Korkki auki ja vapaalle! -Vai ei sittenkään?

Helmikuu alkaa olla lähellä puolta väliä. Tipaton tammikuu on siis turvallisesti takana. Itselläni meneillään on toinen tipaton vuosi. Kolmas alkaa suunnilleen toukokuun loppupuolella tai kesäkuun alussa. Tosin omaa tipatonta aikaani on ”helpottanut” ensin Juniorin ilmoitus olemassaolostaan, ja sitten Juniorin mieltymys äidinmaitoon. -Ja ainoastaan imettämällä. Eilisessä Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoista tekstiä ylipäänsä suomalaisesta alkoholikulttuurista ja tuosta paljon puhutusta tipattomasta tammikuusta.

Tässäkään tekstissä en ole demonisoimassa alkoholia. Haluan lähinnä kyseenalaistaa syitä juoda. Olen itse käynyt pitkän oppimäärän harjoittelussa kieltäytyä sosiaalisesta painostuksesta huolimatta. Lisäksi näkemysteni taustalla on konkreettiset esimerkit siitä, mitä liikakäyttö todellakin tarkoittaa, ja miltä tuntuu seurata sellaista.

Riehumisvaihe

Tunnistin tekstistä paljon sellaisia piirteitä joita myös itsessäni oli nuorempana. Ei liene kovin vastuullista kirjoittaa tällaista, mutta ajattelen että suurella osalla elämässään on ”normaali” riehumisvaihe, minkä jälkeen rauhoitutaan ja elämä muuttuu tasapainoisemmaksi. Hyvä esimerkki tästä on opiskeluaika. Kun 30 vuotta lähestyy, moni rauhoittuu ilman erillistä päätöstä. Toisaalta ikäkin alkaa hieman painaa.

Omalla kohdallani ”bilekunto” laski 25 ikävuoden jälkeen roimasti. Toisaalta myös kiinnostus kyseiseen aktiviteettiin laski. Omalla kohdalleni perheen perustaminen ei vielä tullut ajankohtaiseksi, vaikka ajoittain olisin ehkä halunnut. 30 ikävuoden jälkeen olisin halunnut avioliittoon ja tulla äidiksi. Aina ei vaan saa mitä haluaa. Siksi oli suuri onni saada tulla äidiksi, sillä olin ehtinyt menettää toivoni.

Monella riehumisvaihe voi olla hyvinkin vauhdikasta ja kaukana terveellisistä elämäntavoista. Luonnollisesti haluan kannustaa nuoria aikauisia järkevään alkoholin käyttöön ja keskittymään opintojen ohessa muihin aktiviteetteihin ja sosiaaliseen elämään. Toisaalta moni maistaa viimein saatua vapautta ja itsenäistä elämää. Vastuu toki kolkuttaa ovella kun aamulla kankkusessa moni havahtuu siihen rahamäärään mitä tuli kaadettua kurkusta alasta. Krapula saa rinnalleen moraalisen krapulan.

Tuossa vaiheessa moni tekee virheitä, mutta suuri osa ottaa myös opikseen. Maailmanlopun krapula sen sijaan nostaa halun tuhota maailmasta liköörikarkitkin, ja tehokas krapulataipumus varmistaa ettei seuraavana eikä sitäkään seuraavana viikonloppuna oteta uusiksi.

Vaihdetaan vapaalle!

En pidä alkoholia ultimaattisena ”pahiksena”, mutta sen ei pitäisi olla enää itse tarkoitus. Tässä iässä sitä huomaa, että rentoutua voi monella tavalla, eli myös ilman alkoholia. Näin ei kuitenkaan ole jokaisen kohdalla. Edelleen liian moni odottaa viikonloppua siksi, että vähintään III-olut kulautetaan kurkkuun. -Ihan vain vapaalle vaihtamisen vuoksi. Lehden artikkelissa tämä ilmiö mainittiin myös, ja lähinnä huolestuttavana ilmiönä.

Aikuiset eivät ole superihmisiä eivätkä koneita. Äiti-statuksesta ja yh-elämästä huolimatta en kategorioisi rankkaa arkea vain perheellisten elämään. Työelämä voi olla kuormittavaa, ja siviilielämä voi pitää sisällään muita tekijöitä jotka väsyttävät. Ja niin vastuullisiksi kuin olemme yhteiskunnan ja edustamamme kulttuurin avustaminen itseni valjastaneet, myös meillä on tarpeemme. Yhteistä näille on hyvän olon tavoittelu. Se voi tulla liikunnasta, nauramisesta, sosiaalisesta kanssakäymisestä, seksistä, hyvästä ruuasta yms.

Luulen että erittäin moni omaksuu alkoholin keinoksi ”nollata”. Aikoinaan kuuluihin heihin itsekin. Assosiaatioita ennaltaehkäisemiseksi totean: En voi kehua viivastuneeni. Mutta moni asia helpotti kun alkoholin tilalle tuli uusia nollauskeinoja. Oikeastaan keinoni ovat nollaamisen tarpeen ennaltaehkäisyä. Voin kuitenkin rehellisesti myöntää, että aikana jona alkoholia tuli käytettyä ”vapaalle vaihtamiseen”, pohdinnat muista keinoista nostivat esille kysymyksen: Mitä minä sitten teen? Hienosti oli oppi iskostunut päähän.

On ajateltava myös huomista päivää

Pari vuotta sitten keskustelin huomisesta itseäni vanhemman henkilön kanssa. Keskustelu oli avointa, ja siihen sisältyi mainittu riehumisvaihe mikä aikanaan päättyy kropan vaatiessa toisenlaista lepoa elämän sisältävän asioita, joihin rajumpi ryyppääminen ei sovi. Henkilö totesi: ”Jossain vaiheessa on alettava ajattelemaan myös seuraavaa päivää.” Mielestäni tuossa oli hienosti kiteytetty se, mitä siinä paljon puhutussa, odotetussa ja pelätyssä aikuistumisessa tapahtuu.

Seuraavalla päivällä on todellakin merkitystä. Tämä ei mielestäni kosketa vain lapsiperheen vanhempia. Itse koin seuraavan päivän merkityksen olennaiseksi jo ennen äidiksi tulemista. Olen vuosikausia tehnyt päätoimena asioita, jotka ovat olleet henkisesti kuormittavia. Ensin opiskelu joka mahdollistaisi sellaisen elämän mikä on itseni näköistä. -Ainakin työn suhteen. Sen jälkeen tein henkisesti kuormittavaa työtä, josta oikeasti oli palauduttava. Tosin henkisesti kuormittava parisuhde alkoholistin kanssa hieman heikensi palautumista.

Kieltäytyminen sosiaalisissa tilanteissa

Ennen kuin alkoholi jäi kokonaan pois, olin yllytettävissä juomaan. Koin usein sosiaalisia tilanteita joissa olisin halunnut mennä vaikkapa Zero -juomia litkien, mutta sosiaalinen painostus vei voiton. Vaikka pidän jokaista itse vastuussa omasta juomisestaan, painostus ja yllytys olivat melko varmoja keinoja. Olen oppinutkin sen, että erityisesti vapaa-ajalla joudun valitsemaan seurani tarkoin.

Itse haluan suhtautua Sober curious -ajatteluun samalla tavalla kuin ruokavalioon. Jos paikassa on buffet -tyylinen tarjoilu, jokainen voi valita itselleen esimerkiksi liha- tai kasvisruokaa. -Tai miksei molempia? Jokaisella tulisi olla oikeus itse päättää juoko alkoholia hieman enemmän, vähemmän tai ei lainkaan. Ensimmäiseen toki liittyy vastuu ylläpitää tilanteen vaatimaa operatiivista kuntoa. Oli valinta mikä tahansa, kukaan ei ole tilivelvollinen omista valinnoistaan. -Ellei itse halua kertoa.

Sosiaalisuus ei paista kirkkaana nykyisessä elämäntilanteessani, muttei myöskään poissaolollaan. Suureksi onnekseni vietän aikaa sellaisten ihmisten parissa, joiden keskuudessa jokaisen valintaa kunnioitetaan niin ruokavaliossa kuin alkoholin käytössä. Kieltämättä imetys on kohdallani selkeästi ”turvaselitys”, minkä avulla pääsen helpolla. Koomista sinänsä. Itse en noudata ajattelua mistä kirjoitan. Minulla on selitys siihen miksi en käytä alkoholia, vaikka kannustan ihmisiä kieltäytymään ihan vain oikeudesta kieltäytyä. Kukaan ei ole täydellinen..

Se olisi tosiaan lauantai ja viikonloppu! Millä siis nollata? Ulkona näyttäisi olevan kaunis sää, eli ulkoilu on yksi asia. Olen myös keksinyt nostaa nuottitelineen sohvalle, joten voin Juniorin seikkaillessa harjoitella soittoa toisella silmällä pojan touhuja silmäillen. Huomenna pääsen aamupäivällä jäälle, mikä vastaa tuplanollausta. Kaikki kurssitehtävät on palautettu ja tulevan kurssin materiaalit laitettu varaukseen. Tätä voisin tuulettaa. Tuuletusta peräti vaatii myös se yllätys, että Juniori tykästyi valkosipulin makuun ruuassa.

Oikein leppoisaa lauantaita kaikille, nollatkaa ja tuulettakaan itsellenne sopivalla tavalla!