Matalan kynnyksen ekoilua

Vajaa 20 vuotta sitten ekologinen elämäntyyli, vegaanius ja raakaravinto olivat paljon pinnalla. Itsekin näistä innostuin. Asuin tuolloin Helsingissä, missä erityisesti Hakanieman metroaseman läheiset etniset putiikit sekä ekokaupat tarjosivat erityisesti vegaaniselle ruokavaliolle ainekset. Ns. kasviperäisten maitojuomien tarjonta ei vielä ollut samaa luokkaa, mutta esimerkiksi soijmaitoa sai jo mukavasti ja kohtuulliseen hintaan. Kauramaito (siis kaurajuoma) tuli hieman myöhemmin.

Villitykset tulevat ja menevät. Ekologinen elämäntyyli nousi uudelleen pintaan ilmastokriisin myötä. Valitettavasti tunnelma oli ilmastoahdistuksen kaltainen. Koronan astuttua parrasvaloihin ilmastokysymykset jäivät taka-alalle. Toisaalta esimerkiksi yksityisautoilu väheni. Koronasta ja sodasta huolimatta ilmastokysymykset puskevat sinnikkäästi säännöllisesti esiin, ja kieltämättä syystäkin.

Ekologinen vai ekologinen?

Itselleni ekologinen elämäntyyli tarkoittaa sellaista matalan kynnyksen toimintaa askel askeleelta, jonka saan pidettyä mahdollisimman pysyvänä tapana. Toisaalta pidän tärkeänä kääntöpuolten tarkastelua. Esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen kannalta mietin melko tarkkaan kumpi painaa enemmän: maapallon toiselta puolelta kuljetettu ja ties millä keinoilla viljelty soijavalmiste vai liha? Sama pätee kasvipohjaisiin, maitoa korvaaviin juomiin. En ole tehnyt tarkkaa selvitystä onko esimerkiksi paljon käyttämäni kaurajuoma sekä ruuanlaitossa hyödynnetty kaurakerta ekologisempi vaihtoehto. -Siis jos oikein pureutuisi valmistusprosessiin alusta loppuun.

No, minä edelleen suosin tätä koska sopii parhaiten mm. kaikkeen

Punaista lihaa en syö, kalaa ja kanaa kyllä. Soijatuotteiden käyttö aiheuttaa säännöllisesti oman päänsärkynsä, mutta näiltä näkymin näyttäisi siltä, että niiden aiheuttama hiilijalanjälki jää eläinperäistä ravintoa pienemmäksi. Tai sitten ei? No, minä käytän mm. soijarouhetta ruuanlaitossa. Toisaalta pyrin käyttämään soijatuotteita satunnaisesti, eli jokainen laittamani ruoka ei niitä sisällä. Eri palkokasveista käytän eniten kikherneitä, jotka näyttävän olevan peräisin Italiasta. En edes uskalla selvittää enempää. Itse tehdyssä kasvishernekeitossa käytän kotimaisia herneitä.

Kirpparit kunniaan!

Vuosien mittaan olen yhä enemmän tykästynyt kirppareihin. Asuessani erittäin paljon nuorempana Kontulassa, tein paljon löytyä Itäkeskuksen UFF:sta. Taitoluisteluharrastuksen palattua kuvioihin erityisesti Facebookin kirppariryhmät auttoivat säästämään jopa muutamien satasten verran sekä saamaan käytöstä poisjäänyttä välineistöä uudelle omistajalle. Vauvantarvikkeista hankin käytettynä mm. turvakaukalon telakoineen, leikkikehän sekä hoitopöydän. Vaunut ja sänky ovat Juniorin serkuilta ”perittyjä”, samoin suuri osa vaatteista.

Tiedän osan kavahtavan käytettyä tavaraa, itsellänikin on tietyt rajat tavaroista tai vaatteista jotka ostan mieluummin uutena. Esimerkiksi alusvaatteet hommaan mieluummin uusina. -En siis kritisoi heitä jotka sellaisia ostavat. Myönnän että leikkikehän hankkiminen käytettynä hieman jännitti. Myyjä vaikutti luotettavalta ja päätin ottaa riskin. Juniori sai oikein toimivan ”sellin” (missä onneksi viihtyy). Shame on me, rajoitan lapseni vapautta!

Käytetty tavara ei automaattisesti ole huonompaa, mutta toki siihen kannattaa suhtautua varauksella. Esimerkiksi Fb:n kirpputoreilla olen saanut lähinnä positiivisia kokemuksia. Myyjät ovat rehellisesti ilmoittaneet mahdollisista pikkuvioista tai ”käytön jäljistä”. Tavarat ovat tulleet asiallisesti perille ja vastanneet kerrottua kuntoa. Itse olen saanut nurkistani lojumasta mm. hurjan nuoruuteni goottivaatteet uusille, enemmän tai vähemmän onnellisille omistajille.

Tavaramäärän rajoittaminen

Tykästyin minimalistiseen sisustustyyliin vuosia sitten. Pienempi määrä tavaraa tuntui rauhoittavan, ja helpotti arkea erityisesti siivotessa. Tosin Juniorin kasvaessa ja hänen tutustuessa mm. lelukuvastoon yms. saatan joutua hyvästelemään koko minimalismin. Toisaalta.. voiko lapsen lelumäärään kenties edes vähän vaikuttaa? Hyvä kysymys näin joulun alla.

Toisaalta tässä tulee olemaan myös pieni ristiriita: itse sain lahjoja lapsena niin paljon, että unohdin osan jo aattoiltana. Yleensä lapsen kohdalla korjataan mahdolliset lapsuudessa koetut vääryydet, mutta minä ilmeisesti toimin toisinpäin. No, onneksi nykyään järjestyksestä on tullut oma markkinointikeinonsa: on laatikoita yms. mukavaa joiden avulla tavarat on mahdollista saada lajiteltua tavoitellen seesteistä näkymää. -Ainakin seuraavan viiden minuutin ajaksi?

Koska lapsen tavaramäärän rajoittaminen vaikuttaa toistaiseksi oleva vasta hahmotteluvaiheessa ja tavoitteena epärealistinen, keskityn muiden tavaroiden määrän rajoittamiseen. Ajatus ei lähtenyt minimalismista eikä konmarituksesta, vaan lähes vuosittain toistuvista muutoista. Aloin todella inhotan pakkaamista. Toivottavasti en joudu hetkeen muuttamaan tästä asunnosta pois.

Tavaroiden rajoittaminen käytännössä alkaa ennen ostohetkeä. Mietin todella tarkkaan onko esim. jokin keittiöväline oikeasti välttämättämän, vai onko se vain kiva omistaa ja käyttää kerran neljässä vuodessa. Toisaalta tällainen on minulle helppoa. Olen äärimmäisen laiska shoppailija muutenkin.

Ruokahävikin minimoiminen

En ole joutunut heittämään ruokaa roskikseen viime aikoina oikeastaan lainkaan. Tai ehkä kaurajuomaa jää pisara, samoin jogurttia tölkkiin. Ruokahävikin minimoiminen on ollut melko helppoa esimerkiksi siksi, että sekä minun että Juniorin päivän menu on varsin muuttumaton. Myös säännöllinen syöminen auttaa todella paljon. Pääruoka syödään kun sen aika on, samoin välipalat. Näin jääkaappiin ei jää lojumaan esimerkiksi jogurttia sen enempää kuin pääruokaakaan.

Olen varannut kaappeihin hyvin säilyvää ruokaa siltä varalta jos en voikaan itse laittaa ruokaa. Kyse ei ole hetkistä kun ei huvittaisi, vaan jos esimerkiksi minä, voittamaton ja kuolematon vaikkapa sairastun. Kesällä testattu korona konkretisoi toimintakyvyn alenemisen kuumeen astuessa kuvioihin.

Sori, ne esteettisemmät purkit puuttuvat ja muovipussi jauhopussin suojana kruunaa kokonaisuuden 😁

Hävikin minimoimisen helppous voi muuttua erityisesti siinä vaiheessa, kun Juniorilla ja minulla pitäisi olla samat ruuat. Tässä vaiheessa Juniorin pitäisi ”alistua” syömään samaa ruokaa kuin äiti. Nyt tilanne on osaksi päinvastainen. Kyllä, syön pokkana itsekin välillä valmistamaani kala- tai kanasosetta. Käytännössä kyse on siis kasvissosekeitosta johon on lisätty kalaa tai kanaa. Onkohan tämä niitä vaiettuja asioita joita monet tekevät, mutta eivät jostain syystä myönnä?

Ja se pirullisin: sähkö

Tämä projekti ei suoranaisesti ole vaikeaa, mutta turhauttavaa. Seuratessani puhelinsovelluksesta kulutustani ja hintoja, mikään toiminta ei tunnu näkyvän ainakaan siinä rahamäärässä mikä kulutuksesta on tullut. Toki tähän vaikuttaa hintojen nousemisen kompensoiva vaikutus. Yritän uskotella että muutokset toiminnassani ovat kuitenkin vähentäneet tulevan sähkölaskun summaa, mutta en voi väittää ettenkö turhautuisi.

Televisiota tai muuta viihde-elektroniikkaa en omista. Läppärissa on kytketty seinään vain jos tarvitsee ladata. Olen myös säätänyt näytön hämäräksi sekä läppärissä että puhelimessa. Osittain tämä on mukavuuskysymys. En pitä liian kirkkaasta näytöstä, se koskee silmiin. Vältän valojen pitämistä päällä muualla kuin tilassa missä Juniorin kanssa olemme. Ja se perinteinen: puhelimen laturia ei unohdeta seinään.

Ruuanlaitossa suosin ”pannulaatikoita”, patoja ja keittoja vähentääkseni uunin käyttöä. Nykyään käytän uunia vain sämpylöiden paistamiseen, joita tulee tehtyä joka toinen viikko. Käytän uunia kuukauden aikana siis 2-3 kertaa. Pyykinpesussa laskin linkouksen kierrosmäärää ja pesen vain täysiä koneellisiä. Toistaiseksi en ole keksinut mitään uutta toimenpidettä sähkönkulutuksen vähentämiseksi. Asun kerrostalossa, joten sähkölämmitystä ei ole sen enempää kuin saunaakaan.

Parantamisen varaa?

Kuten todettua tuli, sähkön kulutuksen kontrolloimisessa alkavat ideat olla vähissä. Ei, en ole valmis etsimään paikkaa jossa voisin sytyttää nuotion ja valmistaa ruuat siinä. Ruokapuolessa voisin panostaa hieman enemmän lähiruokaan. Soija elintarvikkeena ja raaka-aineena on tosiaan haasteellinen, sillä näkemyksiä tuntuu olevan puolesta ja vastaan. Juniorin maito sentään on niin lähiruokaa kuin voi olla. Tosin luomua se ei ole, sillä ”tuotantoeläintä” ei ole ruokittu 100%:sesti luomuravinnolla. 

Operaatio lasipurkkien vähentäminen on osaksi onnistunut, mutta edelleen niitä kertyy. Toisaalta tilanne ehkä helpottuu siinä vaiheessa, kun hedelmäsoseet vaihtuvat itse tehtyyn smoothieen ja yhteisruokien skaalaan laajentuessa. -Siis jos niin hyvin kävisi että nirsoilu jäisi mahdollisimman vähälle. Mutta muistellessani millainen itse olin lapsena, skenaario ei vaikuta aivan lupaavalta.

Voisin myös panostaa hieman enemmän kestotuotteisiin. Edelleen kestovaipat ovat testaamatta, samoin ties mitkä kestotuotteet. Joidenkin kestotuotteiden suhteen sorrun ajatukseen hyödyn vähyydestä. Esimerkiksi kestosuodatinpussi kuulostaa niin turhalta. Toisaalta sellaisen testaaminen voisi olla ainakin helppoa, sillä kahvinkeiton ei ole käytössä kovin usein.

Löytyykö muita matalan kynnyksen ekoilutoimia etsiviä?