Yksivuotias Juniori!

Hyvää syntymäpäivää Juniorille! Rakas Juniori täytti vuoden. Tätä seuraa se kuuluisa kysymys: Mihin tämä aika oikein katoaa? Vaikka Juniori on nyt saavuttanut taapero -statuksen, näin äidin silmissä hän tuntuu vielä enemmän vauvalta kuin taaperolta. Hyväksyn taapero -statuksen sitten, kun Juniori alkaa kävellä. Mitä kaikkea tälle yksivuotiaalle (edes vähän vauvalle) kuuluu?

Tehokas konttaaja

Juniorista on tullut varsin vauhdikas ja määrätietoinen konttaaja. Konttauskisat ovat edelleen hauska juttu, samoin jokin hippaleikin tyyppinen konttaaminen. Juniori osaa harvinaisen hyvin varoa tasojen alla päätään, mikä saattaa tosin olla kantapään kautta opittu taito. -Ja hyvä että metodi toimii. Erikoista sinänsä, Juniori ei koskaan opetellut ryömimistä, vaan siirtyi suoraan konttaamiseen.

Määrätietoisuus on sekä hyvä että huono asia. Jälkimmäinen ilmenee silloin, kun äiti ilmoittaa ”älä mene sinne”. Tuon lauseen aikana äitiä ei ole olemassakaan. Toisaalta kyse lienee leikistä. Äidin on otettava Juniori kiinni. Sohvan taaksekin kerran ehdittiin. Valitettavasti sohva mystisesti siirtyi tämän jälkeen niin lähelle seinää ettei taakse mahdu konttaamaan. Sängyn alle Juniori ei vielä ole keksinyt mennä. Toisaalta sehän vaatisi ryömimistä..

Näppärä käsistään

En ole kovan luokan kokemusasiantuntija, mutta saadessaan kiinnostavan lelun käsiinsä, Juniori alkaa pyöritellä lelua tai mitä tahansa esinettä ympäri. Hän saattaa kiertää esimerkiksi hiusharjaa käsissään ihmeen pitkään. Isovanhempien luona Juniori oppi jo varhain pyöräyttämään syöttötuolin pyörää. Tämä ”tuolin korjaaminen” on edelleen mielenkiintoista puuhaa.

Pari kuukautta sitten Juniori oppi myös taputtamaan, ja tekee sitä kun hänelle näyttää mallia. Vilkuttamista Juniori ei vielä näe tarpeelliseksi taidoksi. Ylipäänsä hän tykkää näplätä eri esineitä. Palapeleistä palat on otettava pois, vaikka aina joku tylsimys ne laittaa paikoilleen. Myös pallottelu on mukavaa. Kotona tennispallot ovat edelleen päivittäinen suosikki vaikka ”oikeita” lelujakin olisi. Yksivuotiaani suosikkelut taitavat siis olla tennispallot ja hiusharja.

”Äi-i”

Selkeitä sanoja ei ole vielä kuulunut, mutta sanaa ”äiti” ilmeisesti haetaan. Välillä Juniori toistaa sanan, välillä hokee sitä. Kun äiti kaikessa ilkeydessään jättää Juniorin hetkeksi sänkyyn esimerkiksi käydessään vaikka vessassa, ajankohdan ollessa Juniorille väärä hän hokee sanaa ”äi-i” suorastaan rähjäten. Äänensävystä todellakin huomaa milloin äiti ei toiminut kuten pitäisi.

Mainittakoon kuitenkin, että näin pienellä on vaikea sanoa onko sanan merkitys juuri oletettu. Tämä voi myös olla sana minkä Juniori on saanut onnistumaan ja hokee sitä muuten vain. Äänteissä Juniori on erittäin uskollinen yksittäisille suosikeille. Välillä on ti-ti-ti ja välillä päristelyä.

Hyvä nukkuja

Kiitos tästä rakas lapseni! Kiitos että olet nukkunut hyvin! Tiedän että muuksia voi tulla, mutta olen kiitollinen tästä ajasta kun itsekin olen saanut nukkua. Toki kukonlaulun aikaa on yksi maitoherätys, mutta kumpainenkin saa nukkua tämän jälkeen vielä. Juniorin unenlahjat nousivat esille heinäkuun aikaan, kun muutimme nykyiseen kotiimme. Pahimpien helteiden aikaan olimme isovanhempien luona ”hellepakolaisina” kunnes asunto taas viileni.

Juniorin nukkuminen lähti sujumaan siinä vaiheessa, kun selkeät rutiinit löytyivät ja päivään sisältyi riittävästi myös rauhallisia hetkiä. Juniori on pienestä pitäen (pieni hän on vieläkin) kaivannut hetkiä, joina hänen ei tarvitse seurustella jatkuvasti, vaan saa syventyä omaan leikkiinsä. Rutiinien löydyttyä tutut ja ennalta-arvattavat asiat vaikuttivat myös positiivisesti nukkumiseen.

Juniori nukkuu ennen maitoherätystä n. 9 tuntia, minkä jälkeen tulee vielä 2-3 tunnin unet. Päiväkävelylle lähdemme yleensä puolen päivän aikaan. Jos lähtö viivästyy esimerkiksi ruuanlaiton vuoksi vähänkin, Juniori alkaa itse torkkumaan. Saavuttuamme kotiin, on taas ruoka- ja maitohetki. Itse pidän kahvitauon ja välipalatauon. Laitan Juniorin omaan sänkyyn missä hän hetkisen leikkii ja sammahtaa jälleen. Illalla käytössä on tuttu rutiini: iltapuuro, iltapesut ja iltamaito. Sylin kautta omaan sänkyyn.

Jos Juniori nukahtaa syliin, hän saattaa havahtua kiukkuisena ja itkuisena. Kun hän saa siemauksen maitoa, uni tulee uudellen.

..Ja edelleen imetettävänä

Jatkuu tosiaan vieläkin. Tosin nyt lopetan ”aamulypsyt”, eli en ota enää maitoa talteen. Tästä eteenpäin imetys menee sen mukaan miten maitoa tulee, ja miten Juniori sitä haluaa. Maitoa tulee edelleen, mutta se ei enää pakkaudu rintoihin. Jos maidon heruminen loppuu, luulen että Juniorikin kyllästyy imetykseen. Tätä on vaikea ennustaa, sillä osalla maitoa tulee todella pitkään, osalla taas ei.

Imetys menee nyt täysin Juniorin mukaan. Tarjoan rintaa samoihin aikoihin kuin ennenkin. Juniori joko huolii tai ei. Yleensä ”maitonälkä” liittyy hetkiin kun väsyttää ja kiukuttaa sen verran, ettei uni muuten tahdo tulla. En ole toistaiseksi kokeillut tulisiko uni lopulta, sillä imetys on samalla tärkeä syli- ja rauhoittumishetki. Pakko myöntää että sylissä maitoa siemaileva ja pitkin pituuttaan makaava Juniori on ehkä hellyyttävintä mitä tiedän.

Nyt on siis startattu Juniorin toinen vuosi. Vaikka lapset kasvavat nopeasti, onneksi vauhti on sen verran verkkainen että itsekin pysyn mukana. Ja onneksi on vielä hetkiä kun taaperon tarpeet ovat samat kuin pikkuvauvalla. Saa nähdä millaisia taitoja kevät tuo tullessaan!