Taas narautin itseni liiasta ruutuajasta..

Hävettää myöntää, mutta joudun säännöllisesti puuttumaan omaan ruutuaikaani. Se mikä hävettää, on ”hyvien” tapojen unohtaminen säännöllisesti. Olen karsinut sosiaalisen median alustojan sen verran, että käytössä on vain Facebook ja Instagram. Tuossakin taitaa olla kaksi liikaa. Maanantai on päivä, jona puhelimeni antaa tuomion edellisen viikon ruutuajoista. Kesän aikana lukuihin on tullut kiusallinen lisäys. Todennäköisesti taustalla on mm. opiskelun jääminen tauolle, ja musiikin kuunteleminen Youtubesta ulkoillessa. Kotipuolessa joudun pitämään itselleni tiukkaa komentoa siinä, miloin puhelimeen vilkaistaan ja milloin ei.

Tämän tekstin kautta tarkoitukseni ei ole paasata muille, vaan kertoa avoimesti kuinka liika ruutuaika ja erityisesti somessa roikkuminen vaikuttaa omaan toimintaani ja hyvinvointiini. Vaikutukset eivät ole erityisen positiivisia tietyn rajan ylittyessä.

Keskittymiskyvyn heikentyminen ja rauhattomuus

Ehkä näin ei käy kaikille, mutta minulle kyllä. Toki keskittymiskykyyn voivat vaikuttaa muutkin tekijät, kuten stressi ja pitkäjänteisen tekemisen harjoittelun puute. Tosin jälkimmäinen liittyy usein siihen, että ruutu houkuttelee kesken kaiken. Aikoinaan lykkäsin älypuhelimen hankkimista todella pitkälle. Minulla oli perinteinen Nokia, kun enemmistö alkoi hiplata älypuhelimensa ruutua. Älypuhelin vei huomion nopeasti. Kaikkea oli ”pakko” tutkia ja tarkistaa.

Jatkuva tekemisen keskeyttämisen näiden ns. tärkeiden asioiden perässä heikensi selkeästi keskittymiskykyäni. En pystynyt enää esimerkiksi lukemaan tai työskentelemään samoja aikoja kuin ennen älypuhelimen hankkimista. Tosin opiskeluaikoina sain prepattua itseäni melko hyvin, etenkin jos aihe oli mielenkiintoinen. Nyt yhden kirjan lukemiseen menee varmasti kolminkertainen aika suhteessa aiempaan. Koen myös oloni ajoittain rauhattomaksi etenkin silloin, jos ruudulla tulee roikuttua enemmän kuin kannattaisi. Tällaista tapahtuu erityisesti silloin, kun Juniorin nukkuessa unohdun selaamaan puhelinta liian pitkäksi aikaa.

Ruutu addiktoi

Kyllä, mitä tätä kieltämään? Ruutu todellakin addiktoi, sillä se antaa mahdollisuuden etsiä aivoille virikettä ainoastaan aiheista ja asioista jotka tuntuvat juuri sillä hetkellä mielekkäiltä tai mielenkiintoisilta. Jos tarjonta ei alle minuutin sisällä miellytä, kohdetta voi vaihtaa. Ympärillä oleva maailma on liian hidastempoinen, ja huomion kohdistaminen käy haasteelliseksi. Ruutu puolestaan tarjoaa rajattomasti mitä vain mihin syventyä, ja siirtyminen uuteen kohteeseen käy milloin vain.

Kaipaan aikoja joina hyvä kirja sai syventymään niin, että muu maailma unohtui. Onneksi koen tällaisia hetkiä edelleenkin, mutta en niin usein kuin nuorempana. -Siis aikana ennen älypuhelimia. Toki nykyään Juniori, kotityöt ja muut hommat saattavat hieman lyhentää lukuhetkiä, mutta kaipaan sitä keskittymiskykyä mikä joskus oli. -Ja sitä miten jonkin muu kuin ruutu vei mukanaan: kirja, maalaus, tanssiminen (ilman tanssitaitoa) tai vaikkapa soittaminen. Kaipaan aikaa kun aivoni kykenivät orientoitumaan vain siihen mitä olin tekemässä.

Univaikeudet ja nukkumaanmenoajan siirtyminen

Kesän myötä lipsuin iltaan ja nukkumaanmenoaikaan liittyvästä ”ruutusäännöstä”. Sääntö oli yksinkertainen: puhelin pois käytöstä hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. Käytännössä tämä tarkoitti aikaa ennen kirjaan syventymistä. En itsekään ole aivan varma mikä on saanut jumittamaan ruudulla enemmän. Juniorin ollessa hereillä huomio luonnollisesti on eniten hänessä, mutta lapsen nukkuessa tilanne tahtoo muuttua. Lopputuloksena on ollut oman nukkumaanmenoaikani lykkääntyminen tunnilla.

Näin kesäaikaan nukun tosin muutenkin juuri tunnin vähemmän, en tiedä miksi. Mutta ongelmana on huono tapa olla puhelimella liian pitkään suhteessa nukkumaanmenoaikaan. Tämä kostautuu univaikeuksina. Taustalla on aivojen käyminen vielä ylikierroksilla. Periaatteessa nukuttaa, mutta ajatukset juoksevat vielä liikaa. Lisäksi mielessä saattaa pyöriä avoimia kysymyksiä jotka ”vaativat” googlettamista.

Korjausliikkeet: näinä aikoina ja näihin tilanteisiin puhelin ei kuulu

Kuluneen viikon aikana olen taas ryhdistäytynyt. -Tai ainakin yrittänyt. Illalla ruutuajan katkaiseminen on osittain haasteellista. Pahoittelen ehkä huonoa selitystä, mutta luulen taustalla olevan osittain myös sosiaalisen elämän heikentyminen kesäaikaan. Kaiken järjen mukaan kesän pitäisi olla ihanteellista aikaa, mutta minulla moni säännöllinen meno jää tauolle. Tällöin Whatsapp yms. alkavat olla ainoa keino kommunikoida ystävien kanssa.

Tässä kohden minun on aivan turha ottaa ”yhyy, kukaan ei leiki mun kanssa” -asennetta. Olen kieltämättä ujo ja minun on vaikea lähestyä ihmisiä, mutta mitään ylitsepääsemätöntä estettä hakeutua paikkoihin joissa voisin harjoittaa sosiaalista elämää ei todellakaan ole. Kyse on vain sen ensimmäisen, eli vaikeimman askeleen ottamisesta. Tosiasia nimittäin on, että päästessäni aikuisten ihmisten seuraan puhelimeen vilkaisut loppuvat hyvin nopeasti.

Ylhäisessä yksinäisyydessäni eli Juniorin nukkuessa käytössäni on suoraan sanottuna idioottivarmoja keinoja pitää ruudusta taukoa. Jos meneillään on esimerkiksi useampi kotityö, puhelin pysyy pois käsistä vähintään siihen asti, kunnes jokainen homma on hoidettu. Sama pätee esimerkiksi treeni- ja soittohetkiin. Puhelimeen ei tietyssä vaiheessa kosketa, vaan keskitytään siihen asiaan mikä on meneillään. Tosin äänikirjat ja musiikin kuunteleminen ovat sallittuja. Ja yksi tärkeä: puhelin ei kuulu tilanteisiin joissa on sosiaalista kanssakäymistä.

Pyrin myös pitämään puhelimen poissa ruokailutilanteista sekä itseni vuoksi, että näyttääkseni Juniorille esimerkkiä. Muita paikkoja? Puhelin ei todellakaan kuulu kylpyhuoneeseen. Anteeksi jos kuulostan nipottajalta, mutta en ole koskaan ymmärtänyt puhelimen ottamista mukaan wc -projekteihin. Nähtyäni näitä tilanteita ensimmäinen ajatus, että toivottavasti henkilö ei yritä tarjota puhelintaan minulle käteen.

Löytyykö muita ruutuajan rajoittajia? Millaisiin tilanteisiin puhelin ei mielestäsi kuulu?