Ikuisuustaistelu: usko vs. tiede

Olen joskus joutunut tarkentamaan teologian, yliopisto-opintojen lähestymistapaa. Opinnot eivät sisällä ”uskomisen opetusta”, vaan kristinuskoon liittyvää tieteellistä tietoa. Teologia sisältää mm. seuravat osa-alueet: käytännöllinen teologia, eksegetiikka, systemaattinen teologia ja kirkkohistoria. Näistä puolestaan on lukuisia alalajea. Teologia itsessään on tiede, ja täyttää tieteen kriteerit. Jokainen tutkimus kandityöstä väitöskirjaan vaatii samat tieteellisen tutkimukset metodit kuten muillakin aloilla. Oma pääaineeni oli Suomen ja Skandinavian kirkkohistoria. Itse tutkimusote oli identtinen historiantutkimuksen kanssa.

Tieteen yhdistäminen kristinuskoon tai uskontoon ylipäänsä vaikuttaa edelleen olevan haasteellinen kysymys. Se vähä mitä ehdin tehdä ns. oman alani töitä, piti sisällään tiede vs. usko -kysymysten pohdintaa. Lähestymistapoja näihin kysymyksiin on useita. Asiaan vaikuttaa paljolti se, millainen vastaajan oma näkemys asiasta on. Itse olen ikuinen kompromissien etsijä. Tässä siis muutamia ajatuksiani aiheesta johon liittyvät kiistat eivät loput koskaan. Toisaalta, eipähän kenelläkään aika käy pitkäksi.

Tieteen rooli omassa ajatus- ja arvomaailmassani

Olen erityisen kiinnostunut mm. historiasta, lääketieteestä ja biologiasta. ”Lyhyen matikan” tasolla pidän myös matematiikasta. Myös kieliin löytyy satunnaista kiinnostusta. Olen biologian osalta lukenut myös kehitysbiologiaa, mihin liittyi mm. evoluutioteorian eri versioita. Muita mielenkiinnon kohteita lapsesta asti ovat olleet meri ja siinä asustelevat eliöt bakteereista ja planktonista paljon puhuttuun megalodoniin. Jälkimmäisen olemassaolosta en osaa antaa selkeää näkemystä. Havaintoja on kuulemma ollut? Ja kaiken tämän lisäksi olen ns. uskovainen.

Hieman mielikuvituksettomana realistina olen aina tykännyt kuulla ja lukea asioista. Lapsena ahmin kerta toisensa jälkeen Olipa kerran elämä -jaksoja. -Joiden informaatiota pystyi muuten hyödyntämään jopa amk-tason opinnoissa. Minulle kristinuskon ja tieteen sovittaminen yhteen ei ole koskaan ollut kynnyskysymys. En ole nähnyt tarvetta asettaa niitä vastakkain edes luomiskertomusta pohtiessani. Molemmille näkemyksille on aina ollut tilaa, eikä kummankaan ole tarvinnut sulkea toistaan pois. Sen sijaan välillä kritisoin fanaattisia Darwinisteja kyseisen evoluutioteorian aukollisuudesta. Perustelu: genetiikka ja sitä kautta mutaatioiden rooli perimässä ovat tuoneet uutta perspektiiviä. Toisin sanoen: Uskon että lajien muutokseen vaikuttavat myös geneettiset muutokset, ei vain karsiutuminen selviytymisen vuoksi.

Kysymykset joihin vastataan

Olen aikaisemminkin halunnut kyseenalaistaa tieteen ja uskon vastakkainasettelua. Tiede ja uskonto painivat niin eri sarjoissa, että vastakkainasettelu tuntuu turhalta. Sama kuin ihmiset kiistelisivät kumpi on parempi: kissa vai sininen väri. Itse lähtisin liikkeelle siitä, millaisiin kysymyksiin tiede ja usko vastaavat. Tämän lähtökohdan kautta on huomattavissa, ettei niiden välille tarvita ristiriitaa. Toki esimerkiksi kehitysbiologia ja luomiskertomus eivät mene aivan yksiin, mutta loppujen lopuksi nekin vastaavat eri kysymyksiin.

Tiede selitää MITÄ on tapahtunut ja MITEN. Usko puolestaan pohtii MIKSI ja MISTÄ kaikki on lähtöisin. Itse en kiellä yhtäkään tieteellistä, luotettavaksi havaittua teoriaa. -Paitsi kunnes asian todistetaan olevan toisin. Tämä antaa tieteelle sille ominaisen, liikkuvan luonteen. Itse ajattelen, että Jumala, Luoja on kaiken takana. Tiede kykenee antamaan asioille nimen sekä kuvailemaan miten asiat toimivat. Kun tiedettä käytetään esimerkiksi ihmisten ja luonnon hyväksi, tieteen hyötytaso valtaa myös eettisen puolen.

Itse pidän tiedettä ns. deskriptiivisenä välineenä, ja tavallaan osana ihmisen omaa luontoa. Ihminen haluaa nimetä aistimaailmaansa ja ympäristöönsä kuuluvat asiat sekä ymmärtää näiden asioiden toimintaa sekä keskinäistä vuorovaikutusta. Uskon kautta ihminen taas pohtii esimerkiksi eksistentiaalisia kysymyksiä esimerkiksi näin: Miten ja miksi hitossa juuri minä olen päätynyt tähän maailmaan?

Lähestymistavoissa on eroa

On ”uskovaisia”, joille tiede on jonkinlainen ”mörkö”. Osa kokee tieteen jonkinlaisena Jumalan kanssa kilpailemisena. Toki esimerkiksi lääketieteessä on kysymyksiä, joissa moni ateistikin joutuu pohtimaan ihmisen valtaa valita ja vaikuttaa. Tyypillisiä kysymyksiä ovat abortti ja eutanasia. Valitettavasti tieteen puolelta karkaan mieluummin elokuvamaailmaan. Mielestäni Jurasic Park oli aikoinaan todella mielenkiintoinen elokuva juurinkin eettisine kysymyksineen. Lisäksi elokuva toi esille pohdintoja sitä, onko tieteen käyttö aina hyväksi.

Lähestymistapaan ja näkemyksiin uskon ja tieteen suhteesta on eroja niin eri uskontojen edustajien kuin ateistienkin välillä. Olen jo lapsuudessani kohdannut ihmisiä, joille evoluutioteoria oli kauhistus. Toisaalta olen kohdannut myös ihmisiä, jotka miltei raivostuvat sanasta ”luomiskertomus”. Itse olen jälleen se ikuinen, ehkä epätoivoinen kompromissien etsijä. Ehkä olisi helpompaa vain valita toinen puoli, mutta en kannata ajatusta ”jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa”. Pidän tieteestä ja olen siitä kiinnostunut, mutta usko on minulle tärkeä osa myös, ja osa minua. Oli valitsemani tie miten masokistinen tahansa, valinta on tehty jo vuosia sitten.