Korjausliikkeeni syömisessä

Julkaisin aiemmin tekstin, jossa myönsin päästäneeni kehoni huonoon kuntoon vauvavuoden aikana. Paino ei ole ollut alipainon puolella, mutta rasvaprosentti turhan matala. Olen tehnyt siitä lähtien korjausliikkeitä mm. ravinnon ja levon suhteen. Miten on mennyt? Onko vaikutuksia ilmennyt?

Enemmän itsekuria syömiseen

-Siis käänteistä itsekuria. Minun kohdallani nälkäsignaalien kuunteleminen ei toimi. Jos niitä jäisin kuuntelemaan, söisin todella vähän ja väliajat olisivat pitkät. Minulla toimivat paremmin selkeät ruoka-ajat ja valmiiksi päätetty määrä mikä on vähintään syötävä. Lisää saa toki ottaa. Mitään tarkkoja mittoja en käytä, mutta silmämääräisesti on tietty ”tämä vähintään” -määrä.

Syömistä kieltämättä helpottaa se, että samalla syötän Junioria. Otan itse ruokaa välillä omalta lautaseltani ja totean ”nyt on äidin vuoro syödä”. Juniorista tämä on edelleen viihdyttävää katseltavaa. Voin siis tällä vuorottelulla keskittyä lapsen syöttämiseen ja siinä ohessa hoitaa oman osuuteni. Samalla pystyn näyttämään lapselle esimerkkiä ja hän saa kokemuksen yhteisistä ruokailuhetkistä. Minulle on tärkeää näyttää mallia myös siinä, että äitikin syö lautasensa tyhjäksi.

Tässäkin kohtaa lapsi on hyvä motivaattori. Itse haluan opettaa Juniorille mahdollisimman positiivisen suhteen syömiseen ja rohkeutta kokeilla eri ruokia. Syömme niin paljon samoja ruokia kuin mahdollista. Aamiainen on oikeastaan anoa minkä syön ilman Junioria. Tosin kyseessä on aamiaisen osa 1., eli aamupuuro. Juniorin aamupalan aikaan syön vielä leipää.

Lisäravinteet tueksi

Niin paljon kuin näitä vastustin, päätin kuitenkin kokeilla olisiko näistä apua. Kyse on niinkin yksinkertaisesta lisästä kuin proteiinijuoma. Tosin kokonaishintaa ajatellen ja siten säästäkseni rahaa, päätin testata jauhetta. Olen pitänyt valmista juomaa mukana päivän ulkoilun aikana, koska siinä sen muistaminen on sujunut helpoimmin. Mistään puhtaasta proteinijauheesta ei ole kyse, vaan joukossa on kivasti myös rasvaa ja hiilihydraatteja.

Tämä on ollut ihan kätevä ”matkaeväs”.Joskus mietin että voisin hommata taas smoothieblenderin. Niinä vuosina kun kävin kuntosalilla, mukana oli lähes aina juoma missä oli mm. kasvipohjaista maitoa, banaania, marjoja ja proteiinijauhetta. Jossain vaiheessa jätän nämä tavarat taas tauolle, kunhan tilanne korjaantuu. Mainittakoon vielä, että kyse on lisästä, ei korvikkeesta. Kunnon ruoka on siis edelleen pakollinen osa päivän ravintoa.

Pahoinvointi, ruokahaluttomuus ja puhdas motivaation puute

Kaksi ensimmäistä on osaksi mysteeri. Sen tiedän että minulla ei todellakaa ole ”pullat uunissa”. Sen sijaan todennäköisempia aiheuttajia on kaksi: refluksivaiva ja/tai epilepsialääkkeeni Keppra. Veikkaan enemmän ensimmäistä, mikä on sidoksissa stressiin. Kuulun siihen joukkoon jota vaivaa tunnesyömisen sijaan tunnesyömättömyys. Reagoin tunnetiloilla todella viiveellä, mutta kehoni reagoi nopeammin.

Kuvotus on ilmiönä ikävä, sillä se tekee syömisestä todella vaikeaa. Muutenkaan en ole ”ruokaihmisiä”. Tällöin on aika kurjaa, kun jopa pitämäni ruuat saavat vatsan kääntymään yösalaisin. Lääkkeet ja stressin lähteen minimoiminen ovat auttaneet tähän vaivaan. Jälkimmäinen tosin vain silloin, kun asiaan pystyy vaikuttamaan. Tällä hetkellä stressiä aiheuttavat sellaiset ulkoiset tekijät, joille en voi mitään.

Ja kyllä, on hetkiä joina motivaatio ei ole korkeimmillaan. Silloin yksinkertaisesti pakotan itseni syömään. Helppoa se ei aina ole, etenkään jos kuvotus jarruttaa. Silloin syön vähän kerrallaan mutta juuri sen määrän minkä olen määrännyt itselleni. Kyseessä on kirjaimellisesti pakkopulla, mutta onneksi edes ilman pullaa.

Muutoksia?

Hukkaan tämä projekti ei ole mennyt. Olen ollut selkeästi energisempi, vaikka toisenlaisiakin päiviä on. -Kuten jokaisella. Jokainen on joskus väsynyt. Mikä Juniorin kannalta on tärkeää, maitoa on tullut ihan mukavasti. Tästä olen todella iloinen, sillä asia merkitsee hänelle paljon. Tässä vaiheessa maito on enemmänkin osa kokonaisuutta. Läheisyys, rauhoittuminen ja se hetki sylissä maistuu äidinmaidolle.

Sen verran suostuin käymään vaa’alla (siis muualla koska en halua omistaa vaakaa), että totesin painon pysyneen edelleen samoissa lukemissa. En jaksanut ottaa tästä stressiä. Muutenkaan en ole halunnut tarkemmin peilailla itseäni. Pidän olennaisempana yleisen olotilan kohentumista ja kehon toimintaa. Energisempänä siedän myös ulkopuolelta tulevaa stressiä paremmin.

Liikkuessa olen havainnut erityisesti tekniikkaa vaativissa liikkeistä selkeää parantumista. Ehkä keskittymiskyky on myös hieman parantunut? Kokonaisuudessaan positiivisia vaikutuksia on siis ilmennyt, eli jatkan samaan malliin. Toki olisi aina kivempi jos nuo fyysiset ilmiöt kuten kuvotus ja ruokahaluttomuus helpottaisivat. Joskus ne helpottavatkin, mutta vain väliaikaisesti. Toisaalta niin pahoja ne eivät ole, etteikö syöminen onnistuisi. Joskus se vain vaatii vähän enemmän työtä ja tahdonvoimaa. Siispä näillä mennään.