Pitäisi, pitäisi, pitäisi..

Hiljattain vaunulenkillä aloin miettiä millaiset asiat oikeasti saavat minut vaihtamaan vapaalle ja rentoutumaan. Välillä pohdin ääneen miten jännä olisi pitkästä aikaa mennä esimerkiksi kauppakeskukseen, kahvilaan kahville tms. Olen myös selaillut paikallisten kampaamoiden tarjontaa.

Kun ajattelen shoppailureissua käytännössä..

Ensimmäinen reaktio on ahdistus. Varmasti vaatevarastoni kaipaisi päivitystä, mutta minulla ei ole mitään ajatusta millaisia vaatteita kaipaisin. Kriteereinä ovat kohtuullisen ulkonäön lisäksi mukavuus ja käytännöllisyys. Absurdia ehkä, mutta kotivaate -ihmiseksi olen silti kiinnostunut muodista. Ainakin silloin kun ehdin uhrata ajatuksia muodille. Vaate on minulle kuin kumppani: sen tulee olla se oikea, ja olemma yhdessä kunnes liian pitkälle mennyt kuluminen meidät erottaa. Kumpi sitten kuluukaan ensin loppuun: minä vai vaate?

On vaatekauppoja joista pidän. Cubus ja Newyorker ovat listan kärjessä, sillä molemmista olen löytänyt vaatteita joilla verhota alle 160-senttisen ruhoni. Pidän sporttisesta pukeutumistyylistä. Farkkuja pidän vain jos on pakko, sillä koen ne epämukaviksi. Paras vaate on sellainen joka antaa liikkua vapaasti ilman kiristämistä tai hiostamista Kotivaatteiden parhautta ovat siksi kollarihousut ja t-paita.

Kun menen ostamaan vaatteita, varmaan yli 80% vaatteista rekeissään näyttää lähinnä oudoilta ja vierailta. Kun saan itseni pakolla sovittamaan jotain, kokonaisuus näyttää vähintään yhtä oudolta ja vieraalta. Asiaa ei paitojen kanssa auta liioin sekään, että ei-telttamalliset paidat tuntuvat kainaloista liian tykäistuvilta. Yhteenveto: mikään ei koskaan ole hyvin.

Ja se pahin: sen kerran kun menee shoppaileman, ostaminen tuntuu velvollisuudelta. Kaltaiselleni ”melkein minimalistille” tämä on pakkopullaa. Minulla on kaapissa edelleen pari imetyspaitaa jotka periaatteessa ovat ulkoisesti kivoja, mutta äärimmäisen epämukavia päällä. Inhoan pakon edessä tehtyjä hutiostoksia joiden käyttö jää lopulta vähäiseksi. Odotan kauhulla sitä hetkeä kun pitäisi päivittää työpaikalle kelpaavien vaatteiden valikoimaa.

Pitäisi, pitäisi, pitäisi..

Tämä kirosanan luokkaa. Minun pitäisi mennä shoppailemaan, rentoutumaan, kahvilaan kahville, elokuviin, lisätä sosiaalista elämää, katsoa komedia -luokkaan meneviä elokuvia, syödä herkkuja ja ylipäänsä tehdä asioita jotka valtaosakokee rentouttaviksi. Tuo sana ”pitäisi” vain muuttaa kaiken suorittamiseksi.

Kun ajattelen että noita ns. rentouttavia asioita pitäisi tehdä, seurauksena on jälleen ahdistus. Taas yksi velvollisuus lisää. Minussa on suorittajan vikaa, ja siksi pitäisi pilaa monet, oikeasti rennot asiat. Ehkä näin käy siksi, koska konditionaalimuodosta huolimatta sanaan liittyvät pakon ja velvollisuuden tunne.

Haluaisin..

Tätä sanaa käytän mieluummin. Tekisin mieluummin asioita joita haluaisin tehdä. Haluaisin päästä jäälle säännöllisesti. Haluaisin välillä kiireettömyyttä. Haluaisin tehdä asioita ilman pakkoa. Välillä mielessäni käy muitakin asioita kuin luistelu. Jostain syystä se kuitenkin on jonkinlainen, oman ajan ”listan ykkönen”. Toisaalta, mitä outoa siinä on? Jokaisella on jokin aktiviteetti joka nousee ylitse muiden. Liikunta vain tahtoo herkästi saada suorittamisen leiman.

Mitä muuta haluaisin tehdä? Haluaisin ehkä kokeilla oppisinko taas ompelemaan vaatteita. Valitettavasti harjoittelu on parempi aloittaa alkeista jotta saisin tehdytä itselleni edes t-paidan. Minulla on kaapissa odottamassa puolivalmis akryylimaalaus, minkä kenties haluaisin tehdä valmiiksi. Haluaisin käydä trampoliinipuistossa ja kokeilla joskus joskus rytmistä voimistelua tai vaikkapa show-tanssia. Jos löytäisin niin hullun ihmisen joka uskaltaisi kokeilla, olen jo vuosia halunnut kokeilla pariluistelua. -Siis kunhan tapaturmavakuutukset ovat kunnossa.

Mikä se rentouttava aktiviteetti ikinä onkaan, haluaisin että todella haluaisin sitä tehdä. Arki on täynnä pitäisi asioita. Siksi haluaisin tehdä asioita joita haluaisin tehdä. Asiaa ei voisi köyhemmällä kielellä enää ilmaista. Seuraavaksi haluaisin mukillisen kahvia. Sen todellakin teen.