Pikkujoulukausi: Viimeinen mahdollisuus ”nollata”?

Kun suhde alkoholistin kanssa päättyi, loppui myös alkoholin käyttö omalla kohdallani. Kyseessä ei ollut päätös, vaan ehkä enemmänkin kokeilu.  Viimeinen annokseni taisi olla jääkiekon 2021 MM-kisojen loppuottelua seuratessani. Kesä meni alkoholittomasti myös perinteisten ”dokausjuhlien” aikaan. Kun olin tottunut tuohon sober curious -tyyliin, Juniori ilmoitti tulostaan ja antoi alkoholittomalle linjalle yhdeksän kuukauden jatkoajan. -Ja annettuaan ymmärtää että äidnmaito maistuu erittäin hyvin, jatkoaika on jatkunut tähän päivään asti ja jatkuu edelleen.

Voin rehellisesti myöntää, että arkistojen kätkössä on minusta kuvia tonttulakki päässä ja punaviinilasi kädessä. Kuva on otettu opiskelija-asennosta. Erittäin todennäköisesti kyseessä oli jonkinlainen pikkujoulujen juhlinnan alkuaihe, eli nk. pohjien ottaminen ennen baarikierrosta. Opiskelijaporukoissa en pikkujouluja juhlinut. AMK:ssa en oikein kokenut kuuluvani joukkoon, ja kieltämättä edesautoin tuota tunnetta kapinoimalla. Yliopistossa koin olevani liian vanha opiskelijabileisiin. Nyt olen vielä vanhempi, eikä biletys missään muodossa tulisi enää mieleen. Palaan asiaan keski-iän kriisin koittaessa. Tässä on on useamman vuoden verran mennyt pikkujoulukausi varsin kuivin suin. -Ainakin alkoholin suhteen. Millaisia ajatuksia tämä aika herättää..

Pakkojuhlintaa?

Osalle pikkujoulukausi selvinpäin tai koko kauden skippaaminen on itsestäänselvyys. Kuten aiemmin tuli myönnettyä, itse kuulun siihen joukkoon joka on osannut juhlia varsin railakkaasti. Ollessani suhteessa alkoholistin kanssa aluksi omakin käyttöni lisääntyi hetkellisesti. Olin hienosti aivopesty: Sen piti olla vapaalle heittämistä. Oli kuitenkin käynyt niin, että olin etääntynyt sitä touhusta. Vaikkei kyseessä ole ikäkysymys, minusta tuntui että olen liian vanha sellaiseen ”biletykseen”. -Siitäkin huolimatta että ns. kanssabilettäjät olivat minua kymmenisen vuotta vanhempia. Olin kasvanut elämäntyyliin missä alkoholia käytetään kohtuullisesti, ja pääpaino on mm. liikunnassa, sosiaalisessa kanssakäymisessä selvinpäin ja tietenkin työssä. Olin juhlani juhlinut.

Edelleen olen sitä mieltä, että tarve riehua kannattaa hoitaa alta pois iässä, missä siitä on vähiten haittaa. Valitettavasti osa vain luulee, että bileet jatkuvat ikuisesti. Siksi on näitä yli nelikymppisiä jotka bilettävät riehumisvaihetta elävien parikymppisten kanssa luullen, että sillä tavalla nuoruus saadaan taas käden ulottuville. Joskus mietin, onko näiden pakkojuhlintapäivien tarkoituksena elää aikaa, mitä ei saa takaisin? Toki ihmisillä on erilaisia (teko)syitä juomiseen. Usein syitä yhdistää yksi asia: pääseminen pois tästä todellisuudesta.

Mitä juomispainotteisella pakkojuhlinnalla loppujen lopuksi oikein haetaan? Mitä hurjasta nuoruudestani muistan, siihen liittyi päähänpinttymä vain yhdestä ja ainosta oikeasta tavasta pitää hauskaa. Toisaalta se oli vielä aikaa, kun seuraavana päivänä krapulaa hoidettiin ensin suihkulla ja sitten reippaalla ulkoilulla. Viis sydämen rasituksesta.. Parikymppinen ihminen kokee olevansa kuolematon. Voiko olla niin, että osalla ajatus yhdestä ja ainoasta, eli pää täynnä tapahtuvasta hauskanpidosta pysyy? -Ilmeisesti kyllä? Itse en tässä iässä jaksaisi säännöllisesti koettua krapulaa. Nim. taipumus siihen. Tosin yhtä opettajaani lukiossa siteeraten voisin todeta krapulan suojelevan alkoholismilta.

Ajatuskin krapulasta karmii. -Etenkin huonosti nukuttu yökin vie puolet energiasta pois..

Vuoden viimeisen rikkeet ennen parannusta?

Osalla vuosi jakautuu ajanjaksoihin, joina hyvinvointiin panostetaan äärimmäisen kurinalaisesti. Ensimmäinen vaihe alkaa tammikuussa, kun joululoman syöpöttelyn ja juopottelun vaikutuksia on aika deletoida. Tämä saattaa parhaimmillaan jatkua vappuun, mitä seuraa tarvittaessa kesäkunnon tavoittelu. Loppukesästä alkaa kesäkilojen karistaminen. Kun kuntokuuria on jatkunut lokakuuhun asti, itse kukin ilmeisesti väsyy. Toisaalta.. ehkä ihmiset tiedostavat kuntoa kohottavan tammikuun lähestymisen. Pikkujoulukautena alkaa siis mahdollisuus heittää vapaalle vähän joka tavalla.

Ilmiö kuulostaa kieltämättä surulliselta. Omaan hyvinvointiin panostaminen ei tapahdu luontevasti elämäntyylinä, vaan prosessina jossa tavoitteeseen pääseminen onnistuu vain itseään ruoskimalla. Jo ennen kaikkea ajatus jatkuvasta tavoitteiden saavuttamisesta uuvuttaisi kenet tahansa. Mainittakoon etten suoranaisesti kritisoi pikkujoulukautta juhlineen, sitä miksi ihmiset hakeutuvat juhlimaan. Osa saattaa yksinkertaisesti pitää hauskaa sekä nauttia hyvästä seurasta. -Mikä oletettavasti onkin alkuperäinen idea. Siltin uskon että on myös heitä, joille pikkujoulukausi on aika jona kulminoitunutta uupumusta ja suorittamista kompentoidaan turruttamalla väsymyksen aiheuttamat tunteet alkoholilla.

Ajatuksia..

Itse juhlimisen voi tehdä kuin omalla tavallaan, siispä myös ilman alkoholia. Eri asia on, mitä ennen pikkujoulukautta on tapahtunut. Onko vuosi antanut mahdollisuuden pysyä henkisesti ja fyysisesti balanssissa, vai onko takana monella tapaa raskas vuosi. Jokainen hoitaa väsymystä omalla tavallaan. En puolusta pikkujoulukaudelle ominaista juomista, mutte myöskään pidä sitä yllätyksenä. Ihmiset alkavat olla väsyneitä. Ehkä se juopottelu sallitusti pikkujoulujen merkeissä on osalle lupa turruttaa väsymyksen aikaansaamia negatiivisia tunteita. Tosin osalle pikkujoulukausi on vain syy juopotella ilman selittäviä taustatekijöitä.

Itse uskon, että alkoholin säännölliseen käyttöön ehdollistutaan. Siitä tulee tapa. Vaikka määrät olisivat kohtuulliset, asian tuleminen tavaksi estää vaihtoehtoisia tapoja juhlia. Itsellenikin viikonlopun siideri oli päähänpinttymä. Nyt olen ollut 2,5 vuotta ilman, ja säilynyt hengissä. En voi kehua mullistavilla muutoksilla. Tosin taloudellisella tasolla alkoholittomuus on todella järkevä ratkaisu. Todennäköisesti myös terveydellisesti. Saan järkyttäviä naurukohtauksia edelleenkin, ja päästän suustani älyttömyyksiä joita sitten kadun. Vapauttavaa holittimuudessa on se, että voin halutessani juhlia mihin kellonaikaan vain. Itse asiassa loppukesästä tulikin kokeiltua terassikierrosta holittomasti n. klo 13 keskellä viikkoa lapsivapaan aikaan. Tämä oli itse asiassa varsin hauskaa.

Kun ajattelee näitä pakkojuhlinta päiviä joiden huipentumaa, eli uutta vuotta pikkujoulukausi edeltää, edelleen mieleen nousee ajatus sen kokonaisen vuoden tarkastelusta. Mikä saa aikaan tarpeen ”nollata” nimenomaan alkoholilla? Toisaalta voisi kysyä vain, mikä saa aikaan tarpeen nollata? Luulen että tavoitteellisuus ja jatkuva pyrkimys yhä lisääntyvään tehokuuteen ja tarve kelvata uuvuttaa ihmisiä salakavalasti. Se kelpaaminen ilmenee niin työelämässä kuin siviilielämässä. Erilaisten tavoitteet tulevat usein ulkopuolelta. 365 päivää on aika pitkä aika pakonomaiseen kriteerien täyttämiseen usealla osa-alueella. Siksi uskallan toivoa, että vuosi 2024 antaisi jokaiselle mahdollisuuden olla edes vähän enemmän ihminen. -Ehkä sen toiveen täyttyminen ilmenee vuoden kuluttua pikkujoulukautena.