Kun haluaisi laittaa kodin uudenlaiseksi..

Se tunne kun.. inhoan tuota aloitusta. Erittäin harvoin, mutta silti säännöllisesti minulle tulee sellainen olo, että haluaisin sekä uusia vaatevarastoani että laittaa kotini uuteen uskoon. Jälkimmäisellä en tarkoita tuhoamista, vaan sisustamista ja järjestelyä. Yleensä tämä tunne iskee keväällä, mutta tänä vuonna jostain syystä pari kuukautta myöhässä. Tällä mukana on suuri haaste: en tiedä itsekään mitä haluaisin laittaa uusiksi ja miten. Toisaalta pidän tällaista tarvetta ihan terveenä. -Jopa minun lienee hyvä välillä päivittää niin sisustusta kuin vaatevarastoa. Millaisia ajatuksia mielessä sitten pyörii?

Rajoitteena hintalappu

Kuten arvata saattaa, näin kotiäitinä minun ei kannata haalia ympärilleni tai ylleni mitään korkean tason design -tuotteita, ellen sitte halua joutua ennen pitkää pienoisten taloudellisten haasteiden eteen. Tämä ei tarkoita ettenkö voisi joskus panostaa, mutta aivan yhdellä kertaa kaikkea ei laiteta uusiksi. Vaatevaraston suhteen kannattaa siis ensisijaisesti panostaa myös käytännöllisyyteen.

Onneksi pienetkin muutokset riittävät. Harmi vain, että asuinpaikkani kaupat eivät ole aivan monipuolisimmasta päästä. Haluaisin esimerkiksi vaihtaa wc:n maton uuteen, mutta tänään, suurella seikkailulla eli Prismassa seikkaillessa valikoima ei oikein miellyttänyt. WC ylipäänsä kaipaisi laittoa. En osaa kutsua kyseistä tilaa kylpyhuoneeksi sen koon takia.

Mitä muita pieniä muutoksia voisin tehdä? Ehkä kaipaisin tauluja. Kaikessa masokistisuudessani haluaisin maalata ja piirtää itse. Tällainen valitettavasti vaatii riittävästi aikaa ja rauhaa, sillä jostain syystä olen äärimmäisen huono inspiroitumaan jos aikaa piirtämiseen ja maalaamiseen on 5-10 minuuttia kerrallaan. Eiväthän kaupan sisustaulut paljoa maksa. Mutta haluaisin itse tehdä sen mikä seinälleni päätyy..

Täällä on siistä mutta ei kuitenkaan..

Jokin kokonaisuudessa mättää. Ehkä se, että samassa tilassa on liikaa eri kategorian esineitä. En nyt tarkoita mitään ääripäätä. Esimerkiksi olohuoneeseen ei ainakaan minun jäljiltäni eksy keittövälineitä. Jopa Juniori on välttänyt niiden kuljettamista keittiön ulkopuolelle. Kas, varhaista pedanttiutta? -Tai tuuria jota säestää se fakta, että tehdessäni ruokaa tms. mitä en voi keskeyttää hetkeen, Juniori -paralta on pääsy rajattu keittiön ulkopuolelle. Näin myöskään tavaroita ei pääse kulkeutumaan muualle. Tosin siistejäkin kohtia löytyy. Esim. ”soitinnurkkaus”?

Minua eivät haittaa ne lelut joita yritän saada milloin mistäkin paikasta mihin ne ovat lentäneet, liukuneet tai vierineet. Jollain kierolla tavalla pidän niiden keräämistä jopa rentouttavana. Älkää muistuttako minua tuosta toteamuksesta siinä vaiheessa, kun kiroten kerään legoja milloin mistäkin. -Erityisesti jalkapohjastani.

Värimaailma?

Minulla on ollut värimaailmojen suhteen erilaisia kausia, jotka tosin ovat olleet pitkiä. Ominaista oli panostaminen täysillä kokonaisuuteen. Gootti- ja metallivuosina värit olivat asianmukaiset: mustaa, viininpunaista ja violettia. Yksi, paljon matkustellut ystäväni luonnehti kotiani japanilaiseksi love motellisiksi. Jossain vaiheessa aloin kaivata valoa ja värejä. Toisaalta minua inspiroivat kuvat mm. skandinaavisesta ja toisaalta minimalistisesta sisustustyylistä.

Nyt poden värimaailman suhteen identiteettikriisiä. En tiedä millaisessa värimaailmassa haluaisin olla. Todennäköisesti päädyn vastoin tottuttua kompromissiin. Pohjana ovat valkoinen ja raikkaat sävyt, joiden joukkoon lisään värillisiä yksityiskohtia. Samanlaista ”tilkkutäkkiä” kuin teinivuosina en kaipaa, sillä toivon visuaalisen puolen olevan rauhoittava. Tosiaalta en kaipaa sairaalamaisen valkoista, ulkoisesti steriiliä ympäristöä jossa tunnen itseni kokonaisuuden tuhojajaksi kuluneissa kotivaatteissani.

Konkreettisia toimenpiteitä?

Luulen että helpointa on luoda ulkoisia muutoksia erilaisilla tekstiileillä. Matot ovat tässä helppo ratkaisu. Lisäksi yritän jatkuvasti järjestellä tavaroita niin, että lopputulos olisi siisti, yksinkertainen ja järjestelmällinen. Ehkä puolisalaa luen minimalistien ja Marie Kondon vinkkejä, mutta jälkeenpäin en myönä hyödyntäneeni niitä. Tämän jälkeen voisin kartoittaa niitä yksityiskohtia jotka aiheuttavat kokonaisuuteen liikaa kaaosta.

Tuo pehmeä matto on ehdoton suosikkini koko tilassa..

Ja kyllä, olen itsekin tietoinen etten käytä kuvia kodistani. Syy on yksinkertainen: en ole tyytyväinen kokonaisuuteen eikä pokkani siksi riitä rehellisten kuvien julkaisemiseen. -Siis muusta kuin pienistä yksityiskohdista. Mutta ehkä elinikäisen sisustusprojektin myötä koti-itsetuntoni kasvaa niin, että todin laittaa kuvia kokonaisista tiloista.

Löytyykö muita jotka haluaisivat päivittää sisustuksensa mutta ilman minkäänlaista visiota?