja sängyssä Juniori on ainoa vaihtoehto josta voi lähteä jotain nestemäistä.. ellei unikavereita ole valmistettu jostain hyvin erikoisesta materiaalista. Vaikka salamana menin katsomaan mistä on kyse, samaan aikaan mietin haluanko tietää. -Aavistin kyllä vähän mistä on kyse..

Kas, sitähän se oli. Sekä sänky että Juniori olivat oksennuksessa. Juniori jostain syystä tarkasteli tilannetta vähän kummastuneena. Unenpöpperössä ajattelin että täytyy kai ensin poistaa tilasta osapuoli josta oksennusta lähtee, eli Juniori. Täytyy todeta että oli onni että näin ekalla kerralla oli saatavilla useampi käsipari. Tilanne oli kieltämättä vähän koominen. Riisuessani Junioria oksennuksessa olevista yövaatteista Juniori vain tarkasteli tilannetta tyynesti ja tokaisi ”kääkä”. Suihkuun Juniori suostui myös oikein tyynesti ja näytti pikemminkin nauttivan lämpimästä vedestä keskellä yötä.

Tietenkin oksentelu jatkui, mutta pian opin reagoimaan ensimmäisiin ääniin ja hyökkäämään sängylle vadin kanssa. Juniorin mielestä vati oli täysin turha, ja hän yritti huitoa sitä syrjään. Äiti pilaa tämänkiin hauskan.. operaation päätteeksi juotin vettä että paha maku lähtee suusta. Juniorilla ei onneksi kunto laskenut, mitä todellakin jännitin. Aamulla hän oli oma itsensä, mutta ruoka selvästi etoi. Päivän aikana hän ei oksentanut enää, mutta illalla vielä kerran. Seuraavana aamuna olikin minun vuoroni.

Itse kestin mainiosti muutaman oksentamisen mutta sitten kunto romahti täysin. Onneksi tauti ajoittui niin, että aina oli vähintään yksi (siis aikuinen) joka kykeni katsomaan mikä sairastavien vointi on. Tästä kuitenkin selvittiin lopulta..

Kun toisesta selvittiin..

Kun vatsaudista selvittiin, itse aloin ensin yskiä. Vähän, vähän enemmän ja kas, siinä sitä oltiin. Sitten nuha liittyi pippaloihin mukaan. Itse asiassa homma meni vähän eri järjestyksessä kuin odotin. Kun Juniorin kanssa reissasimme, olin hieman huolissani kun nenää piti pyyhkiä. Sen verran olen kouliintynyt, että pakkasin Junioria varten mukaan kaiken mitä flunssaa varten nyt tarvitaan. Toisaalta vatsatauti tavallaan paransi flunssan: ainakin flunssa unohtui toviksi.

Luulen että tässä oli niin ikään kaksi tautia rinnakkain, ja Juniorin kohdalla ne jäivät lievemmiksi. Mutta, oma saikkuni näyttää jatkuvan. Tämä hieman turhauttaa, sillä minulla olisi ollut niin ikään muitakin suunnitelmia.. Yritän henkisesti varautua siihen, että tästä keväästä voi tulla sellainen, mikä todellakin vietetään sairastelun merkeissä. Jos jotain kuitenkin uskallan toivoa niin sitä, että homma menisi pelkällä flunssalla ilman korvatulehduksia ym. sellaista minkä seurauksena on reissu päivystykseen ja antibioottikuuri. Aina saa toivoa?

Jospa tämä tästä. Ja se pakollinen esimerkki positiivisesta ajattelusta: Juniori on selvinnyt vähällä. Vain minulla tauti jämähtänyt oikein tehokkaasti. Mutta josko helpottaisi..

Lääke muiden joukossa..