Silmien laserleikkaus: 11 vuotta ilman silmälaseja

Kävin erittäin pitkän tauon jälkeen silmälääkärin tarkastuksessa. Periaatteessa minun olisi pitänyt käydä siellä jo vuosia sitten, mutta koska silmien kanssa ongelmia ei ilmennyt, aina se vain jäi. Sain ensimmäiset silmälasit n. 9-vuotiaana. Siitä eteenpäin näkö huononi vuosi vuodelta. Silmälasien vaihtuminen 1-2 vuoden välein oli itsestäänselvyys. Teini-iässä piilolinssit helpottivat hieman loppumattomia ulkonäkökomplekseja. Olin se luokan finninaamainen rillipää, eli pisteet sosiaalisen aseman kannalta olivat jo tällä huonot. Siihen päälle tuli vielä se fakta että olin olemassa. Varma kohde kiusaajille siis.

En koskaan oppinut pitämään silmälaseista omassa päässäni. Tosin tämä haaste liittyy useampaankin kohteeseen. Minun päähäni ja naamaani ei tahdo sopia mikään ylimääräinen. Esimerkiksi vähemmän typerän näköisen päähineen löytäminen on vaikeaa. Jostain syystä pääni ja lärvini vain ovat sen malliset, että ne hylkivät asusteita. Hemmetin itsevaltiaat.. Aikuisena näkö oli huonontunut tasolle jotain päälle -6 ja -7. Ilman laseja tai piilolinssejä en siis enää pärjännyt. Uutiset silmien laserleikkauksesta olivat ilmenneet jo kauan sitten, mutta n. vuonna 2010 laserointi oli jo yleistä. Hyvien kokemuskertomusten lisääntyessä minäkin kiinnostui tuosta operatiosta.

Hyvää tuuria alusta lähtien

Laserointia ei voi tehdä kenelle tahansa. Leikkauksen sopivuus arvioidaan silmälääkärin vastaanotolla. Ensinnäkäkin omalla kohdallani näön tulee olla riittävän huono. Myös ikää kannattaa olla sen verran, että huononeminen on vähinkäänkin hidastunut. Myös mahdolliset taustalla olevat silmäsairaudet vaikuttavat siihen, voiko leikkausta tehdä. Itse olin alle kolmekymppinen kun leikkaus tehtiin. Näön huononeminen oli hidastunut siinä määrin, että leikkaus kannatti tehdä.

Leikkauksen vaikutusten pysyvyyteen vaikuttaa myös silmän rakenne. Omalla kohdallani pientä lisähaastetta saattoi tuoda lähes yksikön suuruinen ero silmien välillä. Siis likinäköisyydessä. Leikkauksen sivuvaikutukset eivät erityisemmin huolestuttaneet. Toki se jännitti, miten pysyviä tuloksista tulee. Mietin esimerkiksi sitä, että entä jos näkö olisikin parin vuoden päästä taas niin huono etttä tarvitisin laseja. Päätin kuitenkin ottaa riskin, sillä koin silmälasien ja piilolinssien kanssa pelaamisen ärsyttäväksi.

Itse leikkaus oli kokemuksena kohtuullinen. En voi sanoa että miellyttävä, mutta ei myöskään merkittävän epämukava. Ennen leikausta sain oikein mukavan esilääkityksen, minkä jälkeen kaikki olikin ok. Todennäköisesti olisin nyökännyt tyytyväisenä jos silmälääkäsi olisi ilmoittanut minun menettäneen juuri näköni. Ainoa mitä itse jouduin tekemään, oli kohdistaa katse laitteessa näkyvään vihreään valoon. Leikkauksen jälkeen olin pöpperössä mutta näkö oli selkeästi parantunut. Silmälasini annettiin mukaan. Totta puhuen en itsekään tiedä miten päädyin oikeaan osoitteeseen eli kotiini, mutta jossain vaiheessa olin kotiovella. Vaihdoin kotivaatteet ylle ja kävin nukkumaan. Kiitos lääkityksen, se kävi helposti.

Seuraavana päivänä näin. Kokemus oli aika hämmentävä, sillä viimeiset lähes 10 vuotta olin tottunut siihen etten näe ilman laseja paljon mitään. Kieltämättä se oli aika hieno tunne.

n. 3000 euron investointi

3000 euroa voi kuulostaa järkyttävältä summalta, ja yhtäkkisenä menona se olisikin pahimmassa tapauksessa talouden hajottaja. Omalla kohdallani se ei tuntunut missään, sillä olin yli kaksi vuotta säästänyt nimenomaan leikkausta varten. Kun summa oli koossa, varasin ajan toimenpiteeseen ja sitä edeltävään tarkastukseen. Olin tosiaan säästänyt senkin uhalla, ettei leikkausta voisi tehdä. Ehkä olisin käyttänyt summan johonkin muuhun, tai pitänyt säästössä. Jälkimmäinen kuulostaa enemmän minun ratkaisultani.

Kyllähän tuollainen ”ostos” tuntui absurdilta. Ajattelin kuitenkin, että parhaassa tapauksessa leikkaus voisi olla investointi. Silmälääkäri, näöntarkastukset, kehykset, linssit ja mahdolliset piilolinssit eivät ole aivan halpoja nekään. Vaikka esimerkiksi 300 euroa uusiin laseihin ja linsseihin on selkeästi pienempi meno kuin 3000 euron leikkaus, tarve silmälasien uusimiseen tahtoo ilmetä spontaanisti, jolloin se 300 euron yhtäkkinen meno voi tuntua taloudessa varsin kipeästikin. Erityisesti tällainen tapahtuu silmälasien hajotessa.

Yli 10 vuotta ilman laseja

Olen ollut helmikuussa 2012 ilman silmälaseja. Aurinkolasit tosin pitäis uusia. Silmälääkäri totesi näön erinomaiseksi. Mutta aivan ilman sivuvaikutuksia leikkauksesta en ole selvinnyt. Leikkauksesta oli jäänyt arpeutumaa, mutta se ei vaikuta näköön. Valoherkkyys lisääntyi leikkauksen jälkeen merkittävästi. Tästä syystä minut saattaa pongata aurinkolasit päässä myös pilvisellä säällä. Tässä mielessä tämä harmaa ja synkkä marraskuu on todella mukavaa aikaa. Ainakin silmilleni. Toinen haaste on silmien kuivuminen, mikä kuitenkin on ollut hoidettavissa tipoilla. Tätäkään en ole joutunut tekemään päivittäin.

Mikä hieman häiritsee, on piilokarsastus. Tämä jonkin verran vaikeuttaa lukemista. Lisäksi saatan näyttää kasvokuvissa siltä kuin olisin pienoisessa humalassa. Tosin on vaikea sanoa, liittyykö karsastus leikkaukseen, sillä sitä on saattanut olla minulla jo lapsena. Tämä ei olisi ainoa pitkäaikainen vaiva mikä alkaa häiritä vasta myöhemmällä iällä. Muussa tapauksessa koen leikkauksen hyötyjen olevan reilusti heittojen yläpuolella.

Silmien laserointi siis osoittautui omalla kohdallani hyväksi ratkaisuksi monella tavalla. Leikkaus on todellakin maksanut itse itsensä takaisin ja parantanut elämänlaatua. Omalla kohdallani erityisesti aktiviteetit tahtovat olla sellaisia, että silmälasit ovat tiellä. Pakko myöntää myös, että on paljon helpompaa kun lasien olemassaoloa ja tarvetta ei tarvitse miettiä. -Erityisesti nyt kun Juniori on keksinyt miten hauskaa on napata tavaroita ja siirtää niitä paikasta toiseen.

Onko sinulla kokemusta silmien laserleikkauksesta?