Asia johon hyvinvoinnissa panostan eniten: nukkuminen

On totta, että lapsi vähentää nk. omaa aikaa. Tosin itse en koe sellaiseen toistaiseksi kovinkaan paljon tarvetta. On ihanaa käydä toki jäällä, ja haluaisin käydä useamminkin, mutta tämäkin määrä riittää. Opiskelu puolestaan on asia, missä on taktikoitava. Opiskelu on kuitenkin omalla tavallaan työtä, mikä vaatii keskittymistä ja vaivannäköä. On siis täysin eri asia suorittaa opintoja kuin lukea vaikkapa johonkin osa-alueeseen liittyvää tietokirjaa pelkän kiinnostuksen vuoksi.

Erityisesti Intagramista on joskus mielenkiintoista katsoa, miten muut äidit/lapsen kanssa eniten viettävät vanhemmat rentoutuvat ja palautuvat. Osa shoppailee, osa pääsee viimein viettämään yön hotellissa, osa käy ravintolassa tai tapaa ystäviään vaikkapa kahvin merkeissä. Minä käyn luistelemassa. Tosin se on tällä hetkellä paras ja helpoin tapa rentoutua. On kuitenkin yksi, ns. oman ajan aktiviteetti johon panostan ylitse muiden: riittävä nukkuminen.

Terveydellinen puoli

Torstaina Helsingin Sanomissa oli pitkästä aikaa teksti nukkumisen tärkeydestä erityisesti painonhallinnan suhteen. Itselläni tämä ei ole ensisijainen tavoite, vaikka toki normaalissa lukemissa (ei yli eikä ali) oleva paino vaikuttaa terveyteen myönteisesti. Riittävä uni parantaa myös keskittymiskykyä, mitä todellakin tarvitsen. Nim. Äitiys laski älykkyysosamäärää turhankin paljon. -Eikä lähtötasossakaan ollut hurraamista.

Riittävästi nukkuneena pystyn myös paremmin kiinnittää huomiota järkevään syömiseen. Tällä tarkoitan syömistä riittävästi ja riittävän usein. Minulle väsymys ei aiheuta makeanhimoa tms, vaan pikemminkin ruokahaluttomuutta. Väsyneenä ruoka maistuu huonosti, eikä siihen panostaminen liioin innosta. Ruokahaluttomuutta yleensä säestää lievä päänsärky.

Riittävällä nukkumisella on lisäksi merkittävä vaikutus mielialaan. Yhden tai kahdenkaan yön huonot unet eivät vielä ole katastrofi, mutta kolmas usein laukaisee univaikeudet, mikä taas johtaa ikävään kierteeseen. Nukkuminen aiheuttaa stressiä ja yliväsyneisyys ylipäänsä vaikeuttaa nukahtamista.

Oletin joskus etten tarvitse unta

Nuorempana oletin pärjääväni vallan mainiosti alle seitsemän, tai jopa alle kuuden tunnin unilla. Keho toki hieman prakasi ja keskittyminen myös. Kahvi oli merkittävä päivän ravintopyramidia. Itse asiassa se taisi kattaa 50% koko ravinnosta. Tyypillinen kuolematon opiskelija? Jossain vaiheessa nukkumisen merkityksestä alettiin puhua enemmän. Jostain syystä jopa minä, jonka päähän oli syvästi pinttynyt ajatus maksimissaan kuuden tunnin unien riittävyydestä kiinnostuin kokeilemaan unimäärän lisäämistä.

Suurin haaste oli nukkumaanmenoajan aikaistaminen. -Ja on edelleenkin. Olen todella sidoksissa rutiineihin oikeastaan aamusta iltaan. Tosin ne mahdollistavat työskentelyn, mikä erityisesti etäopiskelussa- ja työssä on tärkeää. Toisaalta minulle on aina ollut tärkeää liikkua säännöllisesti ja saada mm. kotityöt vähintäänkin asiallisesti hoidettua. Opiskeluaikoina päivää rytmittivät mm. opiskeluun liittyvä työskentely, liikunta (ulkoilu/kuntosali/jääharjoitus) ja kotityöt. Myös televisiota tuli katseltua.

Ensimmäinen askel oli miettiä mihin aikaan iltatoimet tulee aloittaa. Sen sitä edeltävät asiat saivat optimaaliset kellonajat. Aivan ensimmäisinä päiväniä lisääntynyt unimäärä ei tuntunut. Luulen että keho vielä opetteli nukkumaan enemmän. Vähitellen keskittymiskyvyssä alkoi tulla käännettä parempaan, mikä ilmeni opiskelun helpottumisena. Parin viikon aikana energiatasot olivat selvästi korkeammalla. Fyysinen kunto parani ja palautuminen nopeni. Lisäksi kropasta poistui nestettä. Outoa oli se, että vasta lisääntyneen nukkumisen tuomat muutokset saivat käsittämään miten väsynyt kehoni oli.

Tässä toinen pelastaja..

Mitä unentarpeen huomioiminen vaatii?

Unentarpeeni on suuri, jopa sen verran suuri että sen täyttäminen on oma haasteensa. Nukun harvoin ilman heräämistä yli kuutta tuntia. Kuusi tuntia on itse asiassa jo ennätys. Herään ja nukahdan yleensä uudelleen. Kuluneen, kohta yhdeksän kuukauden ajan imetys on katkaisuut yöuneni. Viimeisen noin neljän kuukauden ajan meillä on Juniorin kanssa jokin telepaattinen yhteys. Kun toinen herää niin toinen herää myös. Jos herään esimerkiksi 4-5 aikaan ja olisin aivan hiljaa, Juniori havahtuu hetken päästä.

Olen siinä mielessä onnekas, että imetyshetki ei vaikeuta nukahtamista uudelleen. -Päinvastoin. Kokonaisuudessaan projektiin menee alle tunti pakollisine toimenpiteineen. Mikäli Juniori nukahtaa pian, myös minä nukahdan. Viime aikoina hän on alkanut aamumaidon päätteeksi pitämään omaa showta, mutta nukahtaa kun on aikansa pitänyt monologia ja kontannut pinnasängyssä vaadittavat kilometrit.

Maitoherätys katkaisee nukkumisen hetkeksi, mutta kokonaisuudessaan edes reilu 10 tuntia peiton alla ei tunnu riittävän. Hieman huolestuneena mietin, kuinka paljon nukkumaanmenoa on aikaistettava työelämään palatessa. Olen varautunut siihen, että aika saattaa omalla kohdallani olla 20:30 mennessä. Mitä tämä vaatii päivän toimien aikatauluttamisen ohessa? -Ns. omasta ajasta luopumista. Vaikka hankkisin television, en edelleenkään todennäköisesti ehtisi sitä katsomaan.

Kyllä, joskus on kieltämättä tylsää kun sisäinen ääni muistuttaa nukkumaanmenoajasta. Olisi niin paljon todella tärkeää tekemistä. Facebookissa, Instagramissa, IL:n sekä IS:n sivuilla ja tietenkin Youtubessa seuraamiani blogeja unohtammat olisi lukuisia tärkeitä sisältöjä joiden tarkistaminen olisi paljon tärkeämpää kuin nukkuminen. Tällainen priorisoiminen tuntuu välillä äärimmäisen epäreilulta.

Nukkumisen aliarvostaminen huolestuttaa

Käännän hetkesti Vastuuntuntoinen aikuinen -vaihteen päälle. Välillä mietin, onko nukkuminen aina ollut yhtä aliarvostettua. Olen niin vanha, että energiajuomat vasta tulivat markkinoille teinivuosieni aikana. Merkkejä oli vähän ja hinta korkea. Kahvi maistui meille paremmin. Itse aloin juomaan päivittäin kahvia yläasteikäisenä. Aamukahvi muuttui ”pakolliseksi” ehkä 9. luokalla. Ei kukaan puhunut kofeiinista paheena, kahvia vain juotiin koska siitä tykättiin.

Hämärästi muistan myös sen, että nukkumiseen panostettiin enemmän. Toisaalta Nokian kännyköissä valvotti lähinnä matopeli. Tekstiviesteistä laskutettiin joka viestistä, joten turhia viestejä ei kannattanut lähetellä. Tosin tietokoneella saattoi chattailla, mutta se taisi olla enemmän vielä ”nörttien” hommaa. Saatuani ensimmäisen älypuhelimen ja innostuttuani sitä käyttämään, myönnän että nukkumaanmeno hieman vaikeutui. Aika vain hujahti viestejä lähetellessä ja somea selaillessa. Kun puhelimen laittoi pois, unta sai odottaa.

Tarkoitukseni ei ole demonisoida älylaitteita, vaan nukkumisen aliarvostamista. Ja kyllä, mielestäni älylaitteilla on negatiivisia vaikutuksia nukkumiseen, mutta mielestäni vastuu on käyttäjällä eikä laitteella. Vähän sama ilmiö kuin syyttäisi pikaruokapaikkaa epäterveellisestä ruokavaliosta. (Kas, pikkuleipä oli niin käden ulottuvilla että se päätyi juuri suuhuni.. no, oma vikansa.) Nukkumisen merkitystä on vaikea paasata teoriatasolla, sillä ihminen tottuu yliväsyneisyyden tilaan. Eron huomaa usein vasta tilanteen muututtua.

Hyvä kysymys on, miten riittävän nukkumisen roolin saisi nostettua esille? Vaikka kannatan aiheesta kirjoittamista ja riskeistä varoittamista, olen samalla negatiivisia kannusteita vastaan. Miten ihmiset saisi motivoitua raivaamaan tilaa vuorokaudestaan nukkumiselle? Omalta osaltani voin vain kannustaa kokeilemaan, sillä olotila todellakin muuttuu. Vaikka illasta menisi tunti tai pari pois ”vapaa-aikaa”, sen korvautuu päiväsaikaan mm. paremmalla työteholla, mielialalla, mitkä saattavat johtaa nopeampiaan suoriutumiseen pakollisista tehtävistä ja lisäävät vapaa-aikaa. Ja ehkä ne pakolliset asiat voivat tuntua vähemmän pakollisilta, kun niitä ei tarvitse tehdä yliväsyneenä hampaat irvessä.

Miten tärkeänä sinä koet riittävän nukkumisen?