Viimeksi luettua: karjanhoitoa, motoristeja ja orgioita

Otsikon perusteella olen saattanut lukea karjanhoitoon liittyvän oppaan, moottoripyöräkerjohen historiaa ja ehkä jotain paheellista historiaa. Kaikki lukemani kirjat olivat romaaneja, joten joukossa ei ole yhtäkään opasta tai tietokirjaa. Mutta mainitut teemat pyörivät kirjoissa jotka viime aikoina ehdin lukea. Luen mielelläni niin erilaisia kirjoja kuin mahdollista, sillä muuten lukemistoni on todella kapea-alaista. Tähän mennessä olen saanut luettua melkein kaikkia kirjallisuuden lajeja paitsi dekkareita ja runoutta. Erikoinen jäämistö.

Osan kirjoista lainaan kirjastosta ihan vain huomaamalla kirjan. Pidän kirjaston tavasta laittaa muutamia kirjoja näytille. Näistä olenkin tehnyt ihan mielenkiintoisia löytöjä. Toisen kirjan valitsin sen perusteella, mitä olin samaisen henkilön tekstiä kuunnellut Bookbeatin kautta. Kolmannen kirjan otin mukaan hieman yllytettynä.

Mervi Koskinen: Piika

Tämän kirjan pongasin kirjaston esille nostetuista teoksista. Siitä kiitos kirjaston henkilökunnalle. Kirjassa elämässän eksynyt ja hivenen alkoholisoitunut mutta selkeästi älykäs nuori nainen Elina tekee elämässään merkittävän siirron. Hän vaihtaa oluen, spontaanit seksiseikkailut ja muiston keskenjääneistä filosofian opinnoista karjanhoitoon. Niinpä Elina suorittaa loistavasti tutkinnon maatalousoppilaitoksessa. Elina saa paikan Vaskian karjatilalta, jossa häntä odottaa isäntä ja tämän isä. Toiminta karjatilalla ei olekaan aivan sitä mitä Elina odotti.

Elinalle on äärimmäisen tärkeää pitää huolta karjan hyvinvoinnista, ja asiasta varsin vähän motivoineista isännistä huolimatta hän tekee parhaansa mahdollistaakseen karjalle paremmat olot. Elina tulee käymään läpi melkoisen kasvutarinan. Hän joutuu lyhyessä ajassa kohtaamaan niin menneisyytensä, nykyisyytensä kuin tulevaisuutensa. Ennen kaikkea hän yrittää löytää oman paikkansa. Elinan työ ei jää turhaksi, ja hän ehtii oppia yhtä sun toista aikanaan piikana Vaskian kartanon piikana.

Myönnän odottaneeni jonkinlaista kevennettyä versiota Enni Mustosen maaseututarinoista, mutta sainkin jotain aivan muuta. -Hyvällä tavalla. Vaikka komiikkaa mahtuikin mukaan, tarinassa oli koukuttavaa karuutta. Elinan hahmo tuntui realistiselta, ehkä jopa samaistuttavalta. Elinan työ eläinten hyväksi ei ollut holtitonta kapinaa, vaan aitoa yrittämistä ehdoilla, joissa hän joutui antamaan itsestään enemmän kuin hyviin neuvottelutaitoihin panostamista.

Elinan hahmossa ja hänen kasvutarinassaa viehätti erityisesti se, ettei Elinan persoona muuttunut. Hän näki asiat hieman eri tavalla, muttei muuttunut liikaa. Kirjassa nousi esille myös asetelmia ja kysymyksiä, joissa sukupuolten välinen tasa-arvo ei ollut kohdillaan. Ongelmat olivat aitoja, eivät väkisin etsittyjä. Elinaa todellakin kohdeltiin alempiarvoisesti hänen sukupuolensa, asemansa ja toisaalta perinteiden piirtämien periaatteiden vuoksi.

Lukukokemuksena Piika oli samalla rentouttava, mutta myös ajatuksia herättävä. Tarina sai kieltämättä pohtimaan nimenomaan tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä, ja toisaalta myös tuotantoeläinten hyvinvointi pohditutti. Suosittelen kirjaa kaikille, joita aihepiiri kiinnostaa. Elinan seksuaalinen vapautuneisuus voi triggeröidä niitä lukijoita, jotka kaipaavat naiselta tunnepainotteisempaa suhtautumista vastakkaiseen sukupuoleen.

Miika Nousiainen: Pintaremonttia

Tässä äärimmäisen rentouttavaa luettavaa! Olen lukenut Nousiaisen kirjoista neljä, ja tämä mielestäni sukeltaa parheiten siihen arkeen, mitä se aamun ruuhkabussiin maastoutunut ja viimeisen päälle huomaamaton ihminen elää. Kirjassa on useampi hahmo, joiden tarinaa lukija voi seurata omissa luvuissaan. Hahmoja yhdistää se, että päällisin puolin kaikilla asioiden pitäisi olla hyvin. Silti jokainen heistä kaipaa jotain: lasta, perhettä, kumppania tai ihan vain mielenrauhaa. Jokainen tarina on saman aikaan realistinen ja absurdi. Ehkä paras on kuvaus siitä, miten täysin kiltti ja itselleen kumppania etsivä henkilö pienen mokan kautta päätyy tekemisiin rikollisen moottoripyöräjengin kanssa.

Tarinassa vilahtaa säännöllisesti Pintaremonttia niminen blogi, johon Google tai oma mieli ohjaa etsimään vastauksia kysymyksiin. Blogin sisältö on stereotyyppisen täydellistä hyvinvoinvivaikuttajan tekstiä elämästä, missä elämä on suorastaan epärealistisen ihanaa. Ennen pitkää realismi painaa tuolle täydellisyydelle jarrut pohjaan, ja jossain vaiheessa bloggaajan täydellisyys paljastuu. Mistä itse pidin erityisesti, on päähenkilöiden kaipuu siihen johonkin, mitä he eivät meinaa millään tavoittaa.

Nousiaisen kirjojen loppuja yhdistää ihanan seesteinen tunnelma, jossa päähenkilöiden maailmassa palaset loksahtavat paikoilleen. Toiveet eivät ehkä toteudu juuri yhdellä ja tietyllä tavalla, mutta kirjan päätteksi lukijalle jää mukava tunne asioiden järjestymisestä. Suosittelen tätä kirjaa jokaisele, joka kaipaa lukemistoonsa arkirealismia höystettynä niin mustalla kuin muunkin sävyisellä huumorilla sekä absurdeilla käänteillä jotka Nousiainen on tavalla toisella kääntänyt täysin loogisiksi.

Anonyymi: Herra Jackin ihmeellinen huone

Kyllä, mukaan eksyi myös eroottista kirjallisuutta. Kirjan tapahtumien aikakaudesta ei ole selkeää määritelmää, mutta päätellen erityisesti naisten vaatteista kyseessä näyttäisi olevan aika 1900-luvun alkupuolella. Tarina alkoi peräti loogisesti. Herra Jackin morsian -oletettu Alice oli jättänyt. Herra Jack ei tätä tapahtumaa hyväksynyt, vaan halusi kostaa. Aikakauden hengen mukaisesti Jack halusi olla se, jolle Alicen kunnia ja neitsyys kuuluvat. Herra Jack löysi itselleen mukavan huoneiston, jonne hän asetteli kaikenlaista mukavaa. Esimerkiksi köysilaitteita.

Alicen huijaaminen huoneistoon kävi helposti. Sitten itse tarina saattoikin alkaa. Herra Jack piti hauskaa Alicen keholla kunnes sai haluamansa. Aluksi kauhuissaan ja häpeissään ollut Alice tappeli vastaan, mutta asianmukaisesti alkoikin sitten saada nautintoa ja olla täysillä mukana. Joukkoon liittyi lisää (kas kummaa) naisia varsin saman kaavan mukaisesti. Mukaan saatiin mm. palvelijatar, leskeksi jäänyt ystävä ja paljon muitakin. Mainittakoon että yhtäkään ihmistä ei erikseen kutsuttu, vaan huijattiin paikan päälle.

En voi kehua löytäneeni tätä kirjaa oma-aloitteisesti, joten kiitokset suosittelijalle. Tai pikemminkin yllyttäjälle? Kirja oli viihdyttävää luettavaa. Tarinassa oli BDSM-ajatusta sen verran mitä aikakausi ja ideat mahdollistivat. Pääpaino oli alistamisessa. Lukiessani mietin, että tämä kirja saattoi olla ensisijaisesti suunnattu miehille. Ajatus tullut niinkään klassisesta asetetelmasta eli yksi mies ja useampi nainen, vaan siitä miten helposti kaikki kävi. Herra Jack sai naiset nauttimaan tekemättä paljoakaan. Toisaalta, ehkä näinkin voi käydä. Jospa herra Jack vain osasi oll seksuaalisesti niin karismaattiminen ja lumoava? Oma mielipiteeni herra Jackista: Innostuva, aikaansaava ja mies joka selkeästikin sai. – Useasti. Siispä onnittelut hänelle.

Yhteenveto: Jos olet herkkä mainitulle sisällölle tai et ymmärrä että tosielämässä kyseinen toimintaa vaatii yhteisymmärryksessä tehdyn suostumuksen, älä lue tätä. Tai jos et ylipäänsä ymmärrä eroa fantasian ja todellisuuden välillä. Se mikä sallittaan fantasiassa, ei ihan aina ole toivottua todellisessa elämässä. Muussa tapauksessa suosittelen. Mikä minuun kieltämättä upposi, oli Fifty Shades -sarjalle ominaisen sentimentaalisuuden ja loppumattoman vatvomisen puuttuminen. Tilalla oli lähes viihdyttävän suoraviivaista toimintaa. Mikä taas häiritsi, oli sisällön yksitoikkoisuus. Ymmärrän että tämä on ominaista eroottiselle kirjallisuudelle, mutta selkeästi kaipaan lukemistooni jonkinlaista juonta. Jos rehellisiä ollaan, puolenvälin jälkeen lukeminen alkoi muuttua ”pakolliseksi”. Luenko vastaavaa jatkossa? -Ehkä, tai sitten en.

Tällainen kokoelma tällä kertaa.