Ryhtyisinkö sittenkin provider -suhteeseen..

Provider. Taas olen oppinut uuden käsitteen. En liene ainoa joka tästä luki, kun aiheesta ilmestyi Iltasanomiin artikkeli. Provider -suhteessa ideana on, että toinen osapuoli toimii niin ikään elättäjänä. Naispuolinen provider -suhdetta etsivä perusteli asiaa sillä taakalla, minkä esimerkiksi raskaus, synnytys ja äitiys hänelle tuovat. Kyseessä olisi siis ilmeisesti nykyaikaistettu versio siitä mallista, minkä murskaaminen oli historiassamme pienoisen taistelun tulos. Toki naiset ovat vuosisatoja saaneet osallistua työelämään, mutta rajatuin ammatein. -Jostain syystä maailman vanhin ammatti kaikessa kielteisyydessään sai aina kannatusta erityisesti heiltä, jotka sitä eniten kritisoivat.

Entä tänä päivänä? Kulttuurissamme tasa-arvo on olennainen osa parisuhdetta. Siihen kuuluvat vapaudet ja vastuut. Vanhempainvapaiden jakamisella on pyritty lisäämään tuota tasa-arvoa siten, että molemmat vanhemmat saavat mahdollisuuden viettää aikaa kotona lapsen tai lasten kanssa. Usein työelämä naiselle on myös pakollinen valinta. Osalla taloudellinen tilanne sallii toisen vanhemman pysymisen kotona, mutta usemmalla ei. Toisaalta moni nainen myös haluaa töihin. Provider -suhde siis mahdollistaisi toisen vanhemman pysymisen kotona siten, ettei hänen itse tarvtssi osallisua talouden kuluihin.

Jälleen helppoa rahaa?

Ymmärrän hyvin erityisesti niitä nuoria naisia ja toki miehiäkin, joita ajatus viehättää. Pahoittelen rajoittunutta näkökulmaani, mutta otan esimerkiksi naiset. Syy on siinä, että toistaiseksi (biologisesti) naisella on mahdollisuus lisääntyä. Toki voisin ottaa mukaan myös esimerkiksi adoptioon tai sijaisvanhemmuuden mahdollisuuden saaneet henkilöt. Mutta siis.. olisko ihana ajatus? Hoidat lapsia, teet ruuat ja pidät kodin siistinä. Sinun ei tarvitisi koskaan vilkaistakaan laskuja, miettiä lainoja, asunnon vuokraa tai muutakaan vastaavaa. Kunhan hoidat oman työmaasi, kulusi hoidetaan.

Jälleen ajatus liian hyvää ollakseen totta nousee mieleen. Otanpa itseni esimerkiksi. Olisin kotona ja hoitaisin lapsen/lapset/, ruuat ja pidän kodin siistinä. En tiedä huolehtisinko ostoksista. Ilmeisesti kyllä, mutta koska kulut maksetaan, tietenkin tilaisin ruokaostokset yms. kotiin. Sitten joku maksaisi mm. lasten tarvikkeet, vaatteet, lelut, harrastukset, lääkärikulut ja muun pakollisen. Ai niin, joku maksaisi myös minun kuluni. Siihen kuuluisivat ruuan lisäksi vaatteet, minun harrastukseni ja mitä ikinä tarvitsenkaan. Oho..

..Kääntöpuoli

Menisikö homma noin? Jos olisin se kumppani joka lukisi ilmoitukseni provider -suhteesta, pyyhkäisisin ilmoituksen pikaisesti pois. En todellakaan olisi niin hullu, että maksaisin 38-vuotiaan naisen kulut ja lisämenot siksi, että hän huolehtisi lapsista ja kodista. Korkeintaan miettisin kannattaisiko tuon, lähes keski-ikäisen naisen viimein kasvaa aikuiseksi. Toisaalta jos olisin toisenlainen mies, saattaisin innostua. Tuosta saisin naisen, jolla ei ole valtaa sanoa poikkipuoleista sanaa, sillä hän eläisi minun rahoillani.

Saatan olla yltiönegatiivinen, mutta itse näin tuollaisen provider  -suhteen todella suurena riskinä. Olen itse ollut suhteessa, jossa toinen osapuoli yrittää kontrolloida elämääni. Kyse ei todellakaan ollut ihan pienistä rajoituksista, vaan esimerkiksi siitä kenen kanssa sain puhua. Esimerkiksi ystävällinen keskustelu naapurin kanssa johti tiukkaan kuulusteluun mitä on meneillään. Keskustelu liittyi likavesikaivojen toimintaan. -Eikä kyse ollut minkäänlaisesta vertauskuvasta. Itse koin äärimmäisen ahdistaviksi tuollaiset (mielestäni) normaaliin kommunikaatioon liittyvien kohtaamisten puimiset, että en haluaisi kokea samaa uudelleen.

Olen varmaankin viimeisen päälle pessimisti, mutta näen provider -suhteessa merkittävän riskin tulla kontrolloiduksi. Tavallaan kulut maksavalla osapuolella on siihen valtuudet, vaikkei eettisesti ja moraalisesti niin saisikaan olla. Valitettavasti rahalla voi kätevästi kiristää. Itselleni nousee mieleen ensimmäisenä tilanna, jossa ”elätettävä” osapuoli on lähtenyt suhteeseen varhain, eikä siis ole ehtinyt hankkia itselleen sellaista koulutusta mikä takaisi mahdollisuuden työelämässä. -Työkokemuksesta puhumattakaan. Hän on sopivasti itsenäisyydessä tyhjän päällä, mikä taas tekee hänet riippuvaiseksi kumppanin tuloista. Kas, sopivat palaset ovat löytyneet. Saatan olla kyyninen, mutta en usko siihen että mikään olisi ilmaista.

Oma kantani omassa elämässäni..

Voisinko minä ryhtyä provider -suhteeseen? Lähtökohtaisesti ajatus tuntuu absurdilta ihan jo ikäni vuoksi. Jos olisin n. 20-vuotias ja tämä olisi yksi vaihtoehto muiden joukossa, kenties harkitsisin. Toisaalta minulla on aina ollut kunnianhimoa myös muuhun kuin kotiäitiyteen. Tämä on kyllä hivenen absurdia, sillä työelämässä saavutukseni ovat aika vähäiset. Koulutuksen suhteen taas koputtelen kategoriaa ylikoulutettu. Ja vaikka näin onkin, silti puolisalaa haaveilen välillä mahdollisuudesta akateemiseen uraan edes väitöskirjan verran. Silti haluaisin tulla toimeen omillani.

Minulla taloudellinen riippuvuus toisesta ihmisestä aiheuttaa lähinnä pelkoreaktion, mutta tämä johtuu kaiketi menneisyydestä. Ensimmäinen skenaario provider -suhteessa omalla kohdallani on jatkuvan vähättelyn kuunteleminen. Saisin kuunnella lopun elämääni kuinka en tee ”kunnon työtä”. Tosin olen tuota kuunnellut myös silloin, kun olin kokoaikatyössä, ja kyseessä oli ihan ns. tavallinen työ tavallisine työaikoineen. Entä miten kävisi jos kumppanini vaihtaisi minut nuorempaan ja edustavampaan kun itse täytän viisikymmentä vuotta? Olisin täysin tyhjän päällä. Minulla ei olisi työkokemusta ja olisin vieraantunut siitä arjesta johon kuuluu töihin meneminen, sieltä palaaminen, askereet yms. Odottelisin alistuneena eläkeikää ja tekisin ehkä pätkätöitä.

Vaikka oma skenaarioni provider -suhteesta on varsin pessimistinen, en väitä etteikö se joidenkin kohdalla voisi onnistua. Ehkä joku todella haluaa hoitaa kulut, ja toinen taas hoitaa asiat kotona. Silti heidän välillään voi säilyä tasa-arvo ja keskinäinen kunnioitus. Myönnä että minussa on turhankin iso annos kyynisyyttä. Toisaalta kyynisyys tässä kontekstissa mahdollistaa sen, että haluan huolehtia itse itsestäni. -Ja jälkikasvusta. Toki jälkikkasvun suhteen toisen vanhemman olisi suotavaa hoitaa vähintäänkin juridisen osuuteensa.

Vaikka provider -suhteesta varmasti on olemassa onnistuneitakin versioita, itse en siihen uskaltaisi ryhtyä. En myöskään kannustaisi siihen muita. Toki elämässä on väliaikaisia tiloja joissa parisuhteen toinen osapuoli on se rahaa tienaava henkilö. Hyvä esimerkki on hoitovapaa. Tosin hoitovapaalla voi periaatteessa on kumpi vanhemmista tahansa. Toisaalta on myös perheitä, joissa toinen vanhemmista on kotona. Huvittavaa sinänsä, sillä tuskin kovinkaan moni toteaa olevansa provider -suhteessa. Toinen vanhemmista nyt vain on syystä tai toisesta kotona. Mitähän tällainen henkilö vastaisi jos häneltä kysyisi: Hei, miltä tuntuu olla provider -suhteessa? Yhteenveto: Onneksi kaikelle mahdolliselle keksitään aktiivisesti jokin nimike.

Millaisia ajatuksia provider -suhde sinussa herättää?