Näillä keinoilla olen selvinnyt taloudellisesti vauvavuodesta yh-äitinä

Olen nuukailija ja köyhäilijä. -Ja vapaaehtoisesti. Toisaalta jos en vapaaehtoisesti tätä tekisi, saattaisin joutua tekemään sitä olosuhteiden pakosta. En pidä tukien varassa elämisestä yhtään, ja se on oikeastaan ainoa ja olennaisin asia miksi olisin toivonut ensi vuodeksi osa-aikaista työtä jotta opiskelu työn ohessa onnistuisi. Minua ei haittaa vaikkaa tulojen määrä jäisi tukien tasolle. On aina mukavampaa saada tilille itse, omalla työllä ansaittua rahaa.

Rahankäyttöni perustuu säästämiseen. Sijoittamista en hallitse lainkaan, enkä itse asiassa ole siihen liioin perehtynytkään. Jos se kuuluisa loton päävoitto tulisi juuri minulle, ehkä sijoittaisin asuntoihin. Ongelmia tämän suunnitelman toteutumiseen on kaksi: loton päävoiton saamisen (epä)todennäköisyys sekä se että äärimmäisen laiska lottoamaan. Säästämisessä sen sijaan olen aktiivisempi. Nämä asiat ovat avain siihen, miten hoitovapaalla oleva yh-äiti tulee taloudellisesti toimeen.

Paras aika köyhäilllä on silloin, kun ei ole pakko

Tämä ajatus on avainasemassa. Kun köyhäily on harrastus, sitä voi tehdä rennolla otteella ja itseään haastaen. Lähtökohtaisesti pyrin ostamaan vain sellaista, mitä minä ja Juniori tarvitsemme. Näin rahaa jää mukavasti syrjään, jolloin jokin vähän erityisempi juttu tuntuu aivan erityiseltä. Hyvä esimerkki on Prisman reissu muutama viikko sitten, kun pitkään jatkuneen säästämisen jälkeen Juniori sai leluvarastoonsa spontaanisti uutta tutkittavaa. Tosin hän kiinnostui enemmän osaksi omaan käyttööni tarkoitetuista tennispalloista.

Tässä on taloudellisen edun vuoksi sekin ajatus, että toivon Juniorin oppivan ettei mukava tekeminen ja yhdessäolo ole riippuvaista jatkuvasti saaduista uusista tavaroista. Toisaalta harvoin saadut ”erikoisuudet” saavat merkityksensä juuri siitä, ettei uutta tule jatkuvasti. Pienillä menoilla elämise ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa karsimista perusasioista. Syömme päivittäin riittävästi ja ennen kaikkea ravitsevaa ruokaa. Meiltä ei puutu myöskään pakollisia perustarvikkeita tai muutakaan.

Ns. köyhäily myös silloin kun ei tarvitse, lisää mahdollisuutta tehdä suurempia hankintoja ilman pitkää odottelua. Sama pätee muihin yllättäviin menoihin. Paras aika köyhäillä on siis silloin, kun sellaista ei tarivtse tehdä. Säästäminen aiheuttaa vähemmän stressiä, ja kyky hallita omaa rahankäyttöä ja priorisoida hankintoja on pidemmällä tähtäimellä hyvä asia. -Kunhan ei vedä jatkuvasti liian tiukkaa linjaa.

Tosin muutaman pakollisen menon puuttuminen helpottaa tilannetta merkittävästi. Ensinnäkin asuinalueellani vuokralla asuminen on kohtuullisen hintaista. Toki vuokraan vaikuttavat asunnon sijainti, mutta sitäkin enemmän rakennusvuosi. Toinen tekijä on mahdollisuus autottomaan elämään. -Kiitos asuinpaikkani sijainnin. Juniorin kohdalla elämme vielä kiitollista aikaa, sillä suuri osa hänen vaatteistaan ja muista tarvikkeistaan on saatu kierrätettynä. 

Viikkobudjetti

Minulla on jonkinlainen tavoite siinä, paljonko rahaa esimerkiksi ruoka- ja taloustarvikkeisiin sopii mennä. Ruuan tulee kuitenkin olla ravitsevaa ja tietenkin maistua hyvältä. En syö valmisaterioita oikeastaan lainkaan. Tämän taustalla on nirsous. Juniori sen sijaan saa Pilttiä toisena ateriana päivän aikana, sillä itse en syö punaista lihaa. Viikkobudjetissa on hyvä olla liikkumavaraa, sillä osa ruuista ja esimerkiksi taloustarvikkeista maksaa enemmän.

Ruokien hintojen kallistuminen ei toistaiseksi ole vaikuttanut ainakaan merkittävästi viikkobudjettiini, mutta vastapainona ostoskassin sisältöä on pitänyt muokata. Ensimmäisenä erilaiset valmiit välipalat kuten rahkat ja proteiinituotteet ovat karsiutuneet tai niiden ostaminen on muuten jäänyt vähemmälle. Kauramaitoa en ole vaihtanut tavalliseen, enkä (toistaiseksi) ole aikaissa vaihtaakaan.

Ruuissa aiemmin mainitsemani pannulaatikot ovat olleet edullinen ratkaisu, samoin itsetehty kasvishernekeitto. Jälkimmäistä tulee tehtyä säännöllisesti, tosin ei välttämättä joka torstaille. Sämpylät leivon itse, mutta ohessa on myös ihan kaupasta ostettua ruisleipää. Hyödynnän myös erilaisia tarjouksia erityisesti kotimaisten kasvisten kohdalla. Pyrin tekemään minulle ja Juniorille mahdollisimman paljon yhteisruokia ja sellaisen määrän, että ruoka riittää vähintään pariksi päiväksi. Yritän tähdätä kolmeen päivään, mutta Juniorin ruokahalu on kasvanut siinä määrin etten ole vielä pysynyt mukana.

Ja esteettisyys voittaa taas..

Suurempien hankintojen tarpeen ennakointi

”Ostoslistalla” on mm. uusi puhelin, sillä nykyinen on selkeästi jatkoajalla ja voi sanoa sopimuksen irti milloin vain. En ole valmis maksamaan uudesta puhelimesta useita satoja euroja, mutta edullisimpiinkin menee helposti vähintään pari sataa euroa. Mielestäni mistään pienestä summasta ei ole kyse. Oli kyse sitten puhelimesta, hintavammasta mutta pakollisesta käyttövaatteesta tai vaikka huonekalusta, pyrin ennakoimaan kalliimpien ostosten tarpeen ajoissa.

Ennakoiminen mahdollistaa sen, että kyseiseistä ostosta varten voi erikseen säästää rahaa pienempiäkin määriä, mutta säännöllisesti. Mitä aikaisemmin tuotteen tarpeen voi ennustaa, sen helpompaa säästäminen on. Myös ajankohdan arvoiminen auttaa paljon. Toisaalta yllättäviä menoja varten on hyvä olla aina säästöjä. Eli se kuuluisa pahan päivän varalle säästäminen.

Ei mitään osamaksulla

Mikäli kyse ei ole asunnosta tai autosta, en osta mitään osamaksulla ellei todellakin ole pakko. Vaikka esimerkiksi 15 euroa kuukaudesta tuntuu pieneltä rahalta, en pidä ajatuksesta että ostokseni ei ole minun moneen kuukauteen. Toinen syy osamaksulla ostettujen ostosten välttämiseen on ajatus velasta. Haluan pitää ns. työn alla olevien maksettavien laskujen määrän pakollisten tasolla. -Eli puhelinliittymän maksut, sähkölaskust yms.

Osamaksun riskinä on usein myös se, että lopullinen summa voi olla suurempi kuin kerralla maksettuna. Äsken kirjoittamani ennakointi toiminnallisesti vastaa osamaksua, mutta tuote on kerralla oma. Kun säästät rahaa osamaksun verran tai enemmän joka kuukausi, et ole velkaa millekään taholle.

Mielestäni keinoni selvitä taloudellisesti eivät ole mitään taikatemppuja tai uusia keksintöjä. Oikeastaan ne ovat ikivanhoja ja enemmänkin kieltäytymistä uusista vaihtoehtoista jotka osoittautuvat negatiivisella tavalla sitoviksi. Oikeastaan olen ahne: jos ostan jotain, haluan ostaa tuotteen kerralla omaksi.

Miten te olette säästäneet?